Draft meni vähän ohi suun Juhannuksen vuoksi, mutta laitetaanpas tänne omia mietteitä näin jälkijunassa. Kane, vanRiemsdyk ja Turris menivät oletetussa järjestyksessä, mutta neljäntenä mennyt Hickey oli suuri yllätys. Tsherepanovin varaamisessa oli omat riskinsä, mutta siltikin hiukan yllättävää, että miehen sai vielä numerolla 17. Esposito taisi keikkua jopa aikanaan koko varaustilaisuuden ykkösnimenä, mutta niin vain Pittsburgh sai vielä numerolla 20 yhden sentterin lisää Crosbyn, Malkinin ja Staalin jatkoksi.
Suomalaisittain varaustilaisuus oli pettymys, mutta toisaalta uuden CBA:n myötä tilanne varauksien suhteen on muuttunut radikaalisti aiemmasta. Nimimerkki Kynä kiteytti jo ennen draftia selvät syyt siitä miksi suomalaisvarauksia ei tultaisi näkemään tänä kesänä entiseen mallin:
Nostanpa tämän draft-ketjun takaisin ansaitsemalleen paikalle ykkössivulle, kun itse draft-viikonloppuun on aikaa enää kaksi viikkoa. Uuden CBA:n myötä ne ajat ovat varmaan lopulähimpänä llisesti ohi (ainakin niin kauan kuin nykymallin CBA voimassa pysyy), kun varattavien suomalaisten määrä huiteli jossain 20:n paikkeilla, ellei ylikin. Realismia on kai odottaa jotain 6-10 varausta. Varattavien eurooppalaisten määrää laskee lähinnä kolme asiaa:
- NHL-varaus vanhenee kahdessa vuodessa, joten kultakin varattavalta pelaajalta odotetaan/toivotaan tulokassopimuksen tekoa jo varhain. Pohjoisamerikkalaisilla sopimuksentekokynnys on luonnollisesti selvästi eurooppalaisia alempana.
- yli 22-vuotiaita ei enää tarvitse varata, vaan yli-ikäisten free agentien hankinta on todella helppoa
- käänteisestikin ikäraja vaikuttaa. Jos jokin seura haluaisi esim. Kristian Kuuselan pelaajaoikeudet, ei varaus enää onnistu, vaan on tehtävä suora sopimus.
Eli aikalailla harakoille menee nykyisin etenkin loppupään varaukset, kun ne vahentuvat jo kahdessa vuodessa. Se on aikalailla sama varaatko viimeisillä kieroksilla japanilaisen kokin vai suomalaisen A-junnun. Aikamoinen urakehitys nimittäin saa olla, että kahdessa vuodessa noustaan A-junnuista NHL:ään.
NHL-varaukset näyttävät pohjautuvan aika pitkälti kansainvälisiin peleihin, viime vuonna 88-ikäluokka menestyi hyvin alle 18-vuotiaiden kisoissa ja se poiki varauksia. Tällä kaudella 89-ikäluokalta meni kotikisat penkin alle ja se näkyi vääjämättä varauksissa. Tosiasiassa kuitenkin kuusi -89 teki yli 20 pistettä A-junnuissa kun taas ainoastaan kaksi -88 ylitti 20 pisteen rajan edellisellä kaudella.
Lehterä jäi myös varaamatta kansainvälisten näyttöjen puuttuessa, kun alle 20-vuotiaiden kisat jäivät väliin loukkaantumisen vuoksi. Vastaavasti nuorten MM-kisoihin päässyt Sopanen sai varauksen, vaikka on omissa papereissa monta luokkaa heikompi pelaaja kuin Lehterä. Nykyisillä draft säännöillä Lehterä olisi ollut suomalaisista kaikkein paras varaus, sillä hänellä nyt sentään on jonkinmoiset mahdollisuudet NHL-sopimukseen kahden vuoden jälkeen. Luistelussa Lehterällä on toki suuri ongelmia, mutta taitoa kyllä riittää ja varmasti saa vastuuta Tapparassa.
Lehterä nyt ei kuitenkaan kenellekään kelvannut, samaan aikaan Nashvilleen meni kuitenkin Engren. Kumpikohan sitä tulisi valittua, jos kahden vuoden kuluttua pitäisi tehdä sopimus? Ei Engren huono maalivahti ole, mutta aika pirun kaukana NHL:stä. Hän toimii kuitenkin ensi kaudella Lukon kolmosveskarina eikä tule pelaamaan SM-liigassa ellei suurempia loukkaantumisia tule.
Herää kysymys, mikä on NHL-seurojen todellinen kiinnostus nykyisen draftin aikana scoutata myöhempiä kierroksia varten Euroopassa? Scoutteja toki pyörii A-junnujen matseissa, mm. Mikko Ruutu ja Ville Siren, mutta seuran johtoportaat taitavat kuitenkin viime kädessä valita pelaajan, jonka otteita ovat myös itse nähneet.
Suomalaiset eivät taida Kekäläistä lukuunottamatta olla nykyisellään sellaisessa asemassa, että pääsisivät pelaajavalinnoista päättämään. Pietilähän aikanaan nappasi Anttilan täysin puskista.
Eli tämän vuoden draftin ainoastaan neljä suomalaisvarausta ei sinänsä huolestuta, sillä 89-ikäluokan edustajia tullaan varmasti varaamaan tulevina vuosina. Mutta se huolestuttaa, ettei Suomesta löydy aivan terävimpään kärkeen kenttäpelaajia. Vuonna 2004 varatut Tukonen, Nokelainen ja Korpikoski ovat viimeisimmät suomalaiset kenttäpelaajat, jotka on varattu 1.kierroksella. Nämäkin herrat ovat ollet paljon loukkaantuneina ja kehitys ei ole jatkunut toivotunlaisena.
90-ikäluokastakaan ei kärkikierroksien varauksia ole odotettavissa, joskin Martin Tuominen pisti silmään viime kaudella A-junnuissa. Ei voinnut muuta kuin ihmetellä jopa neljä vuotta vanhempien mukana pelanneen pojan peliä. Pisteitä tuli jo viime kaudella kiitettävään tahtiin ja varmasti parannusta tulee entisestään ensi kaudella, kun voimaa tulee lisää ja ikäeroakaan vanhimpiin ei ole kuin 3 vuotta.
91-ikäluokkasta voisi sitten löytyäkin jo 1.kierroksen varaus, joskin on syytä muistaa, että monenlaista ehtii vielä tapahtua. Toni Rajala on takonut pisteitä ja saannut ikäisekseen uskomattoman paljon huomiota. Ainakin katsomassani B-junnu ottelussa erottui edukseen räjähtävän nopeuden ja laukauksen perusteella.
Saman ikäluokan Joni Karjalainen on tehnyt samaan pisteitä eikä jäännyt tuossa ottelussa mitenkään Rajalan varjoon. Karjalainen perustaa pelinsä ketteryyteen ja taitaviin käsiin. Erik Haula on 91-ikäluokasta tehnyt myöskin kovat tehot B-junuissa, itsellä ei tosin ole hänestä näköhavaintoa.