Tällä kertaa oli sitten Redskinsien vuoro tarjota oma ryöpytyksensä, eipä tuossa taaskaan suurempaa järkeä Eaglesin puolelta ollut. Niin kovin kovin ponnetonta ja aneemista virheiden johdattamaa touhua jälleen kerran.
Tässä Baltimoren ja Steelersin välien selvittelyä odotellessa lienee sellaisen nöyrän tervehdyksen ja esiinmarssin paikka ensimmäistä kertaa tähän ketjuun. Ensi alkuun pitää laittaa kiitosta ketjun vakiokirjoittelijoille sillä tietämystä ja lajituntemusta riittäisi, jonka johdosta näitä ketjuja on ollut vuosien mittaan miellyttävää lukea.
Oma NFL-historiani ei ole vielä mitenkään järin pitkä, mutta kärpänen olisi päässyt vahvasti puremaan. Super Bowlit (+ joitain satunnaisia pudotuspelimatseja on tullut toki katseltua niin pitkään kuin on tullut vahdattua ylipäätään näitä eri lajien huippupalloilusarjoja), mutta muuten sarjan seuraaminen alkoi oikeastaan vasta toissa kaudesta. Flyersin mukana kun tulee kiekon merkeissä elettyä, niin joukkue jota aloin tarkemmin seuraamaan oli aika ilmeinen eli naapuristadionin Eagles. Näiltä nyt on tullut viime ja toissa kauden aikana nähtyä yhteensä varmaan hieman alle puolet otteluista + päälle sitten joitain yksittäisiä mielenkiintoa herättäneitä helmiä muilta. Tällä kaudella NHL työsulun myötä ajattelin sitten paneutua lajiin ja sarjaan astetta kovemmin ja paria lukuun ottamatta on nyt Eaglesin matsit tullut seurattua (+ niitä kiinnostavimpia yhteenottoja muilta) ja eihän se häävisti ole mennyt. Mitään game passeja en ole tilannut lähinnä sen vuoksi, että ajattelin nyt kauden verran katsella miten into riittää otteluiden seuraamiseen ja jos riittää, niin ehkäpä sitten palvelua kehiin ensi kaudeksi.
Itse kun olen tällainen analyyttinen ja pohtiva luonne, joka tykkää pyöritellä ja selvittää miksi jossain pelitilanteessa kävi juuri näin jne. niin jefu tuo kyllä tähän melkoiset puitteet, mikäli vain intoa riittää. Laji- ja sääntötuntemus on vielä hieman rakenteilla, että pienin askelin, mutta eiköhän tuota ajan myötä tule ihan riittämiin tuijotettua ja analysoitua puhki. Pelin toinen puoli on sitten tuo, että harvassapa lajissa voi tapahtua ottelun aikana niin hirvittävän paljon käsittämättömän nopeasti ja marginaalit ovat usein mitä ne ovat. Huimaa viihdettähän tämä vain parhaimmillaan on. Itselläni se paras muisto tästä on se Eaglesin toissa kauden viimeisen neljänneksen nousu Giantsia vastaan Meadowlandsilla Michael Vickin ja DeSean Jacksonin johdolla, joka sitten huipentui vielä siihen Jacksonin punt returniin. Aaaaah, mikä matsi. Yksi hienoimpia ja mieliin jäävimpiä otteluita, mitä on tullut nähtyä kaikki pallopelit mukaan lukien.
Mutta joo takaisin tähän kauteen. Eaglesillä ei ole tosiaan kulkenut ihan siten kuin piti. Olin vielä ennen kauden alkua liikkeellä varovaisen positiivisilla fiiliksillä. Edellisestä syksystä (offseasonin panostukset) poiketen kukaan ei oikeastaan odottanut Kotkilta mitään sen suurempaa, vaikka mielestäni tuo nippu oli paperilla edellistä kautta vahvempi pitkälti sen vuoksi, että tukimiesosastoon oli päätetty DeMeco Ryansin myötä panostaa, jolloin puolustus näytti paperilla omiin silmiini jopa varsin hyvältä. Jason Petersin loukkaantuminen asetti toki kysymyksiä hyökkäyksenlinjaa kohtaan, jotka vielä Jason Kelcen alkukauden loukkaantumisen myötä ovat osoittautuneet järkyttävän suuriksi. Nythän sieltä puuttuu vielä Todd Herremanskin ja senkun paranee. Siitä huolimatta ajattelin, että josko vahvalla puolustuksella sekä hyökkäyksen räjähtävyydellä saisivat tulosta aikaan.
Alkukausi lähti vielä jokseenkin käyntiin, mutta siinä missä muut ovat kyenneet parantamaan otteitaan, niin Kotkien touhu on mennyt aivan toiseen suuntaan, joka on sitten vienyt itseluottamuksen yhdeltä sun toiselta. Parhaiten tuo on näkynyt ehkäpä TE Brent Celekin touhussa (jolta muuten odotin kovaa kautta), alkukaudesta oli vielä ihan ok, mutta viime peleissä ei olekaan saanut enää mitään kiinni ja tämän lisäksi tarjoillut naapureille karkin jos toisenkin. No onpahan Clay Harborkin päässyt hieman reilummin pelaamaan, joskaan ei sen suuremmalla menestyksellä.
Jos positiivista katselee, niin juoksupeli McCoyn sekä viime aikoina esiin nousseen tulokas Brownin myötä on ollut vielä ihan ok, silloin kun ovat vain saaneet juosta, tähän mukaan vielä FB Havili, mutta siihen se sitten jääkin. Ja kyllähän juoksukin on kummasti puuroutunut siellä Red Zonen ratkaisevissa tilanteissa, mistä toki voinee syyttää jokseenkin kaavamaista ja reagointikyvytöntä hyökkäyksen koordinointiakin. Ja toki, mikäli tuolla hyökkäyksenlinjassa olisi ykkösmiehitys nykyisten suharien sijaan tekemässä sitä tilaa näille juoksuille, niin voisihan sekin kummasti auttaa, etenkin tuolla Red Zonella massasta läpi puskettaessa.
Hyökkäyksenlinja on siis ollut vain kaamea ja kun tähän lisää Celekin&co. onnettoman tuen, niin Vickillä ja nyt rookie Folesilla on pitänyt kiirusta. LG Evan Mathis on ollut ehkäpä noista vähiten huono, mutta toisaalta eipä se mikään hirmuinen meriitti ole. RG Danny Watkins on ollut itselleni suurin pettymys, sillä toiveissa oli toisen kauden myötä sen harppauksen ottaminen huomattavasti johtavammaksi pelaajaksi, mutta näyttäisi vähän siltä, etteivät kyvyt yksinkertaisesti riitä tuon kummempaan ja kun ikää on jo lähemmäs 30, niin… Tuo linja huomioiden hieman kummastelin sitä (monen muun tavoin), miksi Vickiä laitettiin väkisin pelaamaan heittoja staattisesti linjan takaa ilman niitä omia aktiivisia juoksujaan, kun linja ei siis ole pitänyt oikein mitenkään. Ymmärrän, että halusivat varmaan välttää pienen pelinrakentajan kohdalla niitä loukkaantumisiin johtavia kolhuja, mutta kyllähän niitä osumia on kertynyt tuon "linjan" takanakin ihan riittämiin ja lisäksi kaverin pelaaminen on ollut kauhean vaikean ja väkinäisen oloista kun se ilo ja energisyys ovat puuttuneet varmaan pitkälti sen vuoksi, että merkittävä osa siitä omasta mieluisasta pelaamisesta karsittiin pois. Ylipäätään juoksupelin vähyys on ollut enemmän kuin ihmeellistä. Folesia puolestaan käy jokseenkin sääliksikin, kun joutuu kokemattomana tulokkaana olemaan jatkuvasti jyrän alla + itseluottamuksensa menettäneiden ja/tai turhautuneiden rissujen kanssa. On esittänyt ihan näppäriäkin pelaamisia, mutta eipä niistä ole hirveämpää iloa ollut sen ämpärin vuotaessa vähän joka puolelta. Loppukauden game planin luulisi olevan nuoren pojan sisään ajamisessa ensi kautta ajatellen, sillä tuskinpa Vickin varaan enää hirmuisia rakennellaan varsinkin kun valmennuksessa tullee kauden jälkeen lakaisemaan melkoinen luuta ja lähtevät rakentamaan uutta nousua.
Se, että onko Foles koskaan riittävä talentti ykköspelinrakentajaksi NFL:ään on jo aivan oma juttunsa, johon en itse osaa vastata ja tuskinpa moni muukaan vielä tässä vaiheessa, mutta katsellaan nyt miltä tuo jatkossa näyttää. Toistaiseksi on yksittäisten väläyttelyjä lukuun ottamatta joutunut aikalailla olosuhteiden uhriksi. Kokonsa puolesta olisi kuitenkin ihan mielenkiintoinen ja melkoisesti Vickistä eroava peluri, joka tuntuisi myös uskaltavan pelata ja hakea isompiakin pelejä virheistä välittämättä. Ensiksi pitäisi vain saada tuo linja pitämään edes jollain tasolla ja ilman niitä lukuisia virhelippuja. No juoksun merkitys tullee olemaan ensi kaudella huomattavasti suurempi sillä niitä tähtipelinrakentajia kun ei ole tarjolla ovista ja ikkunoista, Folesin kanssa tulee menemään aikaa vaikka kehitys etenisikin, eikä Vickin loukkaantumishistorian varaan voi suurempia oikein rakennella vaikka pakettiin vielä ensi syksynä kuuluisikin, mitä toki epäilen. McCoy päässee vihdoin ja viimein juoksemaan kunnolla.
Puolustuksessakin on koordinaattorivaihdoksineen riittänyt tapahtumia. Pidin tuota linjaa ennen kauden alkua joukkueen ehdottomana vahvuutena, piti olla tasoa ja laajuutta, mutta paskat ovat saaneet sitten mitään aikaan. Viime kesänä ykköskierroksella varattu Fletcher Cox jaksoi alkukaudesta ilahduttaa, mutta on kauden edetessä hukkunut jokseenkin tuohon aneemiseen massaan. Kuitenkin positiivinen ilmestys, josta kuultaneen jatkossa ilman vakavia loukkaantumisia entistä enemmän. Jotenkin vain siitä paineesta on puuttunut se paras puhti. Coxin myötä ovat saaneet sitä keskelle hieman lisää, mutta DE osastolla onkin ollut hiljaista senkin edestä. Juoksua vastaan tuo linja tuntuisi hieman petranneen (huom. vertailukohtana viime kausi), missä toki auttaa myös paljon tuo parantunut tukimiesosastokin, mutta pelinrakentajat ovat vain saaneet tehdä hommiaan aivan liian rauhassa ja jos sitä painetta ovat saaneet, niin ne säkitysyritykset ovat olleet luokkaa "kunhan yritin" sen ukon kaatamisen sijaan.
DeMeco Ryans on ollut ehkäpä tuon puolustuksen paras/positiivisin mies, mutta kyllähän tämänkin otteet ovat laskeneet kauden ja tappioiden myötä. Tästä huolimatta onhan ero viime kaudella täysin aseettomaksi jääneeseen Casey Matthewsiin ollut kuin yöllä ja päivällä. Rookie Mychal Kendricks oli myös alkukaudesta varsin pirteä ja etenkin näkyvä hahmo, mutta hieman on tälläkin se meno tasaantunut kauden myötä, mutta josko nyt kuitenkin saisivat tuosta tulevaisuudessa ihan ok tukimiehen koulittua. Vaikuttaisi monipuoliselta ja atleettiselta tapaukselta.
Jatkuu...