Joo ei tässä vielä Sirianni-lakanoita kannata liinavaatekaapista esiin kaivaa, mutta ei tätä kelkan kääntymistä sentään täysin Nickistä huolimatta kommenteillakaan voi ohittaa. Usko ja luottamus ei ole missään vaiheessa joukkueella horjunut, yhtenäisyydestä puhumattakaan ja tässä ilmapiirin luomisessa merkittävin rooli on ainakin itselle aina päävalmentajalla. En tiedä oliko suunniteltua vai puhdasta sattumaa, mutta tietyllä tapaa Sirianni imi niinä heikoimpina hetkinä enemy number one -roolissaan fanien paskan ja vihan itseensä, jolloin pelaajat ja muu valmennus saivat hengittää vapaammin ja keskittyä olennaiseen.
Suurin juttu on luonnollisesti kovasti kritisoimani Fangion suorittama puolustuksen tilkitseminen, jossa vähän joka kerroksesta ja pelipaikalta on alkanut löytymään niitä positiivisia suorittajia, jolloin suurimmat kehut on väkisin annettava valmennuksen suuntaan. Jo esiin nostettujen lisäksi on ollut ilo huomata, että edget/endit ovat alkaneet saamaan painetta aikaiseksi ja mm. jo bustiksi tuomitusta Nolan Smithistä saattaa sittenkin kasvaa kelpo NFL-pelaaja.
Tässä kun on Barkleyn lentoa katsellut, niin väkisin mieliin on noussut, että olisihan tuollaista tähti RB:lle maksamista voinut varmaan aiemminkin kokeilla niiden eri alennuslaarihakujen sijaan? O-Line on ollut Stoutlandin myötä erityisesti juoksublokeissa vahva jo pitkään ja taso tuntuisi pysyvän korkeana vaikka nimet linjassa vaihtuvatkin, joten mukavaa, että kerrankin palloa kantaa mies, joka saa tästä edusta revittyä maksimaalisesti irti.
Quinyon Mitchell on myös hiljakseen alkanut saamaan ansaitsemaansa huomiota osakseen, vaikka ne framille nostavat interit eivät olekaan tarttuneet, joten eiköhän polkaista pojan DROY-kampanja käyntiin, heh. Vapise Jared Verse!
Nämä ovat tietysti sopivassa kehyksessä ja raameissa haettuja tarkoituksella yliampuvia statseja, mutta pohjustavat kuitenkin sitä isoa kuvaa, että hyvin on rookie suoriutunut.