Roman Josi kaudella 19-20? 69 peliin 65 pistettä. Nashvillen tehokkain hyökkääjä Forsberg teki 48 pistettä.
Tai samainen Josi kaudella kaudella 21-22. 96 pistettä ja seuraavalla eli Duchenella 86.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Tappara jäi päätöserässä Färjestadin jalkoihinLue lisää »
-
Andrej Šustr kertoo voivansa oppia ja opettaa TapparassaLue lisää »
-
Tapparan ja Pelicansin CHL-pudotuspelit käynnistyivät karvailla tappioillaLue lisää »
-
IS: Entinen Hartwall-areena on myyty – päärahoittajana Jukurien entinen omistajaLue lisää »
-
Yli 150 NHL-ottelua pelannut Michael Hutchinson SaiPan maalinsuulleLue lisää »
-
CHL-pudotuspelit alkavat – Tapparan vahvistukset debytoivat ruotsalaisessa painekattilassa, Atte Tolvasen härkälauma myskää LahdessaLue lisää »
NHL:n parhaat puolustajat
- Viestiketjun aloittaja Vigil Ignis
- Alkaa
- 140 407
- 517
Roman Josi kaudella 19-20? 69 peliin 65 pistettä. Nashvillen tehokkain hyökkääjä Forsberg teki 48 pistettä.
Tai samainen Josi kaudella kaudella 21-22. 96 pistettä ja seuraavalla eli Duchenella 86.
Erik Karlsson taisi voittaa Ottawan sisäisen pistepörssin miltei joka kausi ja siellä oli yksi 82 pisteen kausi eli 2015-16. Seuraavana olleella Mark Stonella 21 pistettä vähemmän. Seuraavalla kaudella laiskotteli kun teki runkosarjassa vaivaiset 71 pistettä ja voitti joukkueen pistepörssin vain 10 pisteen turvin kun Mike Hoffman keräsi 61 pistettä.
Cale Makar saavutti siis 300 pisteen rajapyykin toiseksi nopeimpana puolustajana historiassa. Saavutukseen vaadittiin ainoastaan 280 peliä. Todella kovalla tahdilla mies pisteitä paukuttaa.
Quinn Hughes on kolmen pisteen päässä samaisesta rajasta. Hänelle otteluita on kertynyt 329. Hughes on matkalla 300 pisteeseen seitsemänneksi (tai kahdeksanneksi) nopeimmin historiassa (edellä Orrin ja Makarin lisäksi Paul Coffey [294], Brian Leetch [295], Denis Potvin [308] sekä Ray Bourque [316]). Tällä hetkellä seitsemättä sijaa pitää hallussaan Al MacInnis (332 GP).
Laitetaanpa vielä perspektiiviksi Bobby Orrin uran merkkipaaluja nippuun. On sen verran uskomattomia lukemia, että hyvin harva hyökkääjä on pystynyt vastaavaan historian saatossa. Useimmat näistä olivatkin NHL:n ennätyksiä kunnes mm. Trottier ja Gretzky tulivat ohi.
Uskomaton pelaaja.
Siinäpä Makarille, Hughesille ja kumppaneille tavoittelemista.
Quinn Hughes on kolmen pisteen päässä samaisesta rajasta. Hänelle otteluita on kertynyt 329. Hughes on matkalla 300 pisteeseen seitsemänneksi (tai kahdeksanneksi) nopeimmin historiassa (edellä Orrin ja Makarin lisäksi Paul Coffey [294], Brian Leetch [295], Denis Potvin [308] sekä Ray Bourque [316]). Tällä hetkellä seitsemättä sijaa pitää hallussaan Al MacInnis (332 GP).
Laitetaanpa vielä perspektiiviksi Bobby Orrin uran merkkipaaluja nippuun. On sen verran uskomattomia lukemia, että hyvin harva hyökkääjä on pystynyt vastaavaan historian saatossa. Useimmat näistä olivatkin NHL:n ennätyksiä kunnes mm. Trottier ja Gretzky tulivat ohi.
Uskomaton pelaaja.
Siinäpä Makarille, Hughesille ja kumppaneille tavoittelemista.
Koodi:
Bobby Orrin merkkipaalut
100 P 138 GP
200 P 216 GP
300 P 279 GP
400 P 333 GP
500 P 396 GP
600 P 461 GP
700 P 518 GP
800 P 575 GP
900 P 638 GP
0 P -> 100 P 138 GP (0,72 PPG)
100 P -> 200 P 78 GP (1,28 PPG)
200 P -> 300 P 63 GP (1,59 PPG)
300 P -> 400 P 54 GP (1,85 PPG)
400 P -> 500 P 63 GP (1,59 PPG)
500 P -> 600 P 65 GP (1,54 PPG)
600 P -> 700 P 57 GP (1,75 PPG)
700 P -> 800 P 57 GP (1,75 PPG)
800 P -> 900 P 63 GP (1,59 PPG)Sepä tässä onkin (hienolla tavalla) ihmeellistä, että Makarista ja Hughesista voidaan puhua samassa lauseessa Bobby Orrin tai Paul Coffeyn kaltaisten legendojen kanssa. Tuo Makarin pistetahti on oikeasti ihan mieletön.
Chris Pronger on edellinen puolustaja, joka on voittanut Hart Trophyn. Olisi hienoa nähdä puolustaja taas voittamassa Hartia. Pronger voitti vuonna 2000.
Ja mestaruusvuotena Makarille Stanley cup, Norris ja Conn Smythe kaikki himaan. Ja silti ei juurikaan noteerata kun puhutaan Liigan parhaasta pelaajasta. On niin "vain hyökkäys/hyökkääjä" menoa.
Nostetaan tätä ylös kun on tylsää. Itse sanoisin Quinn Hughesin nimen löytyvän tästä pokaalista kauden päätteeksi. Suurimmat haastajat sitten Cale Makar ja Noah Dobson omasta mielestäni. Hughesin +/- on vakuuttavaa jälkeä ja pisteitä sen lisäksi eniten. Vielä viime kaudella en ollut niin otettu hänen puolustuspelaamisesta, mutta otantani on myöskin hyvin vähäinen. Nyt tällä kaudella selkeästi ottanut joukkueen haltuun ja saattaa saada hyvin ääniä myös Hart-trophyyn.
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Yrittääkö Roman Josi viritellä loppukiriä Norris-kilpailuun? Nyt kasassa 71 pinnaa 70 peliin, kun Quinn Hughesilla on 79 pinnaa 70 peliin. Viimeisissä 16 pelissä 22 pinnaa. Josin edistyneistä tilastoista ei ole hajuakaan, Hughesilla ne on vissiin aika kovalla tasolla.
Makarilla on puolestaan 75 pinnaa 64 pelissä. Edistyneissä tilastoissa on vissiin tullut tällä kaudella selvä kyykkäys, kiitos loukkaantumisten, joiden takia ei ole ollut 100-prosenttisessa pelikunnossa.
Makarilla on puolestaan 75 pinnaa 64 pelissä. Edistyneissä tilastoissa on vissiin tullut tällä kaudella selvä kyykkäys, kiitos loukkaantumisten, joiden takia ei ole ollut 100-prosenttisessa pelikunnossa.
Kuusi puolustajaa tavoittelee tältä kaudelta PPG-kautta:
1.17 PPG Cale Makar (69 GP 19+62=81)
1.11 PPG Quinn Hughes (73 GP 13+68=81)
1.06 PPG Evan Bouchard (72 GP 16+60=76)
1.03 PPG Roman Josi (74 GP 19+57=76)
1.02 PPG Adam Fox (64 GP 15+50=65)
1.01 PPG Victor Hedman (70 12+59=71)
Lisäksi Shea Theodore (39 GP 5+32=37) on lähellä tuota rajapyykkiä.
Siinä ei ole hirveästi virhemarginaalia kolmella jälkimmäisellä pysyäkseen tuossa tahdissa, mutta jos nyt ainakin neljä noista kykenisi ottamaan tililleen PPG-kauden niin olisi melko hurja määrä puolustajia. Edellisen kerran vähintään neljä puolustajaa kykeni samalla kaudella PPG-suoritukseen tapahtui 1992-93 kaudella (ennätysmäärä, 9 kpl PPG-tahdin puolustajia sillä kaudella).
Kausien 1996-97 ja 2018-19 välisenä aikana PPG-tahdin puolustajia nähtiin vain kuudesti (Lidström, Green kahdesti, Letang, Karlsson ja Burns), joten aikamoista puolustajien tehoilun kultakautta tässä eletään parhaillaan. Paluuta 80-luvulle kun siellä oli puolustajista Coffey, Bourque, Leetch, Housley, MacInnis ja kumppanit tehoilemassa kovaan tahtiin.
Norris-kisa lienee Makarin ja Hughesin välinen, ja Josi tainnut loppukaudesta nousta kolmanneksi finalistiksi?
1.17 PPG Cale Makar (69 GP 19+62=81)
1.11 PPG Quinn Hughes (73 GP 13+68=81)
1.06 PPG Evan Bouchard (72 GP 16+60=76)
1.03 PPG Roman Josi (74 GP 19+57=76)
1.02 PPG Adam Fox (64 GP 15+50=65)
1.01 PPG Victor Hedman (70 12+59=71)
Lisäksi Shea Theodore (39 GP 5+32=37) on lähellä tuota rajapyykkiä.
Siinä ei ole hirveästi virhemarginaalia kolmella jälkimmäisellä pysyäkseen tuossa tahdissa, mutta jos nyt ainakin neljä noista kykenisi ottamaan tililleen PPG-kauden niin olisi melko hurja määrä puolustajia. Edellisen kerran vähintään neljä puolustajaa kykeni samalla kaudella PPG-suoritukseen tapahtui 1992-93 kaudella (ennätysmäärä, 9 kpl PPG-tahdin puolustajia sillä kaudella).
Kausien 1996-97 ja 2018-19 välisenä aikana PPG-tahdin puolustajia nähtiin vain kuudesti (Lidström, Green kahdesti, Letang, Karlsson ja Burns), joten aikamoista puolustajien tehoilun kultakautta tässä eletään parhaillaan. Paluuta 80-luvulle kun siellä oli puolustajista Coffey, Bourque, Leetch, Housley, MacInnis ja kumppanit tehoilemassa kovaan tahtiin.
Norris-kisa lienee Makarin ja Hughesin välinen, ja Josi tainnut loppukaudesta nousta kolmanneksi finalistiksi?
Alkaa Hughes erottumaan muista:
www.vancouverisawesome.com
Norris battle between Hughes and Makar shouldn't be (and isn't) close
Anyone voting for Cale Makar ahead of Quinn Hughes for the Norris Trophy simply hasn't been paying attention.
www.vancouverisawesome.com
Jos otetaan 60 pelatun ottelun raja, niin tällä hetkellä peräti kuudella puolustajalla on edelleen hyvinkin realistiset mahdollisuudet piste per peli tahtiin, kun joukkueilla on 5-7 ottelua runkosarjaa jäljellä. Eli kyseessä on jo tahdin varmistaneet Hughes ja Makar, sekä Bouchard (75gp, 78p), Josi (76gp, 77p), Hedman (73gp, 72p) ja Fox (67gp, 68p), jotka ovat joko aivan tahdissa tai hyvin lähellä.
Edellisen kerran moiseen on kyetty vähemmän yllättäen kaudella 1992-1993, jolloin peräti seitsemän yli 60 ottelua pelannutta puolustajaa nakutteli vähintään piste per peli tahtia. Sen lisäksi sieltä löytyisi kahdeksantena vielä MacInnis, joka teki 50 otteluun 54 pistettä, jos ottelurajaa laskettaisiin hieman alemmas.
Puhutaan puolustajien osalta kyllä poikkeuksellisesta kaudesta tehopisteiden osalta, kun 2000-luvun paras noteeraus taitaapi nopeasti katsottuna olla kaudelta 2021-2022, jolloin kolme puolustajaa pystyi piste per peli tahtiin tuolla ottelurajalla. Esimerkiksi Josi saattaa yltää tällä kaudella sinne 82 pisteen tienoille, jolla olisi voitettu tai jaettu voittoa puolustajien pistepörssissä vuosina 2000-2018 joka ikinen kausi, mutta nyt hän saattaa jäädä tuolla pistemäärällä jopa kokonaan TOP3-sijojen ulkopuolelle. Ainoastaan tynkäkauden 2012-2013 Letang sekä kauden 2008-2009 Mike Green pomppaavat pistekeskiarvolta selvästi ylemmäs, mutta varsinkin Letanginkin tapauksessa puhutaan vajaasta puolikkaasta kaudesta, minkä takia vertailu ei ole ihan niin mielekästä.
Edellisen kerran moiseen on kyetty vähemmän yllättäen kaudella 1992-1993, jolloin peräti seitsemän yli 60 ottelua pelannutta puolustajaa nakutteli vähintään piste per peli tahtia. Sen lisäksi sieltä löytyisi kahdeksantena vielä MacInnis, joka teki 50 otteluun 54 pistettä, jos ottelurajaa laskettaisiin hieman alemmas.
Puhutaan puolustajien osalta kyllä poikkeuksellisesta kaudesta tehopisteiden osalta, kun 2000-luvun paras noteeraus taitaapi nopeasti katsottuna olla kaudelta 2021-2022, jolloin kolme puolustajaa pystyi piste per peli tahtiin tuolla ottelurajalla. Esimerkiksi Josi saattaa yltää tällä kaudella sinne 82 pisteen tienoille, jolla olisi voitettu tai jaettu voittoa puolustajien pistepörssissä vuosina 2000-2018 joka ikinen kausi, mutta nyt hän saattaa jäädä tuolla pistemäärällä jopa kokonaan TOP3-sijojen ulkopuolelle. Ainoastaan tynkäkauden 2012-2013 Letang sekä kauden 2008-2009 Mike Green pomppaavat pistekeskiarvolta selvästi ylemmäs, mutta varsinkin Letanginkin tapauksessa puhutaan vajaasta puolikkaasta kaudesta, minkä takia vertailu ei ole ihan niin mielekästä.
Edelliseen viestiin liittyen: tällä kaudella peräti neljä (tai aikamoisella venymisellä viisi) puolustajaa on matkalla 80+ pisteen saldoon. Kolmen kärjellä on jo kasassa vaadittavat pisteet. Oilersin Evan Bouchard on vaivaisen pisteen päässä rajasta (3 ottelua jäljellä) ja Lightningin Victor Hedmanilla on matkaa neljä pistettä (2 ottelua jäljellä).
Oletetaan, että ainakin Bouchard tuon rajan vielä saavuttaa: viimeksi tätä enemmän 80+ pisteen suorituksia puolustajan tontilta on nähty kaudella 1992-93 (6).
Oletetaan, että ainakin Bouchard tuon rajan vielä saavuttaa: viimeksi tätä enemmän 80+ pisteen suorituksia puolustajan tontilta on nähty kaudella 1992-93 (6).
Koodi:
1992-93
1. Phil Housley (WIN) 80. 18+79=97
2. Paul Coffey (LAK/DET) 80. 12+75=87
3. Larry Murphy (PIT) 83. 22+63=85
4. Ray Bourque (BOS) 78. 19+63=82
5. Steve Duchesne (QUE) 82. 20+62=82
6. Gary Suter (CGY) 81. 23+58=81
2023-24
1. Quinn Hughes (VAN) 80. 17+74=91
2. Cale Makar (COL) 75. 20+67=87
3. Roman Josi (NSH) 81. 23+62=85
4. Evan Bouchard (EDM) 79. 17+62=79
5. Victor Hedman (TBL) 77. 13+63=76Fanit nostaisivat Hughesin varsin selkeästi Norrikseen:
Ja pakko myöntää, kun Hughesin pelejä olen katsonut, on hän ollut aivan jäätävän hyvä koko kauden.
Ja pakko myöntää, kun Hughesin pelejä olen katsonut, on hän ollut aivan jäätävän hyvä koko kauden.
On aivan päällikkö. Vähän ihmetyttää kun puhutaan että Luke olis veljeksistä lahjakkain, että voiko tuosta parempaa ollakkaan. Toivotaan ja odotetaan mielenkiinnolla kypsymistä.
Kyllähän Luke mielestäni jäi kaudella vähän turhankin pienelle huomiolle. Kaveri on 20v ja vetää pakin paikalta 47 pinnan tulokaskauden. Faberin kanssa tuli identtiset pisteet ja niillä oltiin tulokkaiden pörssissä kakkosena. Taakse jäi Cooley, Rossi, Benson, Carlsson, Fantilli, Evangelista...
Quinn teki omalla tulokaskaudellaan 53 pinnaa toki vain 68 otteluun. Toinen kausi oli vaikeampi, mutta kolmas oli jo todella hyvä tuoden 68 pinnaa. Ja tuosta Quinn on vielä parantanut vuosittain. Tälle Norris-tasolle hän nousi nyt viidennellä kaudellaan. Jännä nähdä tosiaan millä tasolle Luke pelaa sitten neljän kauden päästä. Onko siellä silloin Norriksen ykkönen ja kakkonen samasta perheestä.
Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Hughes ja Josi ovat itselläni selvät kaksi kärkinimeä tähän kilpailuun. Sen verran paljon Hughesia on rummutettu läpi kauden tässä Norris-kisassa, että eiköhän palkinto tule hänelle, eikä se näillä näytöillä väärin ole.
Ei yllätyksiä Norris-finalistien joukossa:
Quinn Hughes voitti Norris Trophyn ensimmäisenä Vancouverin puolustajana. Lopulta tuli selvä ero äänestyksessä kahta kovaa puolustajaa vastaan, sillä Hughes keräsi 172 ykkösääntä, kakkoseksi tullut Josi 12 ykkösääntä ja kolmanneksi tullut Makar yhdeksän ykkösääntä.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy