Mainos

NHL "legendaarisia" tappelijoita

  • 39 848
  • 150

Bully

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Minulle tuli mieleen, että ovatko Bob Probert ja Dave Brown koskaan ottaneet yhteen? Olen tässä monta vuotta yrittänyt etsiä tietoa siitä onnistumatta siinä. Joskus 90-luvun alussa heidät rankattiin NHL:n kovimmiksi tappelijoiksi (Bob oli muistaakseni Tuff guys-lehdessä ykkösenä ja Dave toisena). Rankkauksen perusteena oli myös pelilliset taidot. Dave Brown oli tietenkin hiton hidas ja huono pelaaja, joka omisti varsin kapeat säärisuojukset (offtopic)

Bob Probert on tietenkin paljon monipuolisempi pelaaja ja omaksui paremman tekniikan tappelijana kuin Dave Brown, tuo Dave Schultzin ja Paul Holmgrenin manttelinperijä. Dave Brownilla oli kuitenkin pelätty vasuri, mutta ainakin minulle jotenkin jää vaisu kuva hänestä. Liekö syynä ollut siihen, että harva uskalsi hanskata hänen kanssa?

Haluaisin kommentoida tuota Bob Probertin ja Troy Crowderin ensimmäistä kohtaamista. Probert ei silloin ollut parhaimmillaan kun hänellä oli pahin huumesekoilu meneillään ja tietenkin monta pelikieltoa päälle. Videolta näkee sitten, että Probert otti selkeän voiton toisessa kohtaamisessa hänen hienon comebackin jälkeen. Crowder sai joka tapauksessa hienon tittelin eli maineen Probertin voittajana.

Kovan iskijän maineessa olleella Tony Twistillä oli samanlainen ongelma kuin Brownilla eli hänelle ei löytynyt monta haastajaa, mutta hänen uransa jäi valitettavasti lyhyeksi loukkattuaan ja hänen mainensa(?) kärsi myös hänen pelattuaan monta vuotta huonossa joukkueessa (Quebecissa). Hän nousi mielestäni maineeseen vasta pelattuaan St.Louis Blues-joukkueessa.

Tässä on kyllä minun mielestä vaikea vertailla läntisen ja itäisen konferenssin tappelijat keskenään kun läntisessä on näköjään ollut enemmän tappelua (korjatkaa jos olen väärässä tässä). Yhteenvetona tässä voi pitää sitä, että Bob Probert hallitsi läntisen ja Dave Brown itäisen.

Tie Domi on nykyään minulle suuren luokan pelle (oli joskus ollut minun suosikki). Winnipegin vuosien jälkeen hänestä tuli eräänlainen "mukava kamu, joka luulee olevansa joukkueensa maalitykki". Oli kuitenkin kauan sitten varsin kestävä tappelija huolimatta lyhyestä koosta (siitä taisi sittenkin olla etu). Hänen uransa kohokohta oli tietenkin se "Domi vs. Probert I".

(No tuli aika paljon asiaa, mutten ole päässyt aikaisemmin kirjoittamaan.)
 

Cairns

Jäsen
Suosikkijoukkue
Miesten ringettemaajoukkue
Oma Probert-kokoelmani sisältää ainakin kauden 87-88 tappelun miesten välillä sekä kauden XX-XX tappelun kun Brown oli Oilersissa. Nopea vilkaisu miesten fightcardeihin (jotka ovat puutteelliset) eivät ainakaan antaneet muita osumia. Mutta ainakin kahdesti äijät ottivat yhteen.

Paul Holmgren oli Helsingissä seuraamassa nuorten MM-kisoja vuodenvaihteessa. Rauhallisen oloinen mies, jonka nyrkit olivat todella karun näköiset ja kädenpuristus luja. Haastattelua ei saatu tehtyä, sillä miehellä riitti kiireitä. Helsingissä voinee bongata jatkossakin entisiä kovanaamoja scoutin hommissa, eilen paikalla oli legendaarinen sentteri Guy Carbonneau.
 

Jerry_Only

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Hyvinkään ahmat
Viestin lähetti BigRedBob
Probert kun kohtasi hanskoitta kaukalossa toisenkin Bobin, eli Halkidiksen, niin olisi hauska tietää miten noissa tappeluissa kävi.

Tämä tappelu oli aika surkea nyhjäys, tasuri lienee oikea tuomio. Halkidishan tunnettiin NHLssä lähinnä rottana.
 

JoeyKocur#26

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Hki Punx
Viestin lähetti Jerry_Only
Tämä tappelu oli aika surkea nyhjäys, tasuri lienee oikea tuomio. Halkidishan tunnettiin NHLssä lähinnä rottana.
Miehethän kohtasivat ainakin kolme kertaa NHL:ssä, niistä sen enempää tietämättä. Kohtasihan Halkidis kerran Dave Browninkin. Siitä olisi kiva tietää kanssa hieman enemmän.
 

Cairns

Jäsen
Suosikkijoukkue
Miesten ringettemaajoukkue

Nämä ovat vitun hyvät sivut, mutta joidenkin joukkueiden poliisien kohdalla ovat fight-recapit aika vituillaan koska kirjoittajat vetävät aina kotiinpäin, tottakai. Välillä on tullut vastaan sellaisiakin recapeja, joiden mukaan "Harri pisti kolme kovaa mutta Eino ei liikahtanutkaan", vaikka todellisuudessa Eino meni polvilleen.
 

Bully

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Cairns
Legendat?

- John Ferguson

Ensimmäinen todellinen poliisi NHL:ssä - Gordie Howen kirjassakin miehestä puhuttiin paljon ja fightfriikkien märät päiväunet sisältävät aina Fergusonista lisää videomateriaalia jota ei vain yksinkertaisesti mistään löydy. Varauksin listaan myös mm. Howen tyrmäämä Lou Fontinato.

Jos kerran John Ferguson oli ensimmäinen todellinen poliisi NHL:ssä, niin mikä oli sitten tuo Howen tyrmäämä Lou Fontinato, joka ylitti ensimmäisenä 200 jäähyminuutin rajan? (Tiedetään kyllä, ettei pelaajan kovuus riipu kerätyistä jäähyminuuteista.) No en kyllä tiedä paljonkaan NHL:n historiaa ennen 70-lukua.
 
Viestin lähetti Bully
Minulle tuli mieleen, että ovatko Bob Probert ja Dave Brown koskaan ottaneet yhteen? Olen tässä monta vuotta yrittänyt etsiä tietoa siitä onnistumatta siinä. Joskus 90-luvun alussa heidät rankattiin NHL:n kovimmiksi tappelijoiksi (Bob oli muistaakseni Tuff guys-lehdessä ykkösenä ja Dave toisena). Rankkauksen perusteena oli myös pelilliset taidot.

Niitä "Tuff Guys"-lehtiä muuten ilmestyi ainakin pari. (Entisen tyttöystäväni pikkuveli, jos luet tätä ja omistat vielä nuo lehdet- palauta ne heti!). Probert oli kuitenkin muistaakseni molemmilla kerroilla ykkönen. Brownin sijoitus myös vähemmän yllättäen sitävastoin laski, kun lehti otti käyttöön myös pelilliset avut pisteytyksiinsä..

Itse olen joskus aikoinaan hankkinut tuon legendaarisen "Bruise Brothers"-nauhan ja kyllähän siinä Brownkin esiintyy pariin eri otteeseen. "Bruise Brothers"eista ja legendaarisista puhuttaessa mainittakoon vielä kerran frankenstainin hirviötä luistimilla muistuttavan Probertin kumppani ja lisäksi mm. NY Rangersissa pelannut Joey Kocur, joka tarinan mukaan piti turvonneita rystysiään jääastiassa tappeluiden jälkeen. Miehen nyrkit näes olivat menneet aika heikkoon kuntoon sadoista kypärään kohdistuneista iskuista.

Viime kaudella muuten Krystof Oliwa ja Jody Shelley ylittivät 30 matsin "rajan". Kertokaapas uudempia nauhoja katselleet olisiko kummassakaan aineksia "legendaariseksi" gooniksi?
 

Bully

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti iiron_troikka
Viime kaudella muuten Krystof Oliwa ja Jody Shelley ylittivät 30 matsin "rajan". Kertokaapas uudempia nauhoja katselleet olisiko kummassakaan aineksia "legendaariseksi" gooniksi?

Olen tässä katsellut Oliwan ja Shelleyn nauhoja, niin pidän enemmän Oliwan tyylistä. Shelley on minulle enemmänkin ns. viihdetappelija Anaheimin Garrett Burnettin tapaan. En kuitenkaan usko, että Oliwasta tulisi joskus legendaarinen gooni johtuen hänen puolalaistaustastaan ja myöskään sitä, että joku nykypäivän gooneista (onko sellaista puhdasveristä yhä olemassa nykypäivän NHL:ssä?) tulisi joskus legenda. Katsotaan sitten kymmenen tai parikymmenen vuoden päästä, että olenko oikeassa vai väärässä.

Niin, Bob Probert oli tosiaankin ykkösenä molemmissa Tuff Guys-lehdissä ja ainakin toisessa oli Dave Brown kakkosena (siitähän on yli 10 vuotta joten muisti alkaa tässä pikkuhiljaa pettämään). En tosin tiedä tuliko niitä lehtejä enemmän kuin kaksi kertaa.
 

Cairns

Jäsen
Suosikkijoukkue
Miesten ringettemaajoukkue
Viestin lähetti Bully
En tosin tiedä tuliko niitä lehtejä enemmän kuin kaksi kertaa.

Viisi numeroa taidettiin julkaista.

Legendoja ei enää paljon synny - eilen katsoin ystäväni seurassa Sasha Lakovicin nauhan. Syystäkin frendi paskoi housuunsa, Sasha on ns. "rakastettava sekopää", jollaisia en usko enää ilmaantuvan kovinkaan usein.
 

Hordi24

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers
Eräs tappelija jota täällä ei ole näköjään mainittu vielä ollenkaan ja joka on omissa "taulukoissa" kuitenkin ainakin jonkinmoinen legenda, nimittäin Paul Laus. Ei ehkä legenda sen takia, että oli kovin tappelija, mutta oli kuitenkin aina halukas/valmis tappeleen, kuten kaikki tietää yhden kauden tappeluennätys (39) on juuri Lausin hallussa - todennäköisesti vielä pitkään.
Toinen asia joka nostaa legenda-arvoa on se että Laus palveli koko NHL-uransa ajan samaa seuraa ja toimi myös ajoittain joukkueensa kapteenina...
En todellakaan väitä että Laus on legendaarisin, mutta ansaitsee tulla mainituksi myös legendoista puhuttaessa.
Niin ja noista vanhemmista (ennen 90-lukua) tappelijoista ei oo kyllä harmainta aavistusta kuka oli legenda ja kuka ei...
 

Bully

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Hordi24
Eräs tappelija jota täällä ei ole näköjään mainittu vielä ollenkaan ja joka on omissa "taulukoissa" kuitenkin ainakin jonkinmoinen legenda, nimittäin Paul Laus. Ei ehkä legenda sen takia, että oli kovin tappelija, mutta oli kuitenkin aina halukas/valmis tappeleen, kuten kaikki tietää yhden kauden tappeluennätys (39) on juuri Lausin hallussa - todennäköisesti vielä pitkään.
Toinen asia joka nostaa legenda-arvoa on se että Laus palveli koko NHL-uransa ajan samaa seuraa ja toimi myös ajoittain joukkueensa kapteenina...
En todellakaan väitä että Laus on legendaarisin, mutta ansaitsee tulla mainituksi myös legendoista puhuttaessa.
Niin ja noista vanhemmista (ennen 90-lukua) tappelijoista ei oo kyllä harmainta aavistusta kuka oli legenda ja kuka ei...

Tuo viesti herätti sellaisen ajatuksen, että miten määritellään joku tappelijaa legendaariseksi? Tekojensa vai "pelottavuuskertoimensa" perusteella? Vai ovatko perusteet jossain muualla? Tässä kyllä huomataan, että on tavallista, että jokainen määrittelee suosikkijoukkueensa tappelijaa legendaariseksi. Minua siis kiinnostaa enemmänkin legendaarinen-käsite yleisesti koko NHL:ssä, ei vain jonkun joukkueen oma "kylähullu";) En kyllä itse osaa sanoa, miksi esimerkiksi Nick Fotiu, Dave Semenko, Chris Nilan jne. ovat legendoja, ovat vaan legendat ja heidän tarinat elävät. Siksi nykypäivän (90-luvun loppupuolen jälkeen) tappelijoita on vaikea käsittää legendaarisiksi. Joku saa sitten kertoa (Cairns?) tätä paremmin jos vaan osaa;)

Hordi24: Vielä tuosta Lausin yhden kauden tappeluennätyksestä, niin oletko varma että se on 39? Sain toisesta lähteestä sellaisen tiedon, että se olikin 41 kappaletta, mutta aika huima lukema kuitenkin.
 

JoeyKocur#26

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Hki Punx
Paul Laus tappeli kaudella 1996-97 44 kertaa joista 5 olivat pre-seasonilla, eli 39 runkosarjassa.

http://www.dropyourgloves.com/fights/FightCard.aspx?Season=1997&League=1&Player=2512

Ei noista 90-luvun loppupuolen tappelijoiden legendaarisuudesta vielä oikeen voi sanoa juuta eikä jaata, sen näkee sitten joskus kymmenen vuoden päästä. Joku muistetaan, joku ei. Yleensä ne hulluimmat ja parhaimmat muistetaan.
 

JimmyMac

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Pittsburgh Penguins
Viestin lähetti Cairns
Viisi numeroa taidettiin julkaista.

Käsittääkseni Tuff Guys -lehtiä ilmestyi yhteensä kahdeksan. Itseltäni löytyy seitsemän lehteä ja itseasiassa juuri nimim. Cairnsilta sain n. vuosi sitten sellaista tietoa, että minulta puuttuisi yksi lehti - kaikista uusin, jossa on Stu Grimsonin kuva kannessa.
 

Cairns

Jäsen
Suosikkijoukkue
Miesten ringettemaajoukkue
Viestin lähetti JimmyMac
Käsittääkseni Tuff Guys -lehtiä ilmestyi yhteensä kahdeksan. Itseltäni löytyy seitsemän lehteä ja itseasiassa juuri nimim. Cairnsilta sain n. vuosi sitten sellaista tietoa, että minulta puuttuisi yksi lehti - kaikista uusin, jossa on Stu Grimsonin kuva kannessa.

*PAM* Isku tuli ja putosin, ei pitäisi luottaa muistiin vaan jaksaa aina tarkistaa faktat.

Tuff Guys-lehteä duunannut Joe Lozito on mukana myös allekirjoittaneen toisessa kirjaproggiksessa - tosin mitään fighter-rankingeja ei nähdä, heh, hauskaa vessalukemista ne kuitenkin oli.
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Laraquen luontainen vahvuus

Eikö teistäkin ole täysin naurettava tuo Seitsemäs puolustaja -kirjassa esitetty väite, että Laraque olisi muka naturellisti niin vahva, ettei hänen tarvitse treenata voimaa ollenkaan? Rökittää muka Heleniuksen kokoisen äijän pelkillä luontaisilla voimilla! Ja paskat! Jos ei treenaa, niin ainakin nappi tai piikki on maistunut. Kuinka aikuiset ihmiset tällaisia voivatkin väittää?
 

Bully

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Re: Laraquen luontainen vahvuus

Viestin lähetti tahtookirjoittaa
Eikö teistäkin ole täysin naurettava tuo Seitsemäs puolustaja -kirjassa esitetty väite, että Laraque olisi muka naturellisti niin vahva, ettei hänen tarvitse treenata voimaa ollenkaan? Rökittää muka Heleniuksen kokoisen äijän pelkillä luontaisilla voimilla! Ja paskat! Jos ei treenaa, niin ainakin nappi tai piikki on maistunut. Kuinka aikuiset ihmiset tällaisia voivatkin väittää?

Menee kyllä offtopiikiksi, mutta anyway. Nyt asiaan, en tosin vielä ole lukenut sitä kirjaa, mutta oletko varma ettei siinä luettu "..niin vahva, ettei hänen tarvitsisi treenata.."? Jos ei, niin Heleniuksen polla on vissiin pehmentynyt monista iskuista;) Kyllähän kaikki käyttää jotain ainetta, ei kukaan muuten jaksaisi pelata noin uskomattoman ottelumäärän ja vielä tappelut päälle. Toisaalta, goonit eivät yleensä pelaa monta peliminuuttia, mutta se ei ole tämän jutun pointti.

John Kordic oli surullinen esimerkki siitä, että kaikki keinot ammattilaisliigassa olivat ja ovat edelleen sallitut. En tosin tajua siitä, että Kordic ei olisi oikeasti halunnut olla tappelija, mutta jostain syystä (Pelipaikan saavuttamiseksi NHL:ssa?) oli pakko joutua sellaiseen rooliin. Se oli mielestäni aika ristiriitainen.
 

Jouni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Big River Prospects
Shorsh..

Tämä kuulostaa aika uskomattomalta, mutta olen täysin varma, että Georges Laraque on todellakin luonnollisesti vahva mies. Enkä ole ainoa joka näin uskoo.

Georges Laraque ei harjoittele voimaa kovinkaan paljoa, ei nosta painoja salilla, eikä ole koskaan niin tehnyt. Hän treenaa kesäisin kovaa, mutta salitreenit keskittyvät kunto- ja nopeusharjoitteisiin; hän on luonnollisesti hirvittävän vahva ihminen; todennäköisesti vahvin mitä jääkiekossa ainakaan NHL:ssä on koskaan nähty.

Shorsh oli Oilers-uransa alkuaikoina aika paljon isokokoisempi kuin se nykypäivän hupputrimmattu urheilija jollainen hän on tänään.

En voi sanoa tuntevani George Laraquea, vaikka hän asuu omasta kodistani noin kilometrin päässä ja käy samalla salilla - en ole koskaan nähnyt hänen nostavan painoja siellä, hän treenaa kuntoa - mutta hänen luontaisista voimistaan olen jutellut useamman Oilers-pelaajan kanssa, sekä Oilersin kuntovalmentajan kanssa. Kaikki sanovat etteivät ole tuollaista roikaletta koskaan ennen missään nähneet.

En usko hänen käyttävän tai edes käyttäneen steroideja itsensä kasvattamiseen, koska ne eivät yksinomaan riittäisi fysiikan rakentamiseen, ne toimisivat vain kovan voimaharjoittelun ohessa, ja sitä taas Laraque, kuten jo on todettu - ei ole koskaan tehnyt.

John Kordicilla oli paljon muitakin ongelmia kuin tappeleminen jääkiekossa.
 
Re: Shorsh..

Viestin lähetti Jouni
Georges Laraque ei harjoittele voimaa kovinkaan paljoa, ei nosta painoja salilla, eikä ole koskaan niin tehnyt.

[..]

John Kordicilla oli paljon muitakin ongelmia kuin tappeleminen jääkiekossa.

Yksinkertaisesti, "luonnollisesti vahvaa" ihmistä ei ole. Jos käsiin haluaa voimaa, on niitä harjoitettava. Ei ole mahdollista saada huikeita käsivoimia ja lihaksia ilman, että voimistaa niitä millään lailla. Mutta tosiaankin mitkään steroidit eivät vahvista itsessään lihaksistoa, vaan siihen täytyy aina yhdistää voimaharjoittelu. Siksi tämä harjoittelumenetelmä kuulostaa melko erikoiselta. Toisaalta, jos mies ei harjoitakaan voimaa- vaan kestävyyttä esim. hirvittävillä toistomäärillä tämä "luontainen voimakkuus" toki on mahdollista. Mutta se painoharjoittelun puuttuminen vain itseä kummastuttaa- pitäisi olla joka voimaan perustuvan urheilijan vakiotavaraa.

Ja Kordic ei suinkaan ollut ainoa tappelija, jolla on ollut ongelmia- hän vain oli se, joka vei asian kaikkein pisimmälle. Kuten mainittua, mm. Gaetz, Crowder ja Probert olivat kaikki ongelmissa alkoholin kanssa jossain vaiheessa. Probert jäi muuten lisäksi kiinni kertaalleen kokaiinin kuljetusyrityksestä ja ei sen vuoksi voinut yhdessä vaiheessa pelata Kanadan puolella. Yleisesti sanottuna hurjat on olleet pojilla eväät: viinaa, kokaiinia ja stereoideja.. huh huh.
 

Cairns

Jäsen
Suosikkijoukkue
Miesten ringettemaajoukkue
Re: Re: Shorsh..

Viestin lähetti iiron_troikka
Toisaalta, jos mies ei harjoitakaan voimaa- vaan kestävyyttä esim. hirvittävillä toistomäärillä tämä "luontainen voimakkuus" toki on mahdollista. Mutta se painoharjoittelun puuttuminen vain itseä kummastuttaa- pitäisi olla joka voimaan perustuvan urheilijan vakiotavaraa.

240 paunaa painava Laraque veti kesällä triathlonin läpi - ammattilaisia vastaan. Vaikka mies jäi toiseksi viimeiseksi niin hattua täytyy nostaa.

Tottakai Laraque on myös hankkinut voimaa, eihän siitä ole kyse, mutta Laraque ei ole sellainen intohimoinen voimailija kuin monet muut NHL:n ja farmiliigojen kovanaamat. Laraque on kertonut että kesäisin paino on noussut jopa 270 paunan tietämille, mutta hänen on ollut aina helppo pudottaa 15-20 paunaa kun on taas palannut sorvin ääreen.
 

Panzerfaust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Endlösung...für alle Probleme
Probert-Brown myllyt olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä, kun niiden tuloksista(tasaisia tai sitten nojailua?) ei selkeää tietoa tunnu löytyvän.

Kuitenkin perinteisin keinoin mystiseksi jäänyttä John Kordicia pidetään ainoana tunnettuna aikansa goonina, jota vastaan Bob Probert ei päässyt esittämään kykyjään - nämä kokispäät kun eivät koskaan kohdanneet. Kaikista muista alansa staroista Probert haki joko päänahan tai tasurin vähintään kerran ennen päihdeparantolareissua 1994. Näin siis olen käsittänyt.

Mielenkiintoinen kysymys: olisiko Probert selväpäisenä edes ollut yhtä ylivoimainen tappelija kuin silloin hurjina vuosinaan? Ja toinen: oliko Probert loppujen lopuksi liian suosittu ollakseen enää kunnon pelote 90-luvulla? Lähes kaikki alan miehet kuitenkin halusivat tapella hänen kanssaan.

Toista oli Dave Brownin kanssa, jota pelättiin ja vihattiin loppuun asti. Toki lopetti uransakin aikaisemmin, kun ei pelata osanut juuri ollenkaan.
 

Kiekkoleijona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Re: Re: Laraquen luontainen vahvuus

Viestin lähetti Bully
Menee kyllä offtopiikiksi, mutta anyway. Nyt asiaan, en tosin vielä ole lukenut sitä kirjaa, mutta oletko varma ettei siinä luettu "..niin vahva, ettei hänen tarvitsisi treenata.."? Jos ei, niin Heleniuksen polla on vissiin pehmentynyt monista iskuista;) Kyllähän kaikki käyttää jotain ainetta, ei kukaan muuten jaksaisi pelata noin uskomattoman ottelumäärän ja vielä tappelut päälle. Toisaalta, goonit eivät yleensä pelaa monta peliminuuttia, mutta se ei ole tämän jutun pointti.

Itse asiassa näin sanoi Janne Niinimaa eikä Helenius.
 

Cairns

Jäsen
Suosikkijoukkue
Miesten ringettemaajoukkue
Re: Re: Re: Laraquen luontainen vahvuus

Viestin lähetti Kiekkoleijona
Itse asiassa näin sanoi Janne Niinimaa eikä Helenius. [/B]

Samaa sanoi myös Marko Tuomainen joka on pelannut Laraquen kanssa.

Toivottavasti Jouni tulee tänne pian taas kertomaan juttuja "kotikylänsä" kaverista.
 

RandyHolt

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mustat Elefantit,Jokerit,Broad street bullies,
Re: Re: Re: Re: Laraquen luontainen vahvuus

Viestin lähetti Cairns
Samaa sanoi myös Marko Tuomainen joka on pelannut Laraquen kanssa.

Toivottavasti Jouni tulee tänne pian taas kertomaan juttuja "kotikylänsä" kaverista.
Myös Ilta-lehdessä oli joskus juttu Edmontonista ja kuva paidattomasta Laraguesta joka esiteltiin joukkueen uutena poliisina.Samassa lehti jutussa Niinimaa kertoi Laraguen luontaisista voimista ja niistä paino ongelmista.Sillon tais painaa 109 kiloo jos en väärin muista mut harjotus leirillä just joku 120 tai jotain...hyvä aineenvaihdunta!
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Re: Re: Re: Re: Re: Laraquen luontainen vahvuus

Viestin lähetti RandyHolt
Myös Ilta-lehdessä oli joskus juttu Edmontonista ja kuva paidattomasta Laraguesta joka esiteltiin joukkueen uutena poliisina.Samassa lehti jutussa Niinimaa kertoi Laraguen luontaisista voimista ja niistä paino ongelmista.Sillon tais painaa 109 kiloo jos en väärin muista mut harjotus leirillä just joku 120 tai jotain...hyvä aineenvaihdunta!

Kyllä näissä kaikissa jutuissa on sitä "Amerikan-ekstraa" aika paljon mukana, eli kun siirrytään ison veden tuolle puolen, kasvavat äijät pituutta viisi senttiä, painoa tulee lisää kymmenen kiloa ja aineenvaihdunnat ja voimatasot kasvavat hujauksessa. Eli jutut esim. Laraquen luontaisista voimista ovat palturia. Sellainen lihasmassakin, joka Laraquen kroppaa koristaa, vaatisi yksinkertaisesti ylläpitoa, eli treeniä, muuten äijä kuihtuisi joulutaukoon mennessä röntgenkuvaksi kovan otteluruuhkan vaikutuksesta. Ja kukaan, siis kukaan, ei esimerkiksi penkkipunnerruksessa nosta yli 100 kiloa luonnostaan ilman treeniä. Voi olla, että Laraque on luonnostaan keskimääräistä vahvempi, mutta ilman säännöllistä puntinkolistelua tuossa tikissä ei pysyisi, eikä olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä tanssiaisissa NHL-goonien kanssa, jotka järjestään ovat melkoisia kolosseja. Luulen, että Laraquen kohdalla kysymys on hänen ympärilleen rakennetusta sädekehästä, siis keinotekoisesta ja satuihin perustuvasta imagonrakentamisesta, jotta hän olisi mahdollisimman tehokas pelote ja näin mahdollisimman hyödyllinen seuralleen Edmontonille.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös