Noniin, pelit on viimein pelattu ja floikkari siirtynyt lopullisesti katsomon puolelle.
Tiukalle se silti otti.
Pittsburgh - Boston @ Boston 2-3ja. (0-2, 2-0, 0-0, 0-1) toivottavasti muistan oikein. Huom!
Boston - Pittsbrugh @ Pittsburgh 2-4 (0-0, 2-1, 2-1) tämä varmaan meni väärin erien osalta.
Vähän pelotti tuon ensimmäisen hämärän 5-1 matsin jälkeen, mutta ensimmäinen ottelu lähti käyntiin suorastaan loistavasti. Ensimmäinen maali taisi tulla komealla lämärillä ja seuraava kiprumaisesti lerpattavalla ranteella. Nimimerkki O.M:n kuppi taisi mennä täysin nurin toisen maalin kohdalla. Maalivahdin imaisu oli kieltämättä luokkaa Tommy Salo. Vaihtuiko maalivahti tuon jälkeen?
Vastustaja kuitenkin kokosi itsensä ja pääsi välillä pyörittämään ihan kivastikin peliä. Omassa päässä vääjäämättä helähti ensimmäisen kerran ja toinen taisi mennä oman ylivoiman aikana. Ensin yksinäinen pingviini pääsi puikkelehtimaan puolustukseni läpi ja vain epätoivoinen heittäytyminen pelasti tilanteen rankkariksi. Rankkari meni tuhruksi, mutta hetkeä myöhemmin sitten kolahti. Ylivoimapelini oli muutenkin melko perseestä näissä otteluissa.
Olettaisin, että paineet kasvoivat melko tasaisesti molemmissa kotikatsomoissa pelin edetessä tasamaalein kohti vääjäämätöntä päätöstä. Ratkaisu nähtiinkin sitten jatkoajalla siniviivan tienoilla Glen "lämäri" Murrayn "kunhan eivät ainakaan tästä nyt taklaa ja pääse ylivoimahyökkäykseen" -kääntölaukaukseen. Yläkulmassa helähti.
Toiseen otteluun molemmat lähtivät selvästi latautuneina. Heti pelin alussa nähtiin mm. taktisia peluutuksia, kun molemmat mättivät puolustavia kentällisiä vastustajan ykköstykkejä vastaan. Tämä olikin periaatteessa ihan viisasta, sillä aika hienosti näissä peleissä tulivat eri kentällisten erot ilmi. Bergeron - Sturm - Murray vyörytti lähes poikkeuksetta pelin väkisin toiseen päähän, kun taas vastustajan puolelta varsinkin eräs Crosby oli täysin pitelemätön. Muilla kentällisillä itselläni ei juuri ollutkaan mitään asiaa vastustajan kenttäpäätyyn.
Toisessa ottelussa pingviinit ottivat selkeästi aktiivisemman roolin enkä enää pystynyt kontrolloimaan peliä samalla tapaa kuin ensimmäisessä ottelussa. Suurin ero oli siinä, että vastustajan taidokkaat hyökkääjät pitivät omia puolustajiani lähinnä pujottelukeppeinä, kun taas itse jouduin lyömään kiekkoa päätyyn tai hakemaan hasardisyöttöjä vähän ennen vastustajan sinistä tarkasti keilailevia puolustajia varoessani.
Vastustaja meni väkisin 2 maalin johtoon ja peli pyöri suurimmaksi osaksi omassa päädyssäni. Suorastaan väkisin riparista runnottu tasoitusmaali antoi vähän toivoa, mutta lopulta tasoero oli tässä matsissa selkeä. Tekopaikkoja toki itsellänikin siunaantui pelin edetessä ihan kiitettäviä määriä, mutta vastustajan molari piti maalinsa puhtaana. Varsinkin yhden ylivoiman älyttömän pyörityksen aikana se kiekko olisi pitänyt vääntää maaliin.
Mukava oli pelata.
EDIT: todellakin, tuo ensimmäinen ottelu oli siis 3-4. Kolmanteen eräänkö ne ylimääräiset häkit tulivat. Ehkä.