Jalonen, Marjamäki, Rautakorpi, Dufva, Heikkilä, Jortikka... siinä nyt muutama mestarivalmentaja 2000 luvulta ja kuten huomataan, ovat vanhan ja nykyaikakauden risteyksessä olleita valmentajia. Peli on muuttunut, asenteet ja asenne kilpaurheiluun/valmentamiseen ovat muuttuneet, aivan kuten koko yhteiskunta. Maailma on vain helvetin erilainen mitä se oli vielä 2000 luvun alussa, puhumattakaan 90 - 80 lukuja.
Ei nykyisin ole enää " koirankoppeja", pelaajia ei heitellä virheistä bussin eteen eikä alle.
Palaute annetaan kehittävästi, huutaminen on lopetettu. Enemmän vauhtia ja luovuutta. Pelaajat ovat jotenkin herkempiä. Näiden kovaotteisten, kovan auktoriteetin valmentajien aika näyttää olevan menneen ohi. Nykyajan nuoret ovat niin eriä, mitä ne olivat vielä 80 - 90 luvuilla.
Jalonen olisi tuonut aivan kuten Marjamäkikin, tuulahduksen menneiden aikojen tähtiloistosta, vaatimustasosta ja ennen kaikkea kurinalaisuudesta. Kuri ja järjestys oli kovaa, mutta sehän kuului jääkiekkoon. Nykyjään vaan ei toimi. Pelolla johtaminen/valmentaminen ei ole 2020 tai 2030 luvun johtamista.
Jalosen valinta olisi ollut edelleen, paluu vanhaan, ei tulevaisuuteen. Todennäköisesti Jalonen olisi halunnut ? tulla tänne valmentajaksi, häntä ei enää vain haluttu. Jalonen puhui HN:ssä, kuin olisi ollut asioista mediatietojen varassa. Moni muukin asia siinä ihmetytti, esimerkkinä nyt Lukon nostaminen mustaksi hevoseksi, koska pelasi kuulemma todella hyvin CHL:ssä pari erää. Sen sarjan pelit on sen sarjan pelejä, eikä niillä ole mitään merkitystä sm-liigan iskukykyyn. Se on nähty niin monesti nyt viimevuosina.
Lukon peli on muutamaa pilkahtavaa ajanjaksoa lukuun ottamatta aika sekavaa.
IFK:lla kaikki hyvin, koska Peltonen tietää mitä tekee jne.
Kojon saavutukset ovat kiistattomat. Hän on kaikkien aikojen kärppä pelaajavalmentaja yhdistelmänä, mutta hänen aikansa on mennyt.