Nicklas Lasu. Loppujen lopuksi ehkä suurin sulka Harrin Ahon hattuun. Lasu on ollut koko kauden suorastaan loistava pelaaja, poislukien viimeistelytaito. Tämä kaveri on juuri sitä pelaajatyyppiä, jota jokainen voittava joukkue tarvitsee. Tekee lähes kaiken hyvin. Puolustaa erittäin hyvin, voittaa kaksinkamppailuja, ei nurise mistään vaan vetää työhaalarit päälle ilta toisensa jälkeen. Kaiken tämän lisäksi Lasu on löytänyt vuoden 2018 puolella jo tehotkin. Lasu on painanut tämän vuoden puolella 18 peliin 16 pinnaa, mikä on jo vähintäänkin riittävästi kakkosketjun sentterille. Koko kauden ajan olen Lasun kohdalla kironnut ainoastaan viimeistelytaitoa. Missähän tämä kaveri pelaisi, jos osaisi edes välttävästi pistää kiekon pussiin maalipaikasta? Tiistaina Lasu teki kaksi maalia, mutta olihan nuo molemmat maalit hieman tuurilla tulleita. Ensimmäisessä yritti syöttää Leskiselle, jonka pakki ohjasi heittäytyessään sisään. Toisessa roiskaisi vain kiekkoa maalia kohti ja hups, sehän menikin maaliin. No ei siinä mitään, kaikki lasketaan.
Lasu on ollut Leskiselle ja Mäenalaselle kultaakin kalliimpi sentteri. Mikäs tuossa on poikien hyökätessä kun sentteri hoitaa oman pään varmaakin varmemmin ja rouhii kiekkoja kulmista omille. Sormet ja varpaat on ristissä, että Aho taikoo Leselle ja Hopolle ensi kaudeksi vielä sopparit, tässä olisi ykkösketju silloin kasassa. Taitaa olla toiveunta kuitenkin. Luultavasti nuo laiturit viedään kovemmille pelikentille ensi kaudella. Toivottavasti Lasu sentään jää. Hänen rinnalleen on helppo istuttaa vaikkapa sitten se huhuttu Lindsten.