NHL-draft kokoonpanoketju

[Olpa]

Runkosarja on päättynyt, joten pieni katsaus minkälainen porukka tuli haalittua kasaan: (Suluissa pelit, maalit+syötöt)

Alex Tanguay (78. 18+40=58) - Evgeni Malkin (82. 47+59=106) - Milan Hejduk (77. 29+25=54)

Ykkönen olisi ollut aika kova. Malkin varausnumerolla 33. oli komia poiminta keskelle. Laituritkin vanhoja tuttuja, joten eiköhän olisi tullut enemmän pongoja tällaisessa ketjussa ; )

Ryane Clowe (15. 3+5=8) - Travis Zajac (82. 14+20=34) -Jere Lehtinen (48. 15+22=37)

Laitureina kaksi rikkinäistä kautta pelanneet miehet, jotka on pelanneet hyvin ne matsit mitä on pelannut. Zajac iso iso pettymys. Alkukaudesta miehen piti olla Parisen sentterinä.

Tomas Holmström (59. 20+20=40) - R.J. Umberger (74. 13+37=50) - Steve Downie (32. 6+6=12)

Kolmosen rooliketju, joka osaa tehdä myös pisteitä. Holmström ja Umberger hyvä kausi, kaikkien kaveri Downie pettymys.

Brooks Laich (82. 21+16=37) - Blair Betts (75. 2+5=7) - Chris Neil (68. 6+14=20)

Täysin rooliketju, joka sisältää yhden löydön. Laich varausnumerolla 568. oli nappivaraus. Betts on puolustava sentteri, jolta tehoja ei löydy. Silti (ilmeisesti) ei niin hyvä kausi kuin odotettiin. Chris Neil taklaa ja raastaa + 199 jäähyminuuttia.

13. Hyökkääjä: Riley Cote (70. 1+3=4)

Tappelija, joka ei pelkää ketään. Tosin pärjäsi tappeluissa odotettua heikommin. 202 jäähyminuuttia.

Dion Phaneuf (82. 17+43=60) - Bret Hedican (66. 2+15=17)

Phaneuf on ollut kullanarvoinen mies flamesille tällä kaudella. Tulee olemaan Norris Trophy - ehdokas, vaan ei voittaja. Monipuolinen pelaaja. Hedican otettiin johtajaksi ja puolustavaksi puolustajaksi. OK.

Kim Johnsson (80. 4+23=27) - Brent Burns (15+28=43)

Wildin puolustajakaksikko on onnistunut hyvin, Burns jopa erinomaisesti. Burns on oma salainen suosikki johtuen EHM:stä...

Denis Gauthier - Francis Bouillon (74. 2+6=8)

Kaksi kovapalkkaista pakkia. Hoitaa omaa päätä ja ovat fyysisiä. Bouillon ollut roolissansa ok tällä kaudella, Gauthier farmissa pelkästään sen takia, että cappi on flyersissa korkealla ja Gauthierin palkka on ~2M$. Farmissa tehot (76. 2+14=16)

7. Pakki: Kevin Klein (13. 0+2)

Predatorsilla riittää noita pakkeja, joten näyttöpaikatkin vähissä. Mutta missä on kentälle päässyt niin ei ole oikein esittänyt mitään. Voi olla että on ollut osan kautta loukkaantuneena, ei tietoa suoraan sanottuna.

Maalivahdit: Tim Thomas (57. 92,1%) / Peter Budaj (35. 90,3%)

Maalivahtikaksikko on ollut onnistunut valinta (kierroksilla 13. & 14. varattu). Thomas eteenkin ollut loistava koko kauden.

Yhteenvetona voisi sanoa, että joukkue on ollut varsin onnistunut kasaus. Pakistossa pieniä "puutteita" (kaksi ekaa pelannut hyvin, kolmaskaan pari oo niin huono), ehkä maalintekijöiden kapea materiaali. Maalivahdit (joita kritisoitiin) ovat onnistuneet erinomaisesti.

Ensi kauden alussa vaan uudestaan... ; )

 

[Infamous]

Tarkastellaanpa miten omalla tiimillä meni runkosarja.

Rick Nash (80 - 38+31=69) - Jason Spezza (76 - 34+58=92) - Keith Tkachuk (A) (79 - 27+31=58)

Kohtalainen kausi ykkösketjun miehiltä itse kultakin. Nash aloitti todella vahvasti, mutta vajosi parinkymmenen ottelun mittaiseen nälkäkauteen josta ei palautunut täyteen vetoonsa missään vaiheessa. Loppukausi kuitenki kohtuullisesti. Spezza pelasi ainakin pisteiden valossa mainion kauden, ja Tkachuk jotakuinkin sillä tasolla kuin häneltä osasi odottaa.

Cory Stillman (79 - 24+41=65) - Jason Arnott (A) (79 - 28+44=72) - Alexander Steen (76 - 15+27)

Kokeneet Stillman ja Arnott naputtelivat pisteitä jotakuinkin sen verran kuin odotettavissa olikin. Steen ei onnistunut vielä murtautumaan aivan liigan terävimpään kärkeen, mutta mukiinmenevä kausi silti pisteiden valossa. Olisi kuitenkin tässä joukkueessa joutunut tekemään Muellerin edeltä tilaa hyökkäävistä ketjuista.

P-J Axelsson (75 - 13+16=29) - Michael Peca (65 - 8+26=34) - Rob Niedermayer (C) (78 - 8+8=16)

Tätäketjua ei kasattu pisteitä tekemään, vaan aivan muihin hommiin. Valitettavasti en kauden aikana pystynyt jokaisen joukkueen pelejä niin paljoa seuraamaan, että pystyisin sanomaan miten miehet hommastaan suoriutuivat, mutta uskoisin että hyvin.

Ryan Craig (7 - 1+1=2) - Peter Mueller (81 - 22+32=54) - Bill Thomas (7 - 0+0=0)
13. hyökkääjä: Krys Barch (48 - 1+2=3 105pm)

Craig kärsi koko kauden loukkaantumisista, joten miehen onnistumista on mahdoton arvioida. Thomas oli täysi huti ja virhearvio meikäläiseltä. Sen sijaan Mueller onnistui tulokaskaudellaan erinomaisesti.


J-M Liles (81 - 6+26=32) - Niclas Hävelid (81 - 1+13=14)

Liles hankittiin ylivoimaa pyörittämään, ja miehen pistesaldo on kyllä pahan luokan pettymys. Hävelidinkin pistesaldo on odottamaani heikompi, joskin hänen hommansa olikin oman pään hoito. Se onnistui ainakin joten kuten, kun mies jäi plussan puolelle surkeassa Atlantassa.

Fjodor Tjutin (82 - 5+15=20) - Greg de Vries (77 - 4+11=15)

Myös kakkosparin kausi meni pisteiden valossa alakanttiin. Muilta osin en osaa miesten onnistumisesta sanoa juuta enkä jaata.

Nick Schultz (81 - 2+13=15) - Mark Eaton (36 - 0+3=3)

Eipä onnistunut Schultzkaan pisteiden valossa menemään urallaan eteenpäin. Eatonin kauden pilasi paha loukkaantuminen jo joulukuussa.

Ryan Parent (22 - 0+0=0)

Parentille ei täksi kaudeksi suurta roolia suunniteltu. Nuorukainen pääsi kuitenkin haistelemaan ympyröitä 22:ssa pelissä, jääden niissä kuitenkin tehoitta.


Marc-Andre Fleury (35 - W: 19 GAA: 2.33 SV%: 92.1)
Marc Denis (10 - W: 1 GAA: 4.05 SV%: 85.9)

Fleury oli pitkään loukkaantuneena, mutta palasi kentille varsin hyvässä kunnossa ja pelasi mainion loppukauden. Denisiltä kausi oli katastrofaalinen, nähtäväksi jää kelpaako mies ensi kaudeksi enää mihinkään.

Eli eli... Hyökkäys onnistui varsin hyvin nähdäkseni, puolustus epäonnistui melko surkeasti (ainakin pisteiden valossa), ja maalivahdit (maalivahti) onnistui välttävästi. Mikäli Fleury olisi ollut koko kauden terveenä ja pelannut loppukauden tasollaan, olisi tällä saralla onnistuttu hyvin.

 

[Marwin]

NHL:n runkosarja on nyt paketissa, joten tännekin voisi jotain kirjoitella oman joukkueen panoksesta kauden ajalta. Tähän joukkueeseen päädyin syksyllä.

Andrew Ladd - Michael Nylander - Jason Pominville
Vjatsheslav Kozlov - Mike Comrie - Jochen Hecht (A)
Ryan Callahan - Todd Marchant - Ian Laperriere
Brad Larsen - Kevyn Adams - Dallas Drake (A)
Andre Roy

Andrei Markov - Adrian Aucoin (C)
Brett Lebda - Mike Komisarek
Brad Lukowich - Ian White
Mikko Mäenpää

Roberto Luongo
Curtis Sanford

Kaksi ensimmäistä ketjua onnistuivat vaihtelevasti. Ladd ei tosin missään nimessä ole vielä ykkösketjun tasoa, jos nyt koskaan. Nylander ehti pelata puoli kautta melkein PPG-tahdilla, mutta pelasi suunnilleen omalla tasollaan. Koko Capitalshan siellä konttasi syksyllä. Pominville teki uuden piste-ennätyksensä (27+53=80) ja hänen kohdallaan voidaan varmaankin alkaa pikku hiljaa puhua tähtipelaajasta. Slava Kozlov pelasi täyden kauden, mutta oli vain varjo parista viime kaudestaan. Tehopisteet jäivät todella laihoiksi (17+24=41). Comrie jäi 49:n pisteeseen ja tuskin voidaan puhua onnistuneesta kaudesta. Hecht teki ensimmäistä kertaa NHL-urallaan yli 20 maalia kaudessa ja pelasi hyvää kahdensuunnan peliä läpi kauden. Pisteitä tuli vain 49, mutta mielestäni ihan onnistunut kausi.

Callahanilta meni osa kausi vielä farmissa, mutta kypsänoloinen pelaaja. Ehkä ei paras mahdollinen vaihtoehto kolmosen laitaan. Marchant pelasi käsittääkseni ihan omalla tasollaan. Pisteitä ei paljon tullut, mutta paljon alivoimaa. Laperriere on oikein hyvä puolustava pelaaja tuohon kolmoseen laitaan. Hanskatkin tippuvat tiuhaan tahtiin. Nelosketjussa nippu jo parhaat päivänsä nähneitä työmyyriä, joilla kaudet eivät jokaisella vajaaksi. Loukkaantumisia tai eivät vain muuten mahtuneet pelaavaan kokoonpanoon.

Puolustuksessa Montréalin jannut Markov ja Komisarek pelasivat hienot kaudet omissa rooleissaan. Aucoinilta taas parin huonomman kauden jälkeen ihan kohtalainen kausi. Lukowich taisi kärsiä loukkaantumisista ja kausi jäi vajaaksi. Lebda ei taida riittää edes ihan kakkospariin. White ehkä paremmin. Mäenpään kausi vierähti loppujen lopuksi lähes kokonaan Euroopassa.

Canucksin maalivahtikaksikko pelasi hieman odotettua huonommin. Luongo ei ainakaan ollut niin terävä kuin viime kaudella?

 

[Osmo Rapeli]

Aleksandr Semin - Nathan Horton - Viktor Kozlov
Gary Roberts - Shawn Horcoff - Joffrey Lupul
Scottie Upshall - Craig Conroy - Mike Grier
Ben Clymer - Jay McClement - Jakub Voracek
D.J. King

Nicklas Lidstrom - Robyn Rehegr
Chris Phillips - Christian Backman
Braydon Coburn - Rhett Warrener
Shane Hnidy

Evgeni Nabokov
Mike Smith

Täälläpäin kävi myös loukkaantumisten kanssa pientä ongelmaa, kysymysmerkkinä olleen ykkösketjun miehistä Semin kärsi loukkaantumisista ja miehellä meni sitten aikaa päästä vireeseen, vajaa 30 maalia kuitenkin. Horton pelasi myös ok kauden, tehot 27+35 Floridan ykkösessä. Kozlov sai myös vastuuta mutta maailman pehmein jättiryssä ei ihmeesti parantanut pistetahtiaan, 54 pistettä kauden saldo.

Kakkosketjusta sen sijaan Shawn Horcoff ja Joffrey Lupul pelasivat hyvää kautta kunnes molemmilla loukkaantumiset pääsivät häiritsemään. Horcoff oli Oilersin selkeä ykkössentteri, 50 pistettä 53 pelissä. Gary Roberts oli suurimman osan kaudesta sivussa.

Kolmosketjusta Upshall ja Conroy jatkoivat kahden suunnan rooleissaan ja naputtivat molemmat 30+ pistettä, Grierin tehdessä 22 pistettä karvaajana. Normi kausi siis karvaavalle kentälle.

Nelosesta Jay McClement oli ainoa jolle kertyi NHL-matseja kauden aikana.

Puolustus sen sijaan oli vielä kovempi kuin ennen kautta arvioidessa. Lidstrom pelasi Norris-kauden ja jopa kolmosparin Braydon Coburnilla oli läpimurtokausi. Nämä kaksi olivat hyökkäyspäässä tuotteliaimpia muiden uurastaessa etupäässä isoja minuutteja puolustavassa roolissa.

Myös maalivahdeille kausi oli huikea, Mike Smith nousi laatutason NHL-veskariksi ja Evgeny Nabokov on ehdolla Vezinan voittajaksi.

Hyökkäyksessä siis aika yllätyksetön rutiinikausi, ei tähdenlentoja, ei superkausia, paljon loukkaantumisia. Puolustuksessa laatuvarma kausi ja yksi läpimurto, maalivahdeilla täysosumakausi ja yksi läpimurto.