Kaiken synkistelyn keskellä on unohtunut vielä sekin, että Suomi on taantumassa ja jääkiekon vetovoima sekä suuren yleisön että varsinkin friikkien keskuudessa syöksykierteessä. Jääkiekko on jokseenkin niin epäseksikästä kuin se vain voi Suomen kaltaisessa maassa olla.
Jääkiekkoa on nyt jo joku aika yritetty ajaa perheviihteeksi kuin käärmettä pyssyyn, kuten Lapanen kolumnissaan esitti. Arvokisojen ronssiputkella on tekohengitetty jo kohta kymmenen vuoden takaista MM-kultaa ja myyty lippuja suoraan sanoen varsin kohtuullista tahtia. Nämä juhlat ovat ohi ja pikapuoliin paljastunee karu totuus siitä perseilystä mitä liigahallitus on eripuraisuudessaan ja kuppikuntaisuudessaan vuosia harrastanut.
Laji on aivan perseellään ja tämä vie perusfaneja pois halleista. Ja kun he lähtevät - miten kauan edes Hjallis luulee myyvänsä "elämyksiä" yhteistyökumppaneille? Ei kovin kauaa. Cobolin listasta voisi suosiolla tiputtaa myös ja varsinkin Kummolan joka ei ole saanut aikaan mitään muuta kuin paljon puhetta ja iso osa siitäkin enemmän haitaksi.
Hjallis riuhtaisi suomalaisen kiekkoilun kerralla parikymmentä vuotta eteenpäin, ja sitä ei voi eikä ole kohtuullista väheksyä. Valitettavasti vain sekään ei riittänyt vetämään liigaa tähän päivään, ja nyt on kaivauduttu syvälle kuoppaan vastustamaan seuraavia askeleita.
Suuri yleisö on mennyt taas hetkeksi. Tämä on vain kylmä elämän tosiasia, joka olisi syytä hyväksyä sen sijaan, että seuraavaksi kielletään lyöntilaukaukset. Nyt olisi aika katsoa oikeiden kiekkofanien suuntaan ja varmistaa se, että he paitsi maksavat lippunsa myös luovat halleihin tunnelman johon niiden yhteistyökumppanien on mukava tuoda vieraansa. Bisneksen pitää pyöriä tai hukka meidät kaikki perii, mutta juuri nyt tunarit pyörittävät bisnestä väärän datan pohjalta.
Pelin pilaaminen suuren yleisön miellyttämiseksi ei ole enää edes nollasummapeliä, koska suuri yleisö ei ole tässä tilanteessa kiinnostunut koko asiasta. Typerimmät säännöt joilla kiekosta on tahallaan poistettu tunteet pitäisi purkaa - heti tulee mieleen aloitusten nopeuttaminen jolloin maalien edustalla ei enää panna naamaa ja numeroa muistiin ja kaikkien arkkityperien sääntöjen äiti, eli kymppitili. Ja sitten on tämä filmaamiseen pakottava sääntö. Kenenkähän loistava idea sekin oli?
Taklaukset ja tappelut takaisin, kahvaus pois. Mikään näistäkään ei ole edes vaikea toteuttaa, mutta ongelmana on se, että asioista ei kyetä tekemään päätöksiä muulloin kuin silloin kun joku murtomaahiihto-/kulttuuritoimittaja niitä sanomalehdessä 'vaatii'.
Kahvaaminen ja tappeleminen ovat asioita, jotka on päätettävä liigahallituksessa. Taklaukset sen sijaan ovat katoamassa lähinnä kansamme väärinymmärretyimmän osan - kiekkotuomarien - takia. Valitettavasti silläkin suunnalla ollaan kaivauduttu kuoppiin ja mitään vikaa ei olla valmiita myöntämään. Ja nythän heillä on johtajanaan hippakiekon suurlähettiläs, joten tuskin parannusta on tulossakaan.
Tässä vaiheessa jääkiekko on siis puolustusasemissa, mutta yrittää edelleen Hjalliksen, Helkovaaran ja Kummolan johdolla rynniä suuren kansan lajiksi. Se on strateginen valinta ja sellaisenaan pätevä. On vain aika helppo nähdä, että miehiltä on jäänyt todellisuuspilleri ottamatta. Tässä vaiheessa pitäisi puolustaa lajin ydintä - peliä ja siitä oikeasti kiinnostuneita ihmisiä. Samalla myös yhteistyökumppanien pitämiseen säilyy mahdollisuudet. Hyökkäyksen aika on taas muutaman vuoden päästä kun suuren yleisön pää alkaa vääjäämättä kääntyä, kuten se aina tekee. Toivottavasti silloin se eteneminen tehdään vähän kestävämmin - eli pyrkimällä lisäämään perusfanien määrää sen sijaan, että muutetaan lajia suuren yleisön mieleiseksi.
Palataanpa äkkiä vielä alkuun. Suomi on siis taantumassa ja jos halleissa ei ole tunnelmaa käy hyvin nopeasti niin, että suomalaisen kiekon bisnesgurut ihmettelevät sitä perustavaa laatua olevaa kysymystä. Ja älkää viitsikö. Sitä on sattunut aika monelle merkittävästi pätevämmällekin miehelle tässä Maailmassa.
Mitäs sitten pitäisi tehdä? Ei kai tässä auta kuin pelata niillä pelaajilla joita liigalla on käytettävissä ja yritettävä pikkuhiljaa laajentaa kiekkoa seuraavan väen määrää, että ensi kaudella olisi vähän enemmän hilloa. Ja niin edelleen. Siihen suunnitelmaan sopii tämä nykyinen meno kuin paskakokkare boolimaljaan, sillä kukaan ei tule katsomaan nimettömien pelaajien kahvakaukalopalloa jos kentällä ei saa edes kiroilla.
Olennaista on siis nimenomaan saada enemmän ihmisiä kiinnostumaan itse pelistä, ei siitä kuka sitä pelaa. Jääkiekko on edelleen joukkuepeli ja kiekon jäällä tekemät kaarrokset ovat ne kaikkein olennaisimmat. Jos vain olisi vielä enemmän ihmisiä, jotka ymmärtäisivät arvostaa sitä. Valitettavasti Suomalainen kiekkobuumi käytettiin Mertarannan äänellä huutamiseen kohkaamiseen ja "Oliwa ei ole jääkiekkoilijaan" sen sijaan, että joku asiantunteva kommentaattori (vilkaiskaas ruotsalaisten kiekkolähetyksiä) olisi ottanut kansaa kädestä kiinni ja pakkosyöttänyt kiekon alkeet. Nimittäin suuren yleisön päinvastaisesti mielikuvasta huolimatta niille olisi kovin paljon tarvetta.
Kaiken bisneksen perusta on tuote, vaikkei se vielä riitäkään. Tuotetta on nyt kupattu jo ihan liikaa niiden muiden asioiden hoitamiseksi ja naru on tullut vetävän käteen.