Huumoriketjun kamaa on se, että aina kun joku vähän kirjoittaa negatiivisesti Pittsburghista, paikalle porhaltaa Penguins-kirjoittaja kertomaan tarinoitaan anti-Penguins -väestä.
Huumoriketjun kamaa on kyllä kaikki tämä vimmainen anti-Penguins -aiheinen näppäimistölle tuleskelu.
Huumoriketjun kamaa on se, että aina kun joku vähän kirjoittaa negatiivisesti Pittsburghista, paikalle porhaltaa Penguins-kirjoittaja kertomaan tarinoitaan anti-Penguins -väestä.
Ihan hulvaton tuo brawlin kerronta. Ja jotenkin rupesi sponttaanisti naurattaamaan Shanahan - Roy kaksikko. Tässä viime vuosina on jo naurattanut ajatus että tuo maalivahtia hyppytaklauksella lanaava peluri on nykyään kurinpitopäällikkö. Entistä parempi vain kun Roy on nyt sitten valmentaja. Odotan Avs-folihattujen salaliittoteorioita ensi vuonna. Mutta kyllä tuo McCarthyn 2+2 väkivaltasuudesta on jo melko lievä tuomio, varsinkin kun suoranaisen pahoinpitelyn jälkeen tekee vielä voittomaalin.
Ja kyllähän tuo nyt vituttaa, että vuodesta toiseen kuulee samoja kitinöitä yksittäisten tapausten perusteella. Cindyn johtajuutta ja ämmäyttä kitistään heti, kun sille tulee paikka ja kyllähän Jatkoajan keskustelupalstalla aihetta sivuavat henkilöt ovat yleensä melkoisen kovasti Penguinsia vastaan. Ehkä se sitten johtuu siitä, että jotkut kannattajat ovat hieman elämässä kokemattomia ja ehkä hieman liian kirkkailla värilaseilla toisinaan liikenteessä, mutta kolikon toinen puoli on myös se, että osa näistä Crosbysta mankujista on jotain tänä ja viime vuonna rekisteröityneitä junnuja, joilla on tuo ulosanti ihan samaa tasoa pahimpien Penguins-värilasioksennusten kanssa. Huumoriketjun kamaa se joka tapauksessa on, että "vitsejä" koitetaan kertoa NHL-huumoriketjussa. Menee vähän jopa surkuhupaisan puolelle.
Eli Penguinsia haukkuvat/kritisoivat henkilöt ovat joko noboja tai värilasillisia kyrpiä? Joku voisi väittä että tällainen kirjoittelu ei ainakaan vähennä sitä "naljailua".
Varmasti näin, mutta ei oikeusasteet ole tekojen väkivaltaisuusasteista kiinnostuneita vaan aiheutetuista vahingoista. Niinpä Lemieuxin taklaus Draperiin jonka seurauksena jälkimmäisellä halvaantuivat osat kasvoista olivat oikeudellisesti tuomittavampi kuin McCartyn kosto.Niin, monen monituista kertaa olen tästä "omienkin" kanssa väitellyt, että Darren McCartyn teko Claude Lemieuxille oli paljon pahempi teko mitä Bertuzzi teki Steve Moorelle. Molemmissa oli ihan sama periaate, kostoa haettiin aiemmista tempuista. Lemieux nyt vain selvisi ilman vammaa, mutta McCartyn Lemieux-mukilointi oli paljon väkivaltaisempi tekona, jos näitä lähdettäisiin johonkin oikeusasteisiin viemään.
Varmasti näin, mutta ei oikeusasteet ole tekojen väkivaltaisuusasteista kiinnostuneita vaan aiheutetuista vahingoista. Niinpä Lemieuxin taklaus Draperiin jonka seurauksena jälkimmäisellä halvaantuivat osat kasvoista olivat oikeudellisesti tuomittavampi kuin McCartyn kosto.
Osaan kyllä kuvitella tuon tilanteen. Silloin esimerkiksi jos Pensillä olisi puolustajalupaus joka osaa luistella takaperin, hän olisi näiden fanien silmissä lähes varmasti seuraava suuri puolustava puolustaja joka kiekkoilee pitkälle nelikymppiseksi NHL:ssä. Jos vielä osaa laukoa sen lisäksi, kyseessä olisi varma Norris-kandidaatti vuodesta toiseen.Luojalle silti kiitos, että täällä onneksi on näitä jo 90-luvun Penssistä kiinnostuneitakin, jotka vähän suitsii tuota meinkiä, muutenhan se olisi ihan helvetti valloillaan.
2000-luvun nuoret ovat nyt näitä nykypäivän Pittsburgh Penguins -keskustelupalstaniiloja, jotka hehkuttaa jotain Crosbyn kasvosuojuksen poissaamistakin.
HANNES_KO:N DRAFT-OPAS 2013
Alexander Wennberg
Selvästi ainesta! Aistini kertovat, että tässä pojassa on jotain Patrik Berglundia ja jotain Loui Erikssonia. En tiedä, perstuntumalla kannattaa varata nopeasti!
Kiefer Sherwood
Ei, ei ja ei. Kiefer kuulostaa joltain saksanpaimenkoiralta, Sherwood on mailamerkki. Mailasuunnittelijaksi käypi tie, kun NHL:ään ei ole asiaa.
Elämässä kokemattomia jos tällä jotkut on, niin ne on juuri nuo laumat Penguins-kannattajia, joilla ei ole mitään käsitystä edes 90-luvun jääkiekkoilusta.
Mitähän tekemistä tällä 90-luvun hienolla kiekkoilulla on Penguins-fanien kanssa?
Super-Mariohan henkilökohtaisesti PR-työllään ja miljoonillaan seuran pelasti, mutta kukaan nykyisistä Pens-kannattajista ei tätä huomioi.
Olisihan se upeata jos nykyinen Belieber-armeija muistaisi 90-luvun kukoistuksen ja sen kuinka upeita pelaajia joukkueessa oli. Enemmän relevanttia olisi kuitenkin muistaa millainen veitsi kurkulla pelannut organisaatio Penguins-lauma oli 2000-luvun alussa. Yleisön hylkäämä, velkaantunut koko liigan vitsi joka ei vuodesta toiseen onnistunut hankkimaan Dick Tjärnströmiä nimekkäämpiä pelaajia.
Yllättävän harva tuntuu muistavan kuinka lähellä koko joukkueen poistuminen kiekkokartalta oli? Vielä kaudella 03-04 joukkue oli katsojakeskiarvolla mitattuna koko liigan ylivoimainen jumbo. Super-Mariohan henkilökohtaisesti PR-työllään ja miljoonillaan seuran pelasti, mutta kukaan nykyisistä Pens-kannattajista ei tätä huomioi. On helppo hypätä kestomenestyjän kelkkaan ja hymyillä.
Tämä on asia joka kaivelee varmasti meitä NHL-seuraajia jotka elivät lajin parissa jo 90-luvulla.