Kotoisessa liigassa on paljonkin ainakin joukkuekohtaisia omia juttuja, varsinkin HIFKissä. Kaikki HIFKiä tuntevat tietävät kuinka tarkkaa on istumajärjestys, jäällemeno ja monet ns. pikkuasiat ennen matsia. Moni muualta tullut ei selviä parin ekan kuukauden mopotuksesta ja tekee nenäjaloset - takas heinälandiaan. Mutta ne jotka klaaraavat, ovat täysverisiä HIFKiläisiä siitä eteenpäin kotipaikkakunnasta riippumatta. Esimerkiksi Sami Kapanen, Olli Jokinen, Kimmo Timonen ja aikoinaan Matti Forss olivat arvostettuja tähtirintoja.
Kannattaa katsoa matsien jälkeen missä järjestyksessä joukkueet tulevat kättelyyn. HIFKiltä tulee yleensä Jere ensin ja pari muutakin karjumpaa/tärkeämpää kaveria on kärjessä; Vopat ja Harkins esimerkiksi. Näin kun on, matsissa ei ole jäänyt HIFKin puolesta mitään hampaankoloon. Joskus viime keväänä TPS-matsin jälkeen Elorannan ajeltua Söden HIFK kätteli lähes peilikuvajärjestyksessä eli raskas kalusto tuli lopussa ja piti yllä katsekontaktia TPS:n jonoon, josta tähän kyräilyyn lähti tietenkin ainoastaan aina luotettava Alatalo. Noilla jutuilla on pelaajille merkitystä, vaikka fanikatsomossa inistäisiin muuta. Nyt kun Söde on kapteeni, hän käy varmasti kättelemässä tuomarin ottelun jälkeen kotona ja vieraissa täysin riippumatta tuomarointilinjasta ja lopputuloksesta. Kun Jakke Ruutu oli kipparina hän jätti usein väliin tuomarin kättelyn, kun ei joukkue ei ollut tyytyväinen tuomariin. Kättelyn hoiteli Kölli jos hoideltiin ylipäätään. Tähän oli yksi poikkeus; Seppo Mäkelää Rudy oli aina ekana kättelemässä. Paitsi silloin, kun oli saanut 5+20 ja silloinkin Mäkelä sai kehut.
HIFKin vaihtopenkillä vierasotteluissa Vopat istuu yleensä pelaaja-aition siinä laidassa, mistä alkaa kotijoukkueen aitio. Syytä ei tarvinne selitellä vaikka Vopat sohvaperunoiden mielestä vain fakkia huuteleekin. Kukaan ei halua Kankaanperän kohtaloa kuitenkaan tiukan paikan tullen. Kun Kantor pelasi HIFKissä, hän yrmyili Vopatin vieressä oman psykopaattisena itsenään. Nyt Madden on näköjään samalla sektorilla penkillä. Ja HIFKissä ei koskaan koutsata ilman pukua. Tämän sai huomata Kuula Lehkonen vedettyään verkkareissa jonkun kesän treenimatsin. Shitti oli rankkaa ja joukkueessa taidettiin pistää kolehtikin kiertämään, jotta miesparka saa puvun. Yksi poikkeus pukukoodista on: Hexi lupasi aikoinaan 1.000 mk/matsi Penalle, jos hän koutsaa pipo päässä. Fööni ei luonnollisesti tähän lähtenyt.
SM-liigan lämmittelyssä ei myöskään hyvällä katsota vierailuja punaviivan väärällä puolella. Tämän tietää The Pasi, joka seisoi keskiviivan tuntumassa mutta selkeästi Bluesin puolella seuraten heidän lämmittelyään LA-areenalla The Penan lähettämänä. Vain Topper noteerasi tämän. Lisäksi nimenomaan alkulämmittelyn aikana TPS:n vieraillessa Nordiksella The Pasi kävi suunnilleen "väärän" pään aloitusympyrässä ilmoittamassa Tuokolle, että mä oon täällä vain sua varten. Johon Marco: mä en oo tullu tänne tappelemaan . Kukaan ei puuttunut asiaan, paitsi pää punaisena huutava Jortikka, jolle Pasi totesi: Mitä siellä raivoot läski!
Pelaajien keskinäinen kunnioitus ja siihen liittyvä koodisto on myös silmiinpistävää, jos sen haluaa nähdä ja ainakin silloin sen noteeraa, kun katsoo jään tasalta matsia. On pelaajia, joiden sisäänheittäminen kuumissa tilanteissa viilentää tilanteita. He eivät välttämättä ole Vopat-tyyppisiä ilkeällä tavalla viilentäviä. Roman Simicek oli HIFKissä pelatessaan äijä, jonka ympärillä leijui tietty karisma ja rauhallisuus. Tilanteet rauhoittuivat helposti. Pasi Saarinen ei ole nyrkkeillyt aikoihin, mikä on sääli, sillä Mäkkärin mielestä hän ja Haakana olivat ainoat mainittavat kotimaiset nyrkkeilyvastukset. Saarinen on pelaajien keskuudessa kovaksi, mutta reiluksi tiedetty tyyppi, jota kannattaa seurailla. Ei ole sattumaa, että juuri hän "rikkoi koodin" Oulussa viime kaudella käydessään toki vain suusanallisesti haastamassa jenkki-Smythin. Hyvä veto HIFKiltä ja Aralta, sillä Smyth odotti Vopatia, jota vastaan olisi voinut lähteäkin, sillä maine ei menisi nyrkkihäviössä Vopatia (tai Heleniusta) vastaan. Saarista vastaan olisi tullut paha tahra ja kyllä Smyth tiesi Saarisen maineen. Tuollaiset infot annetaan ulkomaisille pelaajille. HPK:n Strbak ei ollut vielä kuullut kuka on Pelicansin Mäkiaho ja lähti tanssiin Lahdessa tunnetuin seurauksin. Pataan otettuaan Strbak oli lähinnä vittuuntunut joukkueelleen, ettei Kaanien Mäkiahoa ollut "merkattu" hänelle. Merkattu siinä mielessä, että hän olisi osannut varautua kaveriin, joka osaa nyrkkeillä.
Mitäs vielä...? Muita karismaattisia pelaajia, joilla on joku vaikutus tilanteiden rauhoittumiseen ovat ainakin Jarkko Glad, Kari Haakana, Toni Sihvonen, Kari Martikainen, Eepi Hämäläinen. Sen sijaan Toni Porkka on tullut lujaa alas tässä kategoriassa. Näitä kunnioitetaan eikä tökitä raukkamaisesti. Tomek, Vopat, Jere, Louhi, Ruutu, Mäkkäri (toisinaan) ovat enempi avoimia sodanjulistuksia tiettyihin tilanteisiin heitettyinä. Näiden aikana tilanteet eivät rauhoitu, vaan yleensä päinvastoin.