Nyt on jokunen viikko pelattu HUT:ia, niin laitetaan mielipide. Entistä ennemmän mennyt random hokiksi viime kauteen verrattuna. Sellaista niin selkeää momentumia ei enää ole, mutta sellaisia ihmeellisiä pomppumaaleja tulee aivan liikaa. Oma peli perustunut aina sellaiseen tiiviseen puolustukseen ja maaleja en niin älyttömiä määriä tee. Aika harvoin 5 maalia enempää, joka tosin johtuu osaksi siitä, että alan sitä hienoa sitten hakemaan, kun peli ratkennut. Ilmeisesti pitäisi alkaa muuttamaan pelitapaansa, kun ei tässä vain voi oikein puolustaa noita pomppumaaleja pois. Lunqvist itsellä maalissa ja ei kyllä saa omia silmiäkään kiinni välillä.
Äsken oli kyllä kuvaavin peli siinä mielessä, että vastustaja teki 4 maalia ja jokainen oli sellainen, että ei kaveri sitä maalia sillä lailla yhdessäkään maalissa tarkoittanut. Ensimmäisessä yritti syöttää maalin takaa maalin eteen, ja pakin tai maalivahdin jalasta omiin. Toisessa ampui kiekon maalille ja pomppi jonkun pelaajan rinnasta maaliin, kolmannessa pääsi yksin läpi ja kiekko karkasi kynätessä längistä sisään, neljännessä sai pomppukiekko maalin eteen ja siitä tyhjiin. Viimeinen oli lähimpänä sellaista, että itse tekikin jotain sen maalin eteen.
Paska fiilis tollasista peleistä jää. Jotenkin tässä ei palkita pelin hallintaa ja laadukkaiden maalipaikkojen luontia riittävästi. Tasaisia pelejä tietysti tulee paljon, kun arvotaan seuraava maalintekijä. Edelleenkin maalipaikkoja luomalla saa maaleja riittävästi tehtyä otteluiden voittoon, mutta kyllä siinä sellainen vitutus ja tuska alkaa pelin aikana iskeä, kun joka pelissä kolisee outoja pomppuja sisään. Ei enää oikein osaa sitten puolustaa järkevästi, kun joka sutaisua saa pelätä. Itse ei juuri noita paljon saa tehtyä. Itse kun onetimeriä viivasta pommitan, niin jos siinä edessä joku on, niin siihen pysähtyy. Tässä on myös sellainen liruohjuri, jota itselleni tehdään paljon, eli kiekko liukuu jääohjurina etanavauhtia verkon perille ja maalivahti ei ikinä saa sitä kiinni. Selvä animaatiopaskamaali.