Satuinpa surffailemaan hockeydb:ssä ja erinäisten sattumusten seurauksena päädyin katsomaan kauden 88/89-pistepörssiä ja eritoten maalipörssin kohdalla tuli pieni WTF-elämys kun kakkossijalla 70 maalilla seisoi mies nimeltä Bernie Nicholls. No, pitipä sitten katsoa miehen uraa ja kyllähän mies ihan kivan uran pelasikin, 475 maalia jne. Mutta silmiinpistävää on se että mies pelasi ensin 80-luvun puolivälissä muutamia todella hyviä 40+ maalin kausia ja sitten "taantui" sellaiseksi perushyväksi 30 maalin jampaksi, kunnes sitten 88/89 räjäytti potin 70-maalilla. No, kun miehen joukkueena oli tuolla kaudella Los Angeles Kings niin tokihan päässäni alkoi raksuttamaan että eikös se joku hintelä tyyppi preerialta joskus noilla main siirtynyt Kalifornian lämpöön ja Kingsien sisäisessä pistepörssissä kävikin sitten ilmi että itse Wäinöhän taisi Nichollsin seurana pelata ko. kaudella.
Seuraavalla kaudella mies teki ensin 27 maalia 47 peliin (0.57), kunnes treidattiin Rangersiin ja nyt hengitystä pidätellen varmaan odotatte että miten miehen jatkouran kanssa sitten kävi? No, treidin jälkeen samaisella kaudella maaleja tuli Rags-paidassa ihan kelpo määrä 12, 32 pelin aikana, eli maalisuhteeksi muodostui 0.38.
Seuraava täysi Rags-kausi olikin sitten sinänsä pettymys, 25 maalia 71 peliin, palopostin tie takaisin harmaaseen massaan oli alkanut.
Niin, mainitsinhan ne 80-luvun puolivälin hyvät kaudet? Ettei nyt turhaan kehuta miestä liikaa, niin pitihän syykin noille tehokausille selvittää ja sekin selvisi, Marcel Dionne anyone? No, aivan niin selvää paloposteilua ei tuo Bernien alku-ura ollut, mutta tämän ketjun tarkoitus ei olekaan olla leppeää kehuskelua ja selkääntaputtelua, nyt puukotetaan selkään asenteella!
Jonathan "onko toi muka tehnyt 50 maalia kaudessa, joojoo, eihän tota usko kukaan" Cheechoo nyt lienee kaikille tuttu, mutta ihan noin alustuksen vuoksi laajennetaan reviiriä myös selvistä paloposteista siipeilijöihin (le peppuveijarit, kuten Montrealissa sanottiin) eli niihin mitäänsanomattomiin tunareihin, jotka onnistuvat räpiköimään NHL:ssä paremman pelaajan siivellä.
Pierre Dagenais - jopa SM-liigassakin tutuksi tullut pelaaja, joka ei oikeastaan osaa luistella, ei oikein hallitse mailankäsittelyäkään ja peliälyä ei pakattu mukaan varustekassiin taivaallisessa varusteittenjaossa.
Pierre pelasi alku-uransa kierrellen farmisarjoja ja satunnaisesti piipahtaen NHL:ssä kehnoin tuloksin, kunnes sitten maineikkaasta Montreal Canadiensistä irtosi paikka, tottakai sammakonreisitovereita on autettava hädässä, vähän kuten entisiä kapteeneita joille aina voi antaa GM:n tai valmentajan pestejä ilman näyttöjä, tulokset kuka niitä tarvitsee, c'est la vie.
Kaudella 2003-04 Pierre pelasi tovin farmissakin, mutta pääsi myös koettamaan onneaan NHL:ssä ja tuloksena sikäli ihan kelvolliset 17 maalia 50 ottelussa, vierellä kiekkoa jakamassa kun viiletti toinen Québécois, Mike Ribeiro joka huolimatta henkisestä pehmeydestään omasi varsin kelvollisen peliälyn ja pystyi tarjoamaan ketjukaverilleen lukuisia paikkoja. Mitä siitä että koko ketju oli puolustuksellinen katastrofi ja pudotuspeleissä täysin kyvytön, näytti kuitenkin siltä että ehkä Pierrellekin kohta irtoaisi.
No, onni ei jatkunut pitkään, tuli työsulku, työsulun jälkeisellä kaudella Ribeirolla oli menkat ja peli ei oikein sujunut, päätyipä Ribeirokin sitten pois Montrealista suojelemasta kaveriaan ja Pierren pelit farmissakaan eivät oikein sujuneet, joten NHL-ura oli taputeltu. Suomeenkin tultiin koettamaan onneaan, mutta eipä siitäkään paljoa mitään tullut.
Mitä siis Dagenaisin NHL-urasta jäi käteen? yksi puolikas kausi hyvän peliätekevän sentterin laidalla sai miehen vaikuttamaan melkein pelaajalta, mutta siihen se sitten jäikin.
Eli areena on vapaa, purkakaa angstejanne yhden kauden ihmeitä kohtaan. Tai sivistäkää muita, ihan miten vain.
Seuraavalla kaudella mies teki ensin 27 maalia 47 peliin (0.57), kunnes treidattiin Rangersiin ja nyt hengitystä pidätellen varmaan odotatte että miten miehen jatkouran kanssa sitten kävi? No, treidin jälkeen samaisella kaudella maaleja tuli Rags-paidassa ihan kelpo määrä 12, 32 pelin aikana, eli maalisuhteeksi muodostui 0.38.
Seuraava täysi Rags-kausi olikin sitten sinänsä pettymys, 25 maalia 71 peliin, palopostin tie takaisin harmaaseen massaan oli alkanut.
Niin, mainitsinhan ne 80-luvun puolivälin hyvät kaudet? Ettei nyt turhaan kehuta miestä liikaa, niin pitihän syykin noille tehokausille selvittää ja sekin selvisi, Marcel Dionne anyone? No, aivan niin selvää paloposteilua ei tuo Bernien alku-ura ollut, mutta tämän ketjun tarkoitus ei olekaan olla leppeää kehuskelua ja selkääntaputtelua, nyt puukotetaan selkään asenteella!
Jonathan "onko toi muka tehnyt 50 maalia kaudessa, joojoo, eihän tota usko kukaan" Cheechoo nyt lienee kaikille tuttu, mutta ihan noin alustuksen vuoksi laajennetaan reviiriä myös selvistä paloposteista siipeilijöihin (le peppuveijarit, kuten Montrealissa sanottiin) eli niihin mitäänsanomattomiin tunareihin, jotka onnistuvat räpiköimään NHL:ssä paremman pelaajan siivellä.
Pierre Dagenais - jopa SM-liigassakin tutuksi tullut pelaaja, joka ei oikeastaan osaa luistella, ei oikein hallitse mailankäsittelyäkään ja peliälyä ei pakattu mukaan varustekassiin taivaallisessa varusteittenjaossa.
Pierre pelasi alku-uransa kierrellen farmisarjoja ja satunnaisesti piipahtaen NHL:ssä kehnoin tuloksin, kunnes sitten maineikkaasta Montreal Canadiensistä irtosi paikka, tottakai sammakonreisitovereita on autettava hädässä, vähän kuten entisiä kapteeneita joille aina voi antaa GM:n tai valmentajan pestejä ilman näyttöjä, tulokset kuka niitä tarvitsee, c'est la vie.
Kaudella 2003-04 Pierre pelasi tovin farmissakin, mutta pääsi myös koettamaan onneaan NHL:ssä ja tuloksena sikäli ihan kelvolliset 17 maalia 50 ottelussa, vierellä kiekkoa jakamassa kun viiletti toinen Québécois, Mike Ribeiro joka huolimatta henkisestä pehmeydestään omasi varsin kelvollisen peliälyn ja pystyi tarjoamaan ketjukaverilleen lukuisia paikkoja. Mitä siitä että koko ketju oli puolustuksellinen katastrofi ja pudotuspeleissä täysin kyvytön, näytti kuitenkin siltä että ehkä Pierrellekin kohta irtoaisi.
No, onni ei jatkunut pitkään, tuli työsulku, työsulun jälkeisellä kaudella Ribeirolla oli menkat ja peli ei oikein sujunut, päätyipä Ribeirokin sitten pois Montrealista suojelemasta kaveriaan ja Pierren pelit farmissakaan eivät oikein sujuneet, joten NHL-ura oli taputeltu. Suomeenkin tultiin koettamaan onneaan, mutta eipä siitäkään paljoa mitään tullut.
Mitä siis Dagenaisin NHL-urasta jäi käteen? yksi puolikas kausi hyvän peliätekevän sentterin laidalla sai miehen vaikuttamaan melkein pelaajalta, mutta siihen se sitten jäikin.
Eli areena on vapaa, purkakaa angstejanne yhden kauden ihmeitä kohtaan. Tai sivistäkää muita, ihan miten vain.