Onhan nämä ollut fanien kannalta hauskoja päiviä, mutta seurat (ehkä myös pelaajat) ovat halunneet FA-sirkuksesta jo muutamia vuosia vähän hallittavamman. Nyt he ovat itse toimineet siihen suuntaan myymällä oikeuksia ja niin edelleen. Samoin on käynyt deadlinen suhteen.
Toronton Brian Burkehan viime vai edellisvuonna ihmetteli avoimesti tätä päivää, että muutaman tunnin aikana on hirveä kiire paaluttaa organisaation suuntaa jopa vuosiksi eteenpäin. Kiireessä maksetaan ylihintaa, mikä sotii vahvasti palkkakatonkin ideaa vastaan. Ja kyllä pelaajistokin varmaan haluaa vähän mutustella siirtoja, ettei tarvitse puolessa tunnissa muistella ketäs siellä Floridassa pelasikaan.
Ja kuten Jatkoaika.comin Antti Wennström ansiokkaasti tänään kolumnoi, niin onhan tämä UFA-päivä ollut tänä vuonna selvästi läpinäkyvämpi oikeuksien siirtojen myötä. Varmaan silti kulisseissa tehdään näitä epärehellisiäkin neuvottelujen varaslähtöjä, kuten aikaisempinakin vuosina. Viime vuonna muistaakseni Sergei Goncharin 5,5milj/3vuotta tuli puoli tuntia UFA-frenzyn alkamisen jälkeen. Ei mitään varaslähtöjä otettu, eihän?
Itse ainakin pidän tästä rauhallisemmasta tahdista, kun tänään niitä sopimuksia tulee vielä varmasti aivan riittävällä tahdilla. Nyt nuo isot nimet eivät vie täysin koko päivän huomiota perusjyriltä, vaikka onhan siellä vielä B. Richards ja Vokoun muun muassa kärkkymässä.