NHL:n parhaat nelosketjulaiset

[Vigil Ignis]

Onko moisesta jo otsikkoa? Jos on niin... voi voi.


Olen vuosia pitänyt Ottawan kaksikkoa Jarkko Ruutu & Chris Neil liigan parhaina nelosketjulaisina; jos tähän väliin tyrkkää esim. Todd Marchantin niin voisiko enempää neloselta pyytää?

KYLLÄ VOI! Bostonin Shawn Thornton on jatkuvasti nostanut osakkeitaan sekä pelillisesti että päähänlyömisessä, tällä alkukaudella noussut nelosketjulaisten eliittiin molemmissa. 33 pelissä 7 maalia, eikä mitään räkämaaleja, ei ole vaaraksi omalle joukkueelle typerien jäähyjen tai onnettoman puoluspelaamisen takia, gooniosastolla reilusti top 10 sakissa, ei (selkeitä) tappioita tällä kaudella, suurin osa Thorntonin mätöistä erittäin viihdyttäviä kuten Boultonin kanssa.... Mitäs muuta nelos/jarru/energiaketjun (tai miksi sitä haluaa sanoa) mieheltä halutaan? Erätaukojen aikana toimii leikkisetänä hallin lapsiparkissa? Thornton hoitaisi senkin postin.

Haastankin jatkislaiset nimeämään parempia 4. ketjun statuksella kulkevia NHL-pelaajia kuin Shawn Thornton, löytyykö muka ??? ;) Sovitaan että riittää kun kerrotte muitakin hyviä, perustelut mielellään mukaan.

"Lämmintä" joulua kaikille!

 

[Konowalchuk]

Kyllähän se Shawn Thornton tällä hetkellä on kärkiäijä nelosen miesten tarkastelussa. Tappelee, raastaa, pelaa hyvin omaan päähän ja iskee voittomaalit vielä. Kova on.

Muita nostamisen arvoisia voisi olla Rangersin Eric Christensen. On totta, että Christensen on aika erilainen pelaaja kuin hanskaamaan hyvin pystyvä Thornton, mutta hän on offensiivisesti hyvä pelaaja, joka on kuitenkin sopiva puolustustaidoiltaan myös nelosen rooliin. Hyvä aloittaja ja pelaa myös nelosen miehelle harvinaisesti toisinaan yyveetä. Tehot 6+8=14 35 ottelussa.

 

[Osmo Rapeli]

Hyvä ketjunaihe!

NHL:n parhaista aloittajista viidestä yli 60 % aloitustahdissa voittavista senttereistä peräti kolme neljästä parhaasta on nelossenttereitä, Gaustad, Konopka ja tilastoa johtava Steckel. Kun otetaan huomioon avuja puolustussuuntaan niin oma äärimmäisen tärkeä osansa jannuilla on NHL-joukkueen kokoamisessa. Samoilla kolmella kaverilla nimittäin aloitusvoitot eivät ole kokonaisuutena määrällisesti NHL:n kärkeä (jossa tietysti ovat Crosbyt, Toewsit jne.), mutta alivoima-aloituksissa myös määrälliset voitot oikeuttavat sijoille 3, 7 ja 11, ja jokaisella reilusti plussan puolella prosenteissa sielläkin. Eli todellakin jannuja jotka voi laittaa ratkaiseviin aloituksiin alivoimilla ja pelin lopussa.

Parhaan nelosketjulaisen nimeämistä tosin kokonaisuutena vaikeuttaa se, että parhaat nelosmiehet yleensä saavat jossain vaiheessa korotuksen ainakin kolmosketjuun. Esimerkistä kävisi kai joku Ruutu-Kelly-Neil.

 

[Isolation]

Ilman statsien tarkempaa syynäystä ensimmäinen nimi mikä pompahtaa mieleen on Phillyn Blair Betts. Kohtuutehoja pienellä peliajalla sekä hyvää erikoistilannepelaamista. Taisi jo Ragseissa hoidella hommansa hyvin.

Ja jonkin verran olen nähnyt ankkojen pelejä tälläkin kaudella ja voin todeta, että Marchant on vain varjo entisestään.

 

[ozo]

Muita nostamisen arvoisia voisi olla Rangersin Eric Christensen. On totta, että Christensen on aika erilainen pelaaja kuin hanskaamaan hyvin pystyvä Thornton, mutta hän on offensiivisesti hyvä pelaaja, joka on kuitenkin sopiva puolustustaidoiltaan myös nelosen rooliin.

Ööh. Christensen taitaa olla nelosketjun mies vain silloin kun joutuu Tortorellan hampaisiin. Tällä hetkellä vaan Stepan ja Boyle ovat parempia kuin Christensen, mutta ei siitä ole edes kuin pari peliä kun Christensen pelasi Rangersien ykkösketjussa ja Stepan laidassa. Yhtä lailla Kovalev on nelosketjun mies, tai vaikkapa Kovaltshuk aina välillä.

edit: Viime pelissä Rangers-ykkösketju: Stepan-Christensen-Zuccarello

 

[Viluyo]

Ilman statsien tarkempaa syynäystä ensimmäinen nimi mikä pompahtaa mieleen on Phillyn Blair Betts. Kohtuutehoja pienellä peliajalla sekä hyvää erikoistilannepelaamista. Taisi jo Ragseissa hoidella hommansa hyvin.

Olen tästä erittäin paljon samaa mieltä. Vierelle kun istuttaa vielä Darroll Powen niin kaksikko on varmasti yksi NHL:n tärkeimmistä neloskenttäläisistään joukkueelleen. Betts hoitaa aloitukset ja vastustajan kärkihyökkääjät, samoin Powe ja jakaa hyviä pommeja. Powen kehitys viime kaudesta on mennyt eteenpäin enimmäkseen siten että sama entinen energisyys kohdistuu nyt järkeviin ja oikeisiin asioihin viime kauden säntäilyn sijaan. Erittäin toimiva kaksikko myös alivoimalla.

 

[TweetyLeaf]

Miehet ei nykyisissä joukkueissaan hirveitä riemunkiljahduksia taida aiheuttaa mutta pakko mainita että Ben Eager ja Adam Burish Chicagon Stanley Cup vuonna oli aivan uskomaton parivaljakko neloskentässä.

 

[Iggy12]

Philadelphia on peluuttanut Nikolay Zherdeviä ajoittain neloskentässä Bettsin vierellä kun hyökkäyksessä materiaali on niin syvä. Siinä on aika epätyypillinen nelosen kaveri, joka on todellinen taitohyökkääjä. Betts on taas perus puolustusvelvoitteinen pelaaja. Tekee ns. "näkymätöntä työtä", joka ottelussa ja hoitaa sen mallikkaasti. Zherdev taitaa nykyisin kuulua Flyersin kolmoseen, mutta onhan hän tehnyt jo 13 maalia...

Myös San Josen Scott Nichol on koko liigan parhaita aloittajia. Todellinen eliittiluokan nelosen pelaaja. Pitkälti materiaalin syvyys ratkaisee, että kuinka tasokkaita pelaajia voi peluutta neloskentässä.

 

[Voittaja]

Jokunen vuosi sitten, olisi ollut täydellinen aika hehkuttaa Maltby-Draper-Kocur kolmikkoa tai Maltby-Draper-McCarthy kolmikkoa, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei Detroitista samanmoista löydy, vaikka ihan hyviä jannuja nuo Eavesit, Abdelkaderit ja Helmit onkin. Kyllä 90-luku jo ennalta mainittujen ja Tocchettien ja muiden ansioista oli tällä saralla huikea vuosikymmen. Ja kyllä, laskin Tocchetin mm tuohon sarjaan vaikka ylempänäkin pelasi, kuitenkin tyyliltään niin nelosketjulainen kuin olla saattaa.

 

[TML]

Neil-Kelly-Ruutu (vaikka Sensejä ovatkin) on kyllä mahtava nelosketju, jos vaan olisi nelosketju. Kolmosena ovat kyllä taitaneet olla jo useamman kauden.

Historian saatossa tuo McCarty-Draper-Maltby hakee varmaan vertaistaan, mutta nelosketju on sellainen nippu että aika monesta joukkueesta nelosen voi nostaa aina esille, eikä heitä juuri haukuta. Koska eihän heidän duuniaan se maalinteko ole.

Vuosi sitten Leafsilla oli Orr-Mayers-Rosehill nelosketjuna joissain peleissä. Siinä oli fyysisyyttä aikas mukavasti joten TML tykkäs.

 

[Vigil Ignis]

Täytyy tunnustaa että viime vuosina on NHL:n seuraaminen jäänyt vähemmälle, NFL syö pääasian TV-ajasta, eli tietämys äijien tekemisistä ei ole ihan täydellistä. Silti rohkenen laukoa mielipiteitä ketjussa mainituista hyypiöstä:

-E.Christensen: Kuten "ozo" totesikin, ei mikään nelosketjulainen vaan ylijäämäpelaaja joka on vuosia pelannut milloin missäkin, 13. hyökkääjä eli täytemies.

-B.Betts: Ei oikein kuvaa äijästä, mutta pidemmän aikaa hoitanut leiviskäänsä ja varmaankin ihan menestyksellä. Saisi olla ilkeämpi nelosen sentteriksi. D.Powe siinä sivussa: Nousussa, tulee nousemaan pelaavampaan rooliin. Ja häneenkin voisi upottaa paljon lisää rottamaisuutta jos kysyisellä tasolla jatkaa.

-T.Marchant: Sääli että on näköjään hiipunut. Marchant ollut ainakin vuosikymmenen liigan paras nelossentteri: luistelee ja taklaa kovaa, puolustaa hyvin ja vaikkei tappele niin pelissä on aimo annos perkelettä. Ja on ainakin osannut hyökkäyssuuntaankin pelata! Edmontonin aikaan täydellinen playoff pelaaja: täysillä kentän päätyyn... PAM! Ja sitten samaa ravia toiseen päätyyn... KABOOM! Näiden tööttien jäljiltä pari vastustajaa haukkoo O2sta, Marchant tökkäisee pakkia pari kertaa, riistää kiekon ja pistää sen omille ja sitten vaihtoon. Awwww...

-N.Zherdev: Tonanoinnii... Joo onhan se pelannut nelosketjussa kun ylemmissä on ruuhkaa, ei enempää kommentoitavaa.

-K.Maltby - K.Draper - J.Kocur/D.McCarty: Täydellisiä nelosketjuja, just tällasia koostumuksia kaipaan nykyään!!! Mutta se siitä, tarkoitus olisi kaivella nykypelaajista tämän kaltaisia pelureita.



Täydellisen nelosketjun miehen (laiturin varsinkin) tulisi olla vastustajan leirissä vihattu rotta jonka liikkeitä seurataan jatkuvasti, eteenkin kentällä. Tämän arvostuksen (???) saamiseksi on erilaisia tapoja, ei kai niitä tarvi alkaa erittelemään. Sällit J.Ruutu, S.Avery, D.Carcillo ja M.Cooke kuuluvat tähän harvaan "eliittikerhoon" ja muutoinkin täyttävät täydellisen nelosketjun laiturin ominaisuudet. (kirjoittajan oma ja vakaa mielipide ;)) Muita hyviä nelosen puurtajia ovat ainakin S.Nichol, B.Prust, C.Neil ja A.Asham. Unohtamatta tunkion kukkoa Shawn Thornton, joka kyllä ei ole tietääkseni yhtään dirtyn pelaajan maineessa, hmmmmm...

 

[Vigil Ignis]

Neil-Kelly-Ruutu (vaikka Sensejä ovatkin) on kyllä mahtava nelosketju, jos vaan olisi nelosketju. Kolmosena ovat kyllä taitaneet olla jo useamman kauden.

Tämän hetken paras. Tai hetkinen, kyllä se Bostonin nelonen on aikas hyvä... ;) Ja lasken tämän vitjan neloseksi kun Ottawan "kolmonen" Shannon/Wichester/Regin/Foligno yms. ovat periaatteessa taitopelaajia mutta eivät ansaitse enempää peliaikaa. Tai sitten eivät ole, mutta Neil-Kelly-J.Ruutu käy nelosketjusta hyvin.

 

[tomageeni]

Henkilökohtainen suosikkini tässä sarjassa on Tom Kostopoulos. Erittäin tasainen ja varma pelaaja. Ei mikään tappelija, mutta tiputtaa hanskat ketä tahansa vastaan, jos se on joukkueen etu. Harmitti kyllä, kun Montreal ei tarjonnut jatkosopimusta, vaikka ei pelillisesti mitenkään korvaamaton olekaan.

Toinen on Travis Moen, tosin Montrealin hyökkäyksen heikon syvyyden vuoksi on pelannut paljon myös 2.-3. -ketjuissa. Lisäksi kulunut kausi on ollut hieman pettymyt, mutta noin kaiken kaikkiaan sopiva pelaaja grinderin rooliin.

 

[M@thieu]

Henkilökohtainen suosikkini tässä sarjassa on Tom Kostopoulos. Erittäin tasainen ja varma pelaaja. Ei mikään tappelija, mutta tiputtaa hanskat ketä tahansa vastaan, jos se on joukkueen etu. Harmitti kyllä, kun Montreal ei tarjonnut jatkosopimusta, vaikka ei pelillisesti mitenkään korvaamaton olekaan.

Sama! Tomppa hävisi varmaan jokaisen tappelun Habs-aikanaan, mutta silti uhrautui kerta toisensa jälkeen ottamaan uuden turpasaunan joukkuetoverien puolesta. Lisäksi miestä kehuttiin joka puolelta erinomaiseksi pukukoppipelaajaksi. Paras yksittäinen muisto Kostosta on 2008 kevään Flyers-sarjasta, jonka 1. ottelun mies ratkaisi maalillaan heti jatkoajan alussa Kovalevin tasoitettua varsinaisen peliajan loppuhetkillä. Seuraavat neljä peliähän Habs sitten hävisi ja Idän runkosarjavoittajan kausi loppui lyhyeen, mutta yhdistelmä Begin-Smolinski-Kostopoulos pelasi kaikkiaan hienot playoffit tuolloin.

 

[Parker27]

Loistava ketju kieltämättä ja hyviä pelaajia heitelty ilmoille.

Atlantan tämän hetken neloskenttä Boulton - Slater - Thorburn ansaitsee myös hehkutusta. Loistavaa peliä pelannut jokaisessa ottelussa minkä olen Atlantalta nähnyt. Taistelee, repii ja Boulton iskee maaleja muiden syötöstä :-) Kuuluu omiin suosikkeihin tämä kolmikko ja mukava nähdä kolmikko jäällä tekemässä arvokasta työtä

Ruutu - Kelly - Neil on legendaa ja toimii vuodesta toiseen.

Edmonton on välillä käyttänyt tällä kaudella kolmikko MacIntyre - Fraser - Stortini. Parhaista nelosketjuista en tiedä mutta tuo vitja kun on jäällä niin kyllä siinä laidat jytisee. Jos vaan ehtivät taklaamaan. Pakko nostaa nämäkin herrat tähän koska fyysisyyttä tästä porukasta ei kyllä puutu.

Mitä tulee Shawn Thorntoniin niin mies on ollut loistava tällä kaudella. Olen ennenkin sanonut että hän on modernin ajan parhaita "tappelijoita". Pystyy pelaamaan ja ottamaan matsia kenen tahansa kanssa. Bostonissa löytänyt kodin ja fanit rakastavat tätä miestä.

Brandon Prust. Fantastinen herrasmies. Calgary teki aikoinaan suuren virheen päästäessään tämän pelaajan muualle. Ihanteellinen neloskentän pelaaja. Kova taklaaja vaikka vartta ei ole kahtametriä. Hyvä luistelija ja tappelijantaidot ovat kovat. Ei mitään Boogaard luokkaa mutta keskitasoa parempia. Tällä kaudella pelannut loistavasti Rangersin neloskentässä Boylen kanssa. Jo viime kaudella mies osoitti selvää kehittymisen merkkiä. Tehnyt asioita oikein ja nyt se palkitaan. Monet pitivät miestä pelkkänä tappelijana mutta on näyttänyt epäilijöille taivaan merkit. Tekee pisteitä ja vetää kavereita nekkuun tasaisin väliajoin. Jos omistaisin NHL joukkueen niin tässä olisi pelaaja jollaisen haluaisin omaan joukkueeseen heti!

Muita hyviä neloskenttäläisiä ilman sen suurempia perusteluja ovat Kostopoulos, Barch, Moen, Asham, Rupp, Hendricks, Konopka, Mair & T.Jackman jne

 

[Saha on Laki]

Hyvän nelosketjun resepti

Kolme monipuolista kaveria. Alivoima osaamista, aloitusvoittoja, tappeluita, taklauksia, blokattuja laukauksia, satunnaisia tehopisteitä, hyvä-tyyppi, pukukoppipelaaja... Loukkaantumisten tullen täytyy pystyä pelaamaan ylemmissä ketjuissa. Ei saa olla jarruna omille pelaajille. Asennetta pitäisin todella tärkeänä seikkana, jos se ei ole kunnossa niin AHL kutsuu.

Yksinkertaisemmin sanottuna tarvitaan kykyä pelata vastustajan parempiakin pelaajia vastaan mahdollisimman vittumaisesti. Sekoittaa pakkaa ja vetää turpaan. Antaa taukoa kärkiketjuille. Eduksi on myös mahdollisimman pieni palkkakuitti.

Ottawalla on koossa varsin legendaarinen ketju Ruutu-Kelly-Neil. Tunnetuin esimerkki lienee Detroitin Grind Line. Philadelphialla homma on myös hallussa: Betts, Powe, Shelley, Carcillo, (Laperriere).

Powe voi pelata ylemmissä ketjuissa, hyvä alivoimalla, taklaa paljon. Carcillo viilettää tasaisen epätasaisesti nelos, ykkös ja vilttiketjussa, täysi sekopää. Shelley tuntee lentopallomailat paremmin kuin komposiittitikut. Laperriere... Toivottavasti pystyy jatkamaan elämäänsä normaalisti. Respect!

 

[Osmo Rapeli]

Pelasiko Oilersin ensimmäinen "Kid Line" Joe Murphy-Martin Gelinas-Adam Graves muuten nelosena vai kuka muistaa? Alkuperäinen Toronto "Kid Line" voitti useamman mestaruuden, siellä ainakin taidettiin vetää ylempänä...

 

[Mängimies]

Ööh. Christensen taitaa olla nelosketjun mies vain silloin kun joutuu Tortorellan hampaisiin. Tällä hetkellä vaan Stepan ja Boyle ovat parempia kuin Christensen, mutta ei siitä ole edes kuin pari peliä kun Christensen pelasi Rangersien ykkösketjussa ja Stepan laidassa. Yhtä lailla Kovalev on nelosketjun mies, tai vaikkapa Kovaltshuk aina välillä.

Jos tämän kauden peliaikoja katsotaan, niin Ragsin vakiokokoonpanosta Christenseniä vähemmän hyökkääjistä tasakentällisin pelaavat vain Todd White ja Derek Boogaard. Ja näistäkin White on pelannut vain noin joka toisessa pelissä. Ihan nelosketjulaisen peliaikoja Christensen vetää, vaikka ylivoimavastuuta ihan mukavasti saakin.

 

[TAM]

Pelasiko Oilersin ensimmäinen "Kid Line" Joe Murphy-Martin Gelinas-Adam Graves muuten nelosena vai kuka muistaa? Alkuperäinen Toronto "Kid Line" voitti useamman mestaruuden, siellä ainakin taidettiin vetää ylempänä...

En voi väittää muistavani, mutta käsittääkseni tuo ketju aloitti nelosketjuna, mutta oli sitten myöhemmin käytännössä kolmosketju.

T.Marchant: Sääli että on näköjään hiipunut. Marchant ollut ainakin vuosikymmenen liigan paras nelossentteri: luistelee ja taklaa kovaa, puolustaa hyvin ja vaikkei tappele niin pelissä on aimo annos perkelettä. Ja on ainakin osannut hyökkäyssuuntaankin pelata! Edmontonin aikaan täydellinen playoff pelaaja: täysillä kentän päätyyn... PAM! Ja sitten samaa ravia toiseen päätyyn... KABOOM! Näiden tööttien jäljiltä pari vastustajaa haukkoo O2sta, Marchant tökkäisee pakkia pari kertaa, riistää kiekon ja pistää sen omille ja sitten vaihtoon. Awwww...

Oilersissa Marchant tosiaan pelasi todella hienosti puolustavassa roolissa mutta pääasiassa kolmosketjun sentterinä. Todella monta upeaa kautta ja oli tuolloin mielestäni varsin aliarvostettu. Sitten Weightin kauppaamisen jälkeen Toddy pelasikin jo käytännössä ykkösketjun sentterinä (2002-2003) ja naputteli mukavat 60 pistettä minkä jälkeen Columbuksen Doug MacLean palkkasi Marchantin ykkösketjun sentterikseen... voinee sanoa, että ei mennyt se siirto ihan putkeen. Ja Columbuksen ison pettymyksen jälkeen pääsi Duckseissa onneksi takaisin sopivampaan rooliin. Jos Toddylla olisi yhtään paremmat kädet, niin olisi nopeutensa avulla voinut tehdä todella kovia pistemääriä. Mutta tosiaan ehdottomasti yksi parhaita kolmos-/nelosketjun pelaajia.

 

[Henkka]

Kolme monipuolista kaveria. Alivoima osaamista, aloitusvoittoja, tappeluita, taklauksia, blokattuja laukauksia, satunnaisia tehopisteitä, hyvä-tyyppi, pukukoppipelaaja... Loukkaantumisten tullen täytyy pystyä pelaamaan ylemmissä ketjuissa.

Tässä oli hyvä lista noita ominaisuuksia. Monet ovat listailleet pelaajia, jotka ovat joukkueissaan tosiaan kolmosketjulaisia. Silti Red Wingsin nykyisestä nelosesta ei ole viela ainuttakaan mainintaa. Kaikkien ollessa terveenä, Red Wingsin nykyinen nelosketju tulee olemaan:

Abdelkader-Helm-Eaves

Abdelkaderilta löytyy taklausvoimaa, maalinedushärskiyttä ja tappeluvalmius, Helm on jäätävän nopea luistimilla, kaapii omanpään aloituksia 53%:lla, hankkii tolkuttomasti jäähyjä kiekonpitämisellä ja nopeudellaan ja Eaves on ketjun maalintekijä. Lisäksi Helm ja Eaves ovat Red Wingsin ykkösalivoimapari. Abdelkader tappaa myös alivoimaa pienemmällä peliajalla.

Tällä hetkellä kenttä ei ole yhdessä, kun on loukkaantumisia ja etenkin Abdelkader on toiminut stunttina ylemmissä ketjuissa. Ihannetilanteessa näin kuitenkin tulee olemaan.

 

[Ralph]

Kolme monipuolista kaveria. Alivoima osaamista, aloitusvoittoja, tappeluita, taklauksia, blokattuja laukauksia, satunnaisia tehopisteitä, hyvä-tyyppi, pukukoppipelaaja... Loukkaantumisten tullen täytyy pystyä pelaamaan ylemmissä ketjuissa.

Abdelkader-Helm-Eaves

Siinä on yksi kova mutta mikäli Colorado saa joskus kaikki miehet terveinä mukaan, he voisivat muodostaa seuraavan ketjun:

Daniel Winnik - Philippe Dupuis - Cody McLeod

Winnik on liigan parhaimpia alivoimapelaajia ja osaa myös blogata laukauksia. Dupuis nappaa aloituksia ja karvaa loistavasti. McLeod rouhii, taklaa ja tappelee. Winnik on saalistanut jo 13 tehopistettä ja Dupuis 10. Ja nyt kun on loukkaantumisia, Winnik pelaa ylemmässä ketjussa edelleen hyvin.

 

[M10]

Tämä on taas niitä ketjuja, jossa jokainen mainitsee nimeltä oman suosikkijoukkueensa nelosketjulaiset.

Itse olen monesti miettinyt tätä kysymystä ja olen sitä mieltä, että Bostonin Shawn Thornton on hyvin lähellä täydellistä nelosketjulaista. Mies osaa liikkua kentällä fiksusti, taklata kovaa, tapella ketä vastaan tahansa ja menestyä, sekä hänellä on johtajuutta. Oli muistaakseni Providencen kapteenikin joskus. Niin ja osaa Thornton pistää kiekon verkkoonkin, jos tarve vaatii.

 

[larzzon]

Tämä on taas niitä ketjuja, jossa jokainen mainitsee nimeltä oman suosikkijoukkueensa nelosketjulaiset.

Sama. Bruinsin nelosta ei tarvitse hävetä, ei itse asiassa ole tarvinnut muutamaan vuoteen, vaikka miehet ovat vaihtuneet, mutta Sabresia vastaan tulee kyllä aina mieleen, että Gaustad olisi kova Bruins-nutussa.

Iso, vahva, v-mäinen, loistava aloittamaan, eikä suurempia heikkouksiakaan mielestäni ole (siis liikkuu kelvollisesti, eivätkä kädet tai pääkään ole täyttä puuta). Sabresia seuraavat osannevat kertoa ominaisuuksista ja heikkouksista enemmän, mutta sen perusteella mitä itse olen nähnyt, Gaustad on nelosen Crosby, eli hänen ympärilleen kasaisin oman joukkueeni nelosen.

Toki palkka on sitten vähän enemmän kuin nelosen sentterillä soisi olevan, mutta sitähän tällaisissa ei tarvitse ottaa huomioon.

 

[Vigil Ignis]

On tullut esille hyviä ja huonoja esityksiä. Huonoja ovat ne jotka olosuhteiden takia, ei ominaisuuksien, pelaavat nelosessa. Nelosketjun mies ei ole se joka siinä pelaa, vaan se jonka ominaisuudet rajoittavat ylempiin ketjuihin nousua satunnaisia tuurauksia laskematta. Uitun vaikeasti sanottu mutta toivottavasti tein itseni ymmärretyksi?

Monet nuoret ja (nuoret) eurooppalaiset hakevat vauhtia nelosesta pyrkiessään scoraaviin ketjuihin ja sitten on joukkueita joilla ei ole varaa tähtipelaajiin ja rosteri täytetään... niin, lähinnä täytemiehillä. Tästä paras esimerkki lienee Phoenix joka vetää neljällä periaatteessa tasavahvalla ketjulla, taitaa kaikkien runkohyökkääjien peliaika olla n. 12-17 min. Eikä Coyoteseilla ole yhtään nelosketjunmies-statuksella kulkevaa Bissonetten lisäksi.

Gaustad olisi kova Bruins-nutussa. Iso, vahva, v-mäinen, loistava aloittamaan, eikä suurempia heikkouksiakaan mielestäni ole (siis liikkuu kelvollisesti, eivätkä kädet tai pääkään ole täyttä puuta). Gaustad on nelosen Crosby, eli hänen ympärilleen kasaisin oman joukkueeni nelosen.

Toki palkka on sitten vähän enemmän kuin nelosen sentterillä soisi olevan, mutta sitähän tällaisissa ei tarvitse ottaa huomioon.

Gaustadin perään on täälläkin kuolattu. Ainut vaan että taitaa olla liian hyvä nelosen sentteriksi, Buffalossahan pääasiallinen pelipaikka löytyy kolmosen keskeltä. Isoja minuutteja isolla palkkapussilla, mutta Buffalon tasoisessa joukkueessa voi huonompikin hyökkääjä näyttää hyvältä. En mä pahalla ;) Nythän olisi tie auki tähtiin, mutta ei Paulin eväät riitä pistetehtailuun jatkuvasti. Paras nelossentteri mitä minä tiedän, jopa vähän liian hyvä siihen hommaan.