NHL:n paras sisupussi?

[Islanders]

Nyt hakisin hieman vaikeampaa kysymystä. Eli kenellä ei lopu yritys vaikka tilanne olisi 5-0 vastustajalle. Tai vaikka omille (ymmärrättehän?). Nyt täytyy vetää vähän suosikkijoukkueen perässä ja sanoa Jason Blake. Loistava kaveri, joka sai kovan tällin päähänsä jo aikaisemmin tällä kaudella, mutta silti jätkä on jatkanut ihan naula päässä! Vastauksia, kertokaahan omat mielipiteenne asiasta.

 

[mazapp]

Nyt hakisin hieman vaikeampaa kysymystä. Eli kenellä ei lopu yritys vaikka tilanne olisi 5-0 vastustajalle.

Sami Kapanen?

 

[dali]

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen Vancouverin Matt Cooke. Äijä on todellinen herhiläinen, joka repii, raastaa, pesee ja linkoaa. Pienikokoinen ruutitynnyri, joka on koko ajan vastustajan iholla.

Omasta suosikkijoukkueesta Devilsistä pitää mainita Jay Pandolfo. Miehen kuvaus löytyy kanukkien kiekkosanakirjasta kohdasta scrappy winger.

 

[#28]

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen Vancouverin Matt Cooke. Äijä on todellinen herhiläinen, joka repii, raastaa, pesee ja linkoaa. Pienikokoinen ruutitynnyri, joka on koko ajan vastustajan iholla.

Tällä kaudella Cooke on jäänyt näissä hommissa selvästi Ruudun varjoon, jannu onkin huhujen mukana lähdössä milloin minnekkin. Ei olisi välttämättä huono asia niin Nucksien kuin Mattinkaan kannalta.

 

[Moustache Dave #44]

Pakko nostaa esiin Martin Gelinas, vaikka liike ei enää ole parhaiden päivien luokkaa ja ehkä "playoff pelaaja" kuvaisi häntä vielä paremmin kuin sisupussi. Ollut viemässä neljää eri joukkuetta Stanley Cup finaaleihin, nousten aina playoffseissa suurempaan rooliin, vääntäen lukuisia playoff-sarjojen ratkaisevista voittomaaleista.

Canucks aikoina Gelinasilla oli yritystä paikoin järkeä enemmän, joista jäänyt "hauskana" tapauksena mieleen tilanne, jossa Gelinas onnistuu tyrmäämään itse itsensä laitaa vasten kun taklattava on jo ehtinyt pois alta, eli viedään ne tilanteet loppuun asti :-)

 

[mice]

Theo Fleury joskus muinoin.

 

[TML]

Joka joukkueesta näitä pelaajia löytyy ja esimerkkinä voisi olla vaikkapa seuraavat miehet: Primeaun veljekset, Tom Fitzgerald, Dan Hinote, Steve Ott, Maltby & Draper, Wes Walz ja Brian Gionta.

Lisänä on monet fyysiset pelaajat jotka tappiotilanteessa hakevat yliotetta tappeluilla ja muilla oheisilla tempauksilla. Ryan Smythilläkin riitti virtaa vielä mm-finaalissa vaikka peli oli menetetty. Vai mitä Jiri Fischer.

Seuraava aihe voisi olla pelaajat joiden selkä suoristuu tappioasemassa. Saataisiin venäläisiä pelaajia listallekkin.

 

[dali]

Seuraava aihe voisi olla pelaajat joiden selkä suoristuu tappioasemassa. Saataisiin venäläisiä pelaajia listallekkin.

Kuten Sergei Brylin? :)

 

[vieko]

Kuten Sergei Brylin? :)

Joo, myös Ovechkin on melkkoinen luovuttaja tyyppi :)


Sisupussina arvostan Ryan Smythia, jo sen takia, että loukantumisista huolimatta jaksaa joka kerta tulla MM-kisoihin, ja ihan täysillä mukana aina

 

[nuck]

Canucks aikoina Gelinasilla oli yritystä paikoin järkeä enemmän, joista jäänyt "hauskana" tapauksena mieleen tilanne, jossa Gelinas onnistuu tyrmäämään itse itsensä laitaa vasten kun taklattava on jo ehtinyt pois alta, eli viedään ne tilanteet loppuun asti :-)

Gelinashan valittiin Canucksin arvokkaimmaksi pelaajaksi kaudella 1996-97 ja lisäksi hän oli Canucks-urallaan kahdesti Canucksin "unsung hero". Hän oli esimerkiksi tuolla kaudella 1996-97 pisteellisesti identtinen joukkueen silloisen supertähden Alexander Mogilnyn kanssa ja teki samalla piste-keskiarvolla tehoja kuin joukkueen toinen tähtipelaaja Pavel Bure.

Se ero, mikä tällä kolmikolla oli Gelinasin hyväksi, oli juuri tilanteiden loppuun saakka pelaaminen ja joukkuekavereiden tukeminen kiekottomana. Gelinas oli tuohon aikaan erittäin hyvä kärkikarvaaja, hän paini kulmissa, meni maalin eteen häiritsemään vastustajan maalivahteja, iski erittäin tärkeitä maaleja, pelasi paljon alivoimaa ja tsemppasi joukkuettaan. Hän oli kaikesta "nimettömyydestään" huolimatta joukkueensa paras maalintekijä ja paras puolustava hyökkääjä samaan aikaan.

Suureksi osaksi Gelinas menestyi niin hyvin, koska omasi valtavan taistelutahdon. Tuossa joukkueessa pelanneet Bure ja Mogilny olisivat tehneet Gelinasin pelisydämellä ihmeitä. Nyt molemmat jäivät tällä kaudella Gelinasin taakse maaleissa, vaikka olivat kiekollisesti paljon taitavampia.

Ja sitten tuli Mike Keenan...

 

[Doaner]

Joo, myös Ovechkin on melkkoinen luovuttaja tyyppi :)


Sisupussina arvostan Ryan Smythia, jo sen takia, että loukantumisista huolimatta jaksaa joka kerta tulla MM-kisoihin, ja ihan täysillä mukana aina

Juuri Smythistä tuli hauska muisto mieleen. Hän oli jo pienenä varsinainen sisupussi. Hän asui jossain vuoristoisessa pikkukylässä Kanadassa nuorena ja pelaili jääkiekkoa päivät pitkät, Ryanin idoleita taisi olla edmontonin pelaajat ja sitten eräänä kauniina päivänä Kanadan maajoukkue tuli valmistautumaan johonkin turnaukseen (canada cup??) :/ ja Smyth pääsi heille pullon täyttäjäksi ja maila pojaksi. Parkkipaikalla sitten eräs kanadalainen pelaaja oli lähdössä autolla johonkin eikä huomannut että Smyth oli auton takana ja Smyth joutui auton kolhimaksi. Tämä kanadalainen pelaaja tietenkin oli heti viemässä Ryania sairaalaan, mutta eihän Smyth pikku naarmuista välittänyt :D

Mielestäni kaikkien aikojen sisupussi on kyllä Wendel Clark. Varsinkin Toronton aikoinaan hän oli aivan loistava. Tappeli, teki maaleja, johti pukukopissa jne.

 

[nuck]

Tällä kaudella Cooke on jäänyt näissä hommissa selvästi Ruudun varjoon, jannu onkin huhujen mukana lähdössä milloin minnekkin. Ei olisi välttämättä huono asia niin Nucksien kuin Mattinkaan kannalta.

Jarkko Ruudun hienoista otteista huolimatta suuri syy tähän on myös Cooken loukkaantumiset. Kun loukkaantuu saman kauden aikana kaksi kertaa, kauden voi sanoa menneen pilalle aika totaalisesti ja treidihuhut alkavat kiertää. Terveenä ollessaan Cooke on Vancouverille elintärkeä energiapelaaja, joka painaa täysillä kentän päästä päähän ja pelaa tilanteet loppuun. Välillä Cookie menee pelissään liian pitkälle, mutta yrityksen puutteesta häntä ei voi ainakaan syyttää.

Cookehan on myös pelaaja, joka ei ole saanut urallaan mitään lahjoillaan: Hänet varattiin OHL:n Draftissa aikanaan vasta seitsemännellä kierroksella, häntä ei varattu "oman ikäistensä" Draftissa ollenkaan ja yli-ikäisenäkin mies varattiin Vancouveriin vasta numerolla 144. Pitkälle tämä johtui Cooken suhteellisen pienestä koosta ja pelityylistä. Kiekollisesti juniorina Kanadan nuorten maajoukkueessakin pelannut Cooke on ollut aina aika hyvä -erityisen hyvä luistimilla-, mutta tämän pelityylin vuoksi monet epäilivät, kuinka kauan näin pienen miehen pää säilyy paikallaan NHL:ssä tuolla pelityylillä.

Hyvin on säilynyt ja vaikka Cooke onkin NHL:n vihattujen pelaajien top10:ssä, mitään törkeätä mies ei ole kertaakaan urallaan joutunut kokemaan tai tehnyt itse. Kunnossa ollessaan Cooke pystyy tekemään kolmosketjusta 40 pistettä, pelaamaan suuria määriä alivoimaa, taklaamaan paljon, pelaamaan nopeutensa ansiosta erityisen hyvää etukarvausta ja olemaan vielä samaan aikaan vastustajan tähtipelaajien iholla ärsyttämässä ja sekoittamassa näiden peliä. Silloin kun Cooke pelaa ehjän kauden, ei ole epäilystäkään Vancouverin sisupussi-palkinnosta.

Muut joukkueen näkyvimmät sisupussit ovat Jarkko Ruutu ja Alexander Burrows. Rick Rypienilla on kaikki mahdollisuudet saada tämä arvonimi sitten kun hän palaa loukkaantumisen jäljiltä kokoonpanoon.

 

[Grainger]

Eli kenellä ei lopu yritys vaikka tilanne olisi 5-0 vastustajalle.

Jose Theodore. Harvoin edes päästää vastustajaa viiden maalin karkumatkalle.

Canadiensin sisupussit ovat Steve Begin ja Saku Koivu. Ainoat miehet, jotka jaksavat taistella aina täysillä joukkueensa puolesta. Tietyllä tapaa Craig Rivet´kään ei anna periksi, mutta ei ole samanlainen taistelija kuin Begin & Koivu.

Avalanchen ei-luovuttaja lienee Latvian lahja, Karlis Skrastins. Joukkuepelaaja ja taistelija. Yksi liigan sisukkaimmista on ehdottomasti Sean Avery.

 

[zore]

Skrastins taitaa muuten olla tämän hetken "iron man", korjatkaa jos olen väärässä. Sisupusseja (ja typeryksiä) ovat kaikki ne pakit - miksei hyökkääjätkin - jotka heittäytyvät kiekon eteen kolmannessa erässä oli tilanne sitten 5-0, 0-0 tai 0-5.

Tästä päästäänkin oikeastaan selkeään vastakkainasetteluun.

Älykäs urheilija, joka osaa säästää kehoaan niin esi- ja jälkihoidolla (esim. lämmittelyt/venyttelyt) kuin itse pelitilanteessakin. Näkee potentiaaliset vaaratilanteet ja osaa välttää niitä. Joidenkin mielestä munattomia, mutta pelaavat yleensä koko kauden ellei jotain väistämätöntä satu kohdalle.

Pelaaja, joka taas laittaa koko ajan "kroppansa likoon" on myös paljon alttiimpi loukkaantumisille. Yleisö yleensä tykkää tämän tyyppisistä pelaajista vaikka nämä ovatkin puolet kaudesta sairastuvalla "tyhmyytensä" vuoksi. Mikäli vielä laiskuuttaan (ja/tai tyhmyyttään) laiminlyö esi- ja jälkitoiminnan niin juniori- kuin aikuisvuosinaankin, loukkaantumisriski suurenee huomattavasti.

Valmentajat tykkäävät varmasti kummankin tyypin pelaajista. Liverpoolin manageri (olikohan Juhani Tammisenkin hyvä ystävä Gerard Houllier) totesi kerran, että pitää Sami Hyypiästä erityisesti sen vuoksi, että tämä on älykäs pelaaja. Sen ansiosta Sami on hänen käytettävissään jokaiseen avauskokoonpanoon.

 

[avs]

Skrastins taitaa muuten olla tämän hetken "iron man", korjatkaa jos olen väärässä.

Kyllä oikeassa olet. Ja mielelläni annan Skrastinsille myös sisupussi-arvonimen, ukon torjuntaprosentti lienee kovempi kuin Theodoren.

 

[nakkisormi]

Anaheim: Todd Fedoruk
Atlanta: Scott Mellanby
Boston: Dan LaCouture
Buffalo: Mike Grier
Calgary: Darren McCarty
Carolina: Glen Wesley
Chicago: Tuomo Ruutu
Colorado: Ian Laperriere
Columbus: Adam Foote
Dallas: Brenden Morrow
Detroit: Brendan Shanahan
Edmonton: Jason Smith
Florida: Gary Roberts
Los Angeles: Tom Kostopoulos
Minnesota: Willie Mitchell
Montreal: Saku Koivu
Nashville: Darcy Hordichuk
New Jersey: Jay Pandolfo
NY Islanders: Jason Blake
NY Rangers: Ryan Hollweg
Ottawa: Vaclav Varada
Philadelphia: Sami Kapanen
Phoenix: Shane Doan
Pittsburgh: Ryan Vandenbussche
San Jose: Scott Thornton
St. Louis: Dallas Drake
Tampa Bay: Cory Sarich
Toronto: Darcy Tucker
Vancouver: Trevor Linden
Washington: Brendan Witt

 

[Doaner]

samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta Bostonin osalta olisin laittanut Wayne Primeaun tai Tom Fitzgeraldin :)

 

[ipaz]

Kaikkien aikojen suurin suosikkipelaajani Wendel Clark ei luovuttanut jäällä koskaan. Polvet paskana, selkä ja olkapäät romuina äijä painoi eteenpäin valittamatta ja millä pelityylillä. Moni olisi ihan oman terveyden kannalta pelannut siinä kunnossa jossa Clark vähän väliä oli huomattavasti rauhallisemmin. Mutta maalaispoika Kelvingtonista Saskatchewanista ei yksinkertaisesti kai tiennyt muuta tapaa pelata jääkiekko kuin täysillä. Iso kiitos siitä!

 

[nakkisormi]

samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta Bostonin osalta olisin laittanut Wayne Primeaun tai Tom Fitzgeraldin :)

No laitoin nopeasti jokaisesta joukkueesta pelaajan. Bostonissa valitsin Fitzgeraldin ja LaCouturen välillä..

 

[Mielikuvitushahmo]

Niissä muutamassa näkemässäni Sabres- pelissä on sattunut silmään Derek Roy, joka pienestä koostaan huolimatta änkeäsi laitakahinoihin täysillä mukaan.

Matt Cooke tuli otsikosta mieleen.

 

[Berezin94]

Mutta minne on kadonnut Ville Nieminen? Loistava pelaaja, pettymys mikäli ei valita Torinoon.

 

[Squit]

Ihme ettei Gary Robertsia ole vielä sanottu. Vieläkin nelikymppisenä taistelee kuin kaksikymppisenä. Todellakin sisupussi.

 

[nakkisormi]

Ihme ettei Gary Robertsia ole vielä sanottu. Vieläkin nelikymppisenä taistelee kuin kaksikymppisenä. Todellakin sisupussi.

Löytyy ainakin minun listastani. Ehdoton ykkösvaihtoehto Floridan joukkueesta, vaikka ei ihan samanlaisessa kunnossa ole kuin 15 vuotta sitten.

 

[Rillipiru]

Gary Roberts, mies on parsittu niin monta kertaa kasaan, että normaali kuolevainen olisi ollut jo kauan sitten työkyvyttömyyseläkkeellä.

Robertsi vaan porskuttaa....edelleen..

 

[TML]

Jos ollaan 5-0 häviöllä ottelun lopussa niin ei kenenkään pitäisi enää "taistella" paitsi tappelijoiden. 5-0 on ja pysyy ja siinä on turha yrittää pyristellä.