Sekavaa jorinaa, ei edes niin hauskaa.
Viime yönä tuli tarve tarkistaa Floridan entisen prospectin
Josh Olsonin uran kehitys, kun aikanaan tämän isokokoisen hyökkääjän vaiheita aloin seurata ja sitten se jossain vaiheessa vain jäi. Josh ei missään nimessä koskaan ollut mikään varma tapaus, vaan kiipesi liigaan aika mutkaisen tien kautta. Ison kokonsa takiahan hän ne muutamat NHL-pelit pelasikin. Koskaan ei oikeastaan mitään aikaan saanut missään. Mutta kun katseli Joshin pelikavereita USHL-liigasta, niin eipä sieltä kukaan uraa tehnyt, joten kunnioitettava suoritus oli jättää näkymä jonkun scoutin verkkokalvoille.
Sen sijaan Olson valitsi oikean tien, karisti USHL-liigan pölyt jaloistaan ja päätyi WHL:ään. Siellä Joshin kanssa uraa loivat muun muassa ikisuosikkini
Josef Balej,
Marcel Hossa ja
Paul Gaustad, sekä vielä esiteini-ikäinen
Braydon Coburn. Ehkä kaikkein mielenkiintoisin ukko tiimissä on maalivahti
Jomar Cruz. Cruz oli kakkoskiepin varaus 1998, eikä silloin ollut tapana varailla vahteja joka välissä. Mieheen siis uskottiin. Ilmeisesti Jomar itse ei niin kyvyistään välittänyt, sillä miehen tilastojen ja joukkueiden perusteella uskaltaa melkeinpä väittää, ettei hän koskaan kunnon uralle yrittänytkään.
No, Balej’n ja Hossan kautta huomasin sitten
Eric Himelfarbin, jonka heiveröinen olemus ja hauska nimi jäivät mieleen työsulkukaudella, kun mies kiusasi muutaman kerran AHL:ssä St. John’s Maple Leafsia. Piti tarkistaa, miksi kääpiöhyökkääjä ei ole murtautunut Habsiin, sillä onhan tuo varmaan eka kerta, kun alamittainen hyökkääjä ei Canadiensiin kelpaa.
Himelfarbin uraa selasin taaksepäin, ja satuin sitten OHL-seura
Kingston Frontenacsin kauden 2003-04 tilastoihin.
Täytyy sanoa, että Kingston Frontenacs on pelaajien nimien puolesta yksi cooleimmista joukkueista palloilulajien historiassa
Joukkue oli:
Blake Pronk. Maistelkaa tätä nimeä. Blake. Pronk. Mies on syntynyt urheilusankariksi tai pornotähdeksi. Blake. Pronk.
Austin Corredato ja
Tony Rizzi. Rizzin kunnia! Corrrrrrrrrrredato! Pikku-gangsterinalut. Pelit pelataan luonnollisesti ilman kypärää, jotta vesikampaus ei mene lyttyyn. Pojilla on rengasrauta piilossa varusteissa.
Milos Schejbal ja
Vojtech Kloz (varsinainen maalitykki...). Ajatelkaa Andy Kaufmanin Latka Gravas –hahmoa tai sitten Saturday Night Livesta tuttuja Jorge ja Yortuck Festrunkia Tshekkoslovakiasta. Two wild and crazy guys!
Eric Himelfarb ja
Nick Van Herpt. Nössönurkkaus. Himelfarb on Saturday Night Livesta tutun daideellisen Dieterin (Mike Myers) poika. Nick van Herpt taas on vanhan rahan terästeollisuuspohatan poika. Van Herpt ei ole mikään jenkkiperhe, vaan vuosisatoja Uudessa Maailmassa eurojuurensa säilyttänyt parempi porukka. Jos herra Nick ei saa peliaikaa, lähtee Frontenacsilta rahoitus.
Chris Beckford-Tseu. Terveydeksi.
Kyle Raftis,
Evan Kotsopoulos,
Justin Suda. Kyle, Evan ja Justin. Highs schoolin urheilutähdet, joiden vaalea tukka (Kotsopoulosilla toki värjätty) on aina viimeisen trendin mukainen. Pojat harrastavat surffaamista, cheerleadereiden pokaamista ja nörttien kiusaamista, kunnes saavat opetuksen.
Steve Miller. Ja bändinsä Steve Miller Band.
Bill Kinkel. Kinkel. Ehheheh. Hassu nimi. Kinkel, kinkel, kinkel, kinkel, kinkel.
Brandon McBride,
Danny McDonald,
Clay McFadden. Kaikki nimet, joissa on Mc, ovat kovia. Nimet lausutaan kuten Simpsoneissa lausutaan McBain. Dramaattisesti.
Bobby Hughes. Good ol’ Bobby.
Ja lisäksi oikein komeita perusnimiä:
Jordon Watson,
Brad Horan,
Brendan Duncan,
Bryan Rodney (pakiksi aika hirmutehoja OHL:ssä, aika hiljaista sitten ammattilaisena, mutta vielä yrittää),
Drew Kivell (neljä maalia uran aikana...),
Anthony Stewart (ammattilaisura ollut suuri pettymys),
Derek Lyons,
Ryan Stephenson,
Scott Maher,
Trevor Waddell,
Dan Turple,
Dayne Davis.
Kyllä, coolein joukkue koskaan.
Loppu lauantai menneekin sitten noita linkkejä seuraten. Niinkin on käynyt.
Pitäisiköhän ottaa lääkkeet...