Niukka tappio tuli, mutta yllättävän vähän tuo jäi lopulta harmittamaan, mikäli vain Hurts on kunnossa, eikä Pickettiä tarvitse enää ensi viikolla katsella.
Smith olisi toki saanut sen peruskopin ottaa, mutta ehkäpä Danielsin ja koko Commandersin hyvä ottelu ansaitsivat sen, ettei viimeiseksi suoritteeksi jäänyt se ruma interi vaan sai vielä mahdollisuutensa ja kun sen käytti hyväkseen, niin ei ihan liikaa tarvitse omaakaan suuta mutrustella, kun ihan ansaitun voiton ottivat. Ykkösseedi nyt oli vahvasti rukousten asteella jo muutenkin ja Eastin voittoon riittää Cowboysin tai Giantsin kaataminen kotona, joten jos joskus oli varaa kirvelevälle tappiolle, niin kaipa se aikalailla tässä oli.
Alku oli jälleen vahva ja poikkeuksellisesti hyökkäyskin onnistui heti kättelyssä. Hurts <-> Pickett vaihdos vei varsinkin juoksupelistä valitettavasti vain kaiken lennokkuuden, jonka myötä melkoiseksi rimpuiluksihan kotkien hyökkääminen meni. Hyvin näki, mikä Hurtsin merkitys varsinkin juoksu-uhkana tuossa systeemissä on. Oma kysymyksensä toki on, miksei back-uppina ole Pickettiä paremmin juoksevaa kuuppaa kun kerran aloittavan pelinrakentajan kanssa hyökkäyksen yksi keskeinen elementti on tuo pelinrakentajan oma juokseminen?
Pickettin opportunistiset heitot toivat lippujen avustamana sentään jotain, mutta aika yksittäisiä onnistumisia tuppasivat turhan usein olemaan ja seuraavalla downilla saatiin heti ihan muuta ja ihan lyhyissä perusheitoissakin jäi laatu liian usein puutteelliseksi. Koikkalainen otti Maikkarin-selostamosta hyvin kiinni myös Kellen Mooren pelikutsuihin ja olivathan ne aika kaavamaisia ja tietyllä tapaa alisteisiakin. Nopeammin olisi pitänyt pystyä reagoimaan Commandersin puolustuksen muutoksiin. Tässä suhteessa sentään se toiseksi viimeinen ns. pakkodrive oli ilahduttavaa. Nähtiin pitkää heittopeliä Barkleylle, odotetun juoksukutsun sijaan yllättäviä heittoja jne. vaikka kaikki eivät onnistuneetkaan niin selkeästi rikkoivat aiempaa kaavaansa, mikä vaikeutti puolustamista.
Spessut eivät kummoisesti esiintyneet oikein millään osastolla, mistä voi tässä vaiheessa kautta olla hieman huolissaan, jonka ohessa Gardner-Johnson ja Carter tuntuvat pelistä toiseen sortuvan idioottimaiseen kurittomuuteen erinäisissä jälkipeleissä kun sipuli ei vain tunnu kaksikolla kestävän. Tuossa olisi nyt Siriannille selkeä missio laittaa kaverit aisoihin, etteivät enää kuse joukkueen muroihin pudotuspeleissä, en kuitenkaan pidättele hengitystäni, kun mitään ei ole asialle tähänkään mennessä tehty.