Olenko ihan vähemmistössä, kun suunnattomasti ärsyttää se, että on edes mahdollista kasata jengi, jossa on pelkkiä ovechkeneja ja legendaukkoja. Eikö siinä mene vähän maku. Joskus oli hieno hetki, kun joukkueeseen jostain tsägällä tai suurella säästämisellä sai jonkun huippupelaajan. Nyt se on ihan perussettiä.
Tai sitten olen katkera, kun itselläni paras pelaaja taitaa olla Pekka Rinne, jonka senkin olen pelaamalla tienaamillani kolikoilla ostanut. Kuten muutkin pelaajat. Mutta en panisi pahitteeksi, jos HUTiin joku päivä tulisi palkkakatto, ja pitäisi oikeasti miettiä, että haluaako pitää sen 99-Richardsin siinä ykkösen keskellä vai rakentaa tasaisen semi-hyvän joukkueen.
Ja ei, ei vituta siksi, etten pärjää. Pelasin pari kautta ykkösessä tuolla "paskajengilläni", enkä muutenkaan pelaa pelkkien voittojen takia. Vaan jotenkin tässä on sellainen kaikkihetiparhaatpelaajatmulle-meininki, ja ne oikeat pelaamisen hienoudet jäävät taka-alalle. Enää ei edes saa nautintoa siitä, että voittaa jonkun kiertoranteellaetuyläkulmaan-legendajonnen, kun pidemmän päälle haluaisi vaan pelata hyvää lätkää. Toki on vielä pelaajia, jotka legenda-joukkueillakin pelaavat hyvää lätkää, mutta koko ajan vähemmän.