Eli jos lyhyesti kautta katsotaan niin mielestäni kuitenkin plussan puolelle päästiin. Takana vaikea kausi, Roethlisbergerin ongelmat, Cowherin lopettaminen jne. Tomlin tuli uutena koutsina sisään vaikeaan paikkaan ja isoihin paineisiin. Bettis oli lopettanut vuotta aikaisemmin ja Porter potkittiin pihalle. Kauteen lähdettiin aika selkeästi transition-vaiheessa. Omat odotukset olivat, että playoffeihin pääsy olisi hyvä suoritus.
Valmennus
Itse kuulun Tomlin kannattajiin. Hän on todella aktiivisen ja pätevän oloinen valmentaja. Ei pelkää sanoa jos joku mättää, ei piiloudu tekosyiden tai loukkaantumisten taakse ja muutenkin vaikuttaa oikein suoraselkäiseltä mieheltä. Juuri sopivanlainen johtaja ammattilaisurheilujoukkueen päävalmentajaksi. Tomlinia on myös monesti kehuttu siitä, että hän antaa muiden valmentajien tehdä oman hommansa ja valmentaa eikä yritä kontrolloida kaikkea. LeBeau vastaa puolustuksesta ja Arians hyökkäyksestä, Tomlin valvoo sitten päältä kaikkea toimintaa yleisesti ja vastaa siitä legendaarisesta Isosta Kuvasta. Jos Tomlinin toiminnasta jotain kritisoitavaa hakee, niin ensimmäisenä mieleen tulee erikoisjoukkueet. Steelers harjoitteli preseasonilla special teams-pelaamista enemmän kuin varmaan monet muut joukkueet yhteensä. Siitä huolimatta kick coverage on ollut säälittävän huonoa läpi kauden. Vaikea tästä kylmiltä mennä sanomaan, että mikä hommassa kusee. Itse en ole ikinä juossut potkunpalauttajaa vastaan ja pyrkinyt häntä taklaamaan. Joten en mikään asiantuntija ole. Mutta ihmeellisen helposti niitä reikiä coverageen tulee. Ainakin verrattuna muihin joukkueisiin. Toinen ehkä vähän kritisoitava seikka valmennuksessa voisi olla jotkut tietyt pelikutsut. Näistä suurin kritiikki menee Ariansin suuntaan, mutta myös Tomlinin vastuulla tämä homma ajoittain on. Jaguars-pelin 2-pt conversion-yritykset herättävät keskustelua varmaan vielä pitkään. Rookie mistake, voisi joku sanoa. Ariansille menevän kritiikin kärki kohdistuu pelikutsuihin short yardage-tilanteissa. Lähinnä goal line-tilanteissa. Ei edes yritetty juosta first downeilla vaan kikkailtiin jotain bootleggejä tai heiteltiin fadeja laitureille joista kaikki ovat aika kääpiöitä.
Hyökkäys
Roethlisberger on aivan loistava pelinrakentaja ja jos säilyy terveenä niin hänestä tulee yksi kaikkien aikojen Steelers-legendoista. Benissä on jotain sellaista mitä näissä suurissa pelinrakentajissa yleensä on. Kyky koota itsensä virheiden jälkeen, tuoda joukkue takaa-ajoasemasta takaisin peliin, improvisoida blokkauksen pettäessä, juosta pallon kanssa, karistaa puolustajat iholtaan, olla joukkueen johtaja... Parker on hyvä RB vaikkei ihan liigan paras olekaan. Rissut ovat ihan hyviä myös, varsinkin Hines Ward on aivan jäätävä jätkä. Jo vuosi sitten kaipailin isoa laitahyökkääjää tuohon rosteriin ja ehdottelin esim. jotain Ernest Wilfordia. Toivottavasti front office tällä offseasonilla olisi vähän paremmin hereillä ja hankkisi sinne yhden pidemmän ukon. Cedric Wilson tipahti tällä kaudella aika statistiksi ja cap statukseen nähden hän onkin aika turha ukko. TE Heath Miller on ihan helvetin hyvä, sinne ei parannuksia tarvita. Mutta se linja... Juoksussa homma vielä toimii ihan ok, mutta heittoblokkauksessa Steelers oli luvattoman huono. Väittäisin, että liigan keskitasoa huonompi. Ja nyt kun vielä Faneca todennäköisesti lähtee free agencylla ja Max Starksinkin jatko on hämärän peitossa niin aika pahalta se tilanne linjassa näyttää. Melkoisia muutoksia on edessä. LT Marvel Smithin sopimus jatkuu, mutta häntä ovat loukkaantumiset häirinneet. C Sean Mahan ei pelannut hirveän hyvin tällä kaudella kuten ei myöskään RT Willie Colon. RG Kendall Simmons sai jatkosopparin joten hän todennäköisesti jatkaa omalla paikallaan. Reserveistä löytyy T Trai Essex ja G Chris Kemoatu ja pari practise squad-ukkoa. Eli draftista ja free agencylta on tälle osastolle tultava parannuksia eikä ihan muutama uusi ukko välttämättä edes riitä, elleivät sitten ole oikein kovia tekijöitä.
Puolustus
Puolustus oli tilastollisesti hyvä. Steelersin tyylin mukaisesti juoksu pyritään pysäyttämään yleensä kahdeksalla ukolla ja secondaryssa pelataan varman päälle ja pyritään sulkemaan isot heittopelit pois. Valitettavasti Polamalu oli koko kauden loukkaantuneena ja siten pelasi puolitehoisena, silloin kuin ylipäätään pelasi. Toinen safety Ryan Clark loukkaantui kesken kauden jolloin edellisellä kaudella positiivisesti esiintynyt Anthony Smith sai aloittajan paikan. Hän ei ihan onnistunut, usein pelasi liian aggressiivisesti ja päästi liikaa isoja pelejä. Hänet sitten penkitettiin Tyrone Carterin tieltä eikä Carterkaan oikein onnistunut. Kuten Troy kirjoittikin jo, sekä Jones-Drew että Garrard veivät Carteria aika kohtalokkain seurauksin. Jos Clarkin loukkaantuminen oli iso isku heittopuolustukselle niin vielä isompi isku juoksupuolustukselle oli DE Aaron Smithin loukkaantuminen. Sitä ennen Steelers ei ollut tainnut päästää yli 30 peliin 100 jaardin juoksijaa. Sen jälkeen aika monikin joukkue juoksi Steelersin yli. Kauden valopilkku oli James Harrison, joka jätti Joey Porterin lähdön täysin varjoonsa. Pettymys taas olivat draftin kaksi ensimmäistä varausta LaMarr Woodley ja Lawrence Timmons. Tai ehkä se pettymys oli siinä, että heitä ei peluutettu juuri ollenkaan. Timmons kärsi loukkaantumisista kauden alusta ja se haittasi hänen kauttaan. Myös Woodley oli jossain vaiheessa loukkaantuneena, mutta olisi häntä enemmän voinut peluuttaa. Jaxeja vastaanhan hän pääsikin pelaamaan enemmän ja oli heti ihan isossa roolissa mm. säkittäen Garrardin kerran. Säkkejä Steelers sai muutenkin ihan suhteellisen hyvin. Syötönkatkoja taas todella vähän. Mutta se onkin vähän Steelersin tyyli. Pelataan juoksu pois ja yritetään sulkea isot pelit pois. Steelers ei ole organisaationa tai joukkueena mitenkään räiskyvä tai tähtipitoinen. Samalla tyylillä pelataan myös puolustuksessa. Mitään highlight-pelejä syötönkatkojen myötä ei paljoa tule, mutta harvemmin myöskään ihan pilkkanaan tuota puolustusta pidetään.