On tämä kyllä välillä sellaista lottoa ettei paremmasta väliä. Sitä mukaa kun joukkue parantunut, niin sitä mukaa pelien viihdearvo laskenut. Mikäli vastustajan joukkue on tarpeeksi huono, niin kiekkoa on lähes mahdoton saada irti lavasta, jokaisesta Haulasta ja Larsenista tulee maagisia kynämiehiä. Pitävät pilkkanaan Kopitarin ja McDonaghin tasoisia pelaajia tuosta noin vaan. Omassa päässä tietokoneen ukko ei osaa luistella edes metrin päässä olevan kiekon perään, mutta kun haltuun ei uskalla ottaa kun kone voi arpoa kokonaan väärän ukon tai sitten se alkeellinenkin liuku stoppaa. Parhaita tilanteita ovat kun molemmat konepakit ajavat samaan kiekkoon toisensa torpaten tai kun keskialueella kaksi hyökkääjää ajavat kiekon perässä samalla linjalle ja kiekoton töytäisee syötön vastaanottajan nurin. Toki tällaisia suorituksiahan voi odottaa, jos kentällä on puukädet Kessel & Datsyuk tai Shattenkirk & McDonagh. Filppula on varmaan pelin paras pelaaja, kun se on lähes joka jengissä aivan pitelemätön kaveri.
Vastapainona sitten ne pelit kun kaksi tasaista joukkuetta vääntää loppuun asti ja omat pelaajat ottavat ne kiekot siitä vierestä. Eivät päästä vastustajaa suoraan luistelemaan läpi tai muutenkaan koomaile koko aikaa. Omatkin pokecheckit purevat, eikä jokainen vastustajan onneton hipaisu irrota kiekkoa metrien päähän.
Ei vaan voi koskaan tietää miten huonoksi tuo oma joukkue pitää seuraavaan peliin heittää, että nuo tasoitukset eivät ihan mahdottomaksi yltyisi. Nyt kun olen näitä kovempia joukkueita kerännyt, niin saa tuossa nyt sitten kuva Datsyukista tai kumppaneista, jos vastustajan roskajoukkueen takia koko ukkoa ei edes erota kentällä. Kolme hyvän väännön jälkeen Playoffs finaaleihin vastaan asteli aloituspakka joukkue ja oma joukkue ei saa mitään aikaan maalivahtia lukuun ottamatta, joka kauhoo jokaisen vedon sisään.
6 divisioonaa tullut rämmittyä läpi statseilla 43-6-4 ja jokaisesta tähän mennessä pytty kotiin. Onhan tämä kivaa aina välillä.
