Elikkä tosiaan arvostelen ensin kaikki joukkueet ja sitten rankkaan ne loppuun...
Columbus: Erittäin mielenkiintoinen ja potentiaalinen joukkue, paljon pelaajia ei aina sieltä nimekkäimmästä päästä, mutta NHL-friikin mieleen. Myös kysymysmerkkejä ykkössentterin loukkaantumishistorian kanssa mutta kakkosen ja kolmosen sentterit sen verran kovia jätkiä että tukevat mallikkasti. Muu hyökkäys hyvin roolitettu ja laitureissa paljon potentiaalia. Puolustus myös liikkuva ja monipuolinen. Maalivahtina viime vuoden finalisti. Erittäin yllätysvarma joukkue.
Detroit: Ykkösketju hyökkääjien suhteen kova, tosin jos Selänne ei pelaakaan loppuvat maalintekijät vähän kesken sen ykkösketjun jälkeen, lopuissa hyökkääjissä hyvää jarrumiestä (Påhlsson jne.) muttei sitä maalintekopotentiaalia älyttömästi. Ei mikään katastrofi silti. Puolustuksessa potentiaalia ja liikkuvuutta, ei tosin Weberin lisäksi yhtään eliittipakkia, Morrisonnilla ja Letangilla voidaan tosin jo tulevan kauden aikana nostaa potentiaalia paljon. Maalivahtina SC-voittaja Ward, josta plussaa.
L.A. Kings: Hyökkäyksessä ykkössentteri on asetettu aika kovaan paikkaan, ehkä liian kovaan. Modano kakkosessa komppaa kyllä tilannetta. Kolmosen ja nelosen sentterit kuitenkin jäävät myös hiukan kysymysmerkeiksi, laitureissa enemmän tasoa. Pakiston roolitus hiukan outo, 4 ensisijaisesti hyökkäävää pakkia lienee liikaa, fyysisyyttä ja monipuolisuutta kaivattaisiin hiukan lisää sijalle. Maalivahtikaksikko lupaava ja tasainen.
Minnesota Wild: Todella mieleeni roolitettu hyökkäysketjukokonaisuus. Ykkösessä slaavilaisia, kakkosessa p-amerikkalaisia, kolmosessa vääntöä ja voimaa, nelosessa lisää vääntöä ja puolustustaitoa. Mielestäni lukuisia "nimettömiä" isojen otsikoiden ohi meneviä mutta arvostettuja roolipelaajia. Pakistossa sama homma, Prongerin jälkeen isohko harppaus alemmas mutta ihan hyviä nimiä, lisäksi asiallisesti roolitettuna, parin taitavamman pakin jälkeen fyysisyyteen painottuen. Maalivahtina vasta yhden huippukauden pelannut mutta nouseva franchisemies Rick Dipietro.
Dallas Stars: Kahdessa ensimmäisessä hyökkäysketjussa on laadukkaita nimiä mutta hiukan arveluttaa riittäävätkö Rucinskyn ja Antropovin tehot, entä pelaako Forsberg vielä? Ehkä huoli on turha, muttei paras mahdollinen tilanne "lähteä kauteen". Pelinrakentamisen suhteen siis paljon potentiaalia mutta takuuvarmat viimeistelijät hiukan uupuvat. Kolmos- ja neloskentät taas näyttävät varmoilta menestyjiltä, ei ongelmia. Sjöström ei mahdu pelaamaan? Pakistossa pistäisi Rozsivalin ykköspariin Seabrookin tilalle, kokonaisuutena hiukan ohut. Huipputason veskat!
St. Louis Blues: Mielenkiintoiset sentterivalinnat. Kaksi ensimmäistä kenttää - huippulaiturit, taitoa ja maalintekovoimaa, kakkonen voisi olla myös ykkönen tässä ja monessa muussakin joukkueessa. Kolmoskentässä aika rohkeita valintoja, Linden ehkä sopisi paremmin neloseen, ja riittääkö Surovylle ja Hlinkalle peliaikaa hyökkäävässä roolissa? Kolmosen roolitus mielestäni saisi olla enemmän kahden suunnan miehiä. Nelosessa kovia jätkiä, tosin myös Viuhkola liikaa taitopelaaja neloseen. Pakisto aika hyvä, tosin menettää isosti jos Niedermayer lopettaa. Maalivahtikaksikko hyvä.
San Jose Sharks: Ykköskentässä hel~wetisti johtajuutta ja monipuolisuutta, sekä myös tehoja, oikeasti varmuudella sellainen kolmikko joka ei todellakaan hyytyisi tosipaikan tullen, ei yhtään "hossaa". Sentteriosasto hyvä, Stoll loukkaantumisherkkä mutta menisi ehjänä ykkössentteristäkin. Laituriosasto tipahtaa laadultaan kakkosesta lähtien. Pakisto tasainen ja monipuolinen muttei varsinaisesti häikäise. Maalivahtikaksikko huippulaadukas muttei vielä erikoisen kokenut, ei kuitenkaan jäisi Huetista kiinni.
Calgary Flames: Hyökkääjistöltään taitaa olla selkeästi pienin joukkue ja kärsinee siitä. Onko hyökkääjistössä yhtään yli 190-senttistä pelaajaa? 13. hyökkääjä Jody Shelley ainoa kookas? Tahtoa ja taitoa kyllä, mutta jäisi todennäköisesti kovimmissa fyysisissä väännöissä alakynteen. Drury johtajanaan löytyy kolme kenttää joissa ei supertähtiä mutta leveämmin ratkaisuvoimaa. Uskon että Pillu voisi hyvin päästä kolmosen rooliin jos training camp menee putkeen, jos ei nyt niin vuoden päästä. Pakisto ei supertehokas mutta eri pelaajatyyppejä hyvin. Maalivahtikaksikko liigan eliittiä.
Edmonton Oilers: Sähäkkä hyökkäys, ratkaisurooleissa nyt useampi jätkä jolta odotetaan lopullista läpimurtoa ja luottopelaajasta supertähdeksi nousua (Getzlaf, Vanek, Koivu), mutta näyttää hyvältä. Muuten hyökkäys asiallisesti roolitettua, sentteriosastossa ei veteraaneja mutta kehityskelpoisia, isompaan rooliin nousevia pelaajia. Puolustus, ei todellakaan mikään mediaseksikäs mutta koostuu pelaajista jotka takuulla hoitavat hommansa. Koistinen nostettu tosin aika isoon rooliin jo nyt, ehkä vielä turhan rohkea veto. Maalivahdit taattua NHL-laatua mutta playoff-korttina iso kysymysmerkki, riittääkö?
Phoenix Coyotes: Roolituksessa outouksia, senttereinä tunnetut Reinprecht ja Bäckström nyt laitettu laitaan, Langenbrunner ja Fedotenko ovat vaihtaneet puolta, ja Reinprecht vielä kolmosen laitaan jne. Pikkujuttuja, mutta kokonaisuutena antaa sekavan kuvan. Hyökkääjistö pullollaan hyviä draftauksia mutta laitettu outoihin paikkoihin. Nelosketju harvinaisen vittumainen pelata vastaan, plussaa. Pakistossa täälläkin mediaseksittömiä nimiä mutta roolitettu hyvin, tosin hieman ohuehko. Maalivahtikaksikko hyvä.
Vancouver Canucks: Heti paistaa silmään että helposti vittumaisin joukkue pelata vastaan, fyysisyyttä löytyy alusta loppuun, mikkihiiret ovat merihädässä tätä joukkuetta vastaan. Maalintekijöiden määrä rajallinen mutta ylivoima toimisi silti kokeneilla miehillä. Kahteen suuntaan pelaavia pelaajia löytyy joka ketjusta. Puolustuksessa sama homma, löytyy taitoa mutta etenkin vittumaisen fyysisiä pelaajia, mukana myös nuoria huippulupauksia vaikka joukkueessa onkin kokonaisuutena paljon jo lievästi ehtoopuolellakin olevia pelaajia (Sundin, Guerin, Holik, Blake). Maalivahtina supermies Kari Lehtonen ja kakkosena Rask, taso siis kova ja lupaava, mutta playoffkokemus olematon. Ehkä olisin itse ottanut veteraanin (Esim. Thibault?) mieluummin kakkoseksi.
Nashville Predators: Ai ai, kakkoskenttä sellainen josta olisi mielelläni ottanut jokaisen pelaajan joukkueeseeni. Etenkin Kopitar ja Radulov ovat tämän kauden jälkeen aika satavarmasti nousseet ykkösketjun miehiksi, ei tarvisi häpeillä nytkään. Ykkösessä Bertuzzi kunnoltaan ja Sykora motivaatioltaan aina pieniä arvoituksia mutta tuskin toisaalta pettävätkään. Kolmonen ja nelonen hyviä roolipelaajia pullollaan. Pakisto - onko Alberts tarpeeksi hyvä ykkösen rooliin? Raameja on mutta pieni kysymysmerkki. Muuten kohtalaisen hyvä miehitys. Maalivahdit laadukkaita mutta suht kokemattomia.
Anaheim Ducks: Hiukan hazardipitoinen hyökkäys. Mukana siis loistava kärki, mutta muista miehistä Bell (linnaa?), Lindros (lopettaa?) sekä se että kakkoseen on lisäksi laitettu kaksi suhteellisen kokematonta kaveria linnakundi Bellin lisäksi on aikamoinen riskivalinta. Gratton, Kesler ja Bergenheim hyviä valintoja, mutta kokonaisuutena varsin riskipitoiset tukijoukot loistokkaalla ykkösketjulla. Pakistossa myös riskinsä, yhteensä kolme tulokasta ja heitä opastamassa itsekin nuoria jätkiä kuten Pitkänen, tai kiertolainen kuten Jackman ei lupaile menestystä ainakaan vielä tänä vuonna vaan olisi vaatinut pari veteraania lisää. Maalivahtina kova nimi, viimeiset pari ailahtelevampaa vuotta Chicagossa ovat ilmeisesti hämmentäneet draftaajia sillä Khabibulin meni yllättävän myöhään Stanley Cup-voittajaksi ja Tampa Bayssa pitkään loistaneeksi huippuveskaksi. Kakkosena huippulupaus Harding.
Colorado Avalanche: Hyökkääjistö varsin monipuolinen ja lupaava, mutta Mike Fisher ykkössentterinä? Olisi kakkosena tai kolmosena huippu, mutta ykköseksi rahkeet eivät ehkä riitä. Samsonov ja Zherdev alemmissa ketjuissa mahdollisia huippumaalareita, mahdollisia riippakiviä, kuitenkin riskinottamisen arvoisia, ehdottomasti. Kolmosessa ja nelosessa olisin nähnyt ehkä enemmän puolustavaa ja kahden suunnan peliä taitavia pelaajia, karvausexperttejä. Puolustus hyvin roolitettu, tosin Niskala todennäköisesti vielä tovin päässä vakioroolista NHL:ssä. Hasek-Weekes huippuduo ainakin tämän kauden.
Chicago Blackhawks: Mielenkiintoisia nimiä draftattuna, kahdessa ensimmäisessä kentässä loputon määrä potentiaalia, vain Zetterberg ja Cammalleri voidaan laskea varsinaisiksi tähdiksi mutta kaikilla muillakin löytyy tehoja. Kolmonen fyysisesti iso kysymysmerkki, kolmonen saisi olla ehkä enemmän kahden suunnan peliin kykenevä, nyt lähinnä potentiaalinen kakkonen enemmän kuin vastustajan parhaita miehiä vastaan pelaava. Kauttaaltaan tasainen hyökkääjistö. Pakistossa Preissing asetettu aika isoon rooliin (viime kaudella pelasi n. 15 min per peli, lähinnä ylivoimia), muuten täälläkin häikäisemätön mutta kauttaaltaan laadukas miehistö. Maalivahtina Giguere jonka rankkasin itse neloseksi halutuimmissa maalivahdeissa Kiprun, Brodeurin ja Luongon jälkeen, viitosen sentään sain.
RANKKAUS:
1. Vancouver Canucks
2. Columbus Blue Jackets
3. Detroit Red Wings
4. Nashville Predators
5. Edmonton Oilers
6. Dallas Stars
7. San Jose Sharks
8. Los Angeles Kings
9. Anaheim Ducks
10. Chicago Blackhawks
Neljä ensimmäistä tasaisia, pari seuraavaa siinä perässä, sijat 7-12 oli todella paha rankata. Kärkeen meni Vancouver vittumaisuutensa takia. Kokonaisuus ratkaisi muuten, tosin esim. San Josen ykkönen on niin monipuolinen ja kokenut että kantaisi muuten ailahtelevaa joukkuetta pleijareissa etukäteen ajateltuna paremmin kuin esim. Detroitin supervitja, joista Thorntonin ja Cheechoon näytöt painottuvat vielä toistaiseksi enemmän runkosarjaan. Edmonton taas tippui ihan kärkitaistelusta maalivahtiensa takia.