En lähtisi viimeisten Toronto-vuosien perusteella väheksymään Babcockia, vaikka Tyson Barrien virheellinen peluutus onkin itselleni ollut punainen vaate ja joku muukin valinta vaikuttanut lähinnä siltä, että Babcock näyttää peluutuksellaan toimistolle keskisormea ("heitänpä tällaista skeidaa hatusta kun ette tarjoa oikeasti järkevää kokonaisuutta"). Dubasin joukkueenrakennusfilosofia tuntuu olevan se, että jos periaatteessa vahvalla joukkueella on tietyt heikkoudet, niin treidataan ja signataan niin, että joukkue edelleen periaatteessa vahvistuu paperilla, mutta käytännön heikkoudet pahenevat ja pahenevat vuodesta toiseen niin, että organisaatio on käytännössä lasijaloilla seisova jättiläinen.
On siinä mahtanut Babcockilla olla sormi suussa, kun joukkueen eliittirungon ulkopuolelta saletisti voittavaa kiekkoa eivät ihan tyylillisesti käytännössä pelaa kuin Hyman, Muzzin ja Dermott. Viimeksi kesällä lähti ulos aliarvostettuja pakkeja ja Connor Brown (joka on pelaajana just nyt tasan mitä Leafsista puuttuu, eikä tämän pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä), eikä sisään tullut kuin palapelin aukkoihin sopimattomia, vaikka osin laadukkaitakin, palasia. Yksikään lähtenyt ei ollut korvaamaton eikä sisään tulleet ole sinänsä huonoja, mutta joku tasapaino koko ajan puuttuu.
Se ei ole valmentajan vika. Olen sataprosenttisen varma, että jos on heittää eteen järkevä, voittava kokoonpano, niin Mike Babcock on viiden, jopa kolmen, parhaan koutsin joukossa valmentamaan se Stanley Cupiin.