Päivää, arvon palstalaiset. Pitkän harkinnan jälkeen päätin liittyä palstalle, ja toivonkin, että minulla olisi jotain annettavaa NFL:ään liittyvissä keskusteluissa. Kiinnostukseni jenkkifutista kohtaan on siinä mielessä erikoinen, että en ole koskaan kokeillut lajia, mutta jotenkin jefusta on tullut se laji, jota seuraan eniten. Ensimmäinen ottelu, jonka katsoin oli Super Bowl 42, ja tähän otteluun perustuu suosikkijoukkueeni. Ainoa pelaaja, jonka tiesin ennen ottelun alkua, oli tietenkin Brady, ja tästä syystä asetuin New Englandin puolelle ottelussa. Tämä ottelu ei kuitenkaan saanut minua vielä lajin pariin, vaan tämä tapahtui vasta kaudella 2010-2011. Jostain syystä rupesin katsomaan ViasatSportilla näytettyjä NFL otteluiden uusintoja ,ja kun pudotuspelit alkoivat, rupesin seuraamaan pelejä livenä. Tämän jälkeen sunnuntai rutiiniini on kuulunut pitsa, muutama olut ja New Englandin matsin ja jonkun toisen matsin kattominen. Sekaan on tosin mahtanut pari poikkeusta, jolloin tämä rutiini on jäänyt välistä, koska olen ollut katsomassa pari pelii ihan paikaanpäältä käsin. Herkkupalana voisin mainita toissakauden viikon 17 "win-or-go-home" -matsin Giants vs. Cowboys.
Syy palstalle liittymiseeni oli Super Bowl -ketjussa käyty keskustelu Gronkiin ja Hernandeziin liittyen, ja tähän aiheeseen liittyy suurin osa tästä viestistä. En kuitenkaa laittanut tätä viestiä Super Bowl ketjuun, koska en halunnut nostaa ketjua esille ja osa tästä viestistä liittyy tämän ketjun aihealueeseen, eli siihen, että mitä muutoksia odotan tapahtuvan tämän off-seasonin aikana. Super Bowl -ketjussa tapahtuneeseen keskusteluun liittyen pyrin siis antamaan oman näkemykseni siitä, että miksi Gronk ja Hernandez ovat ansainneet "suuret" sopimuksensa ja ovat näin ollen tärkeä pala joukkuetta. Kattavan vastauksen antaminen vaatii minusta sitä, että täytyy tarkastella New Englandin hyökkäystä kokonaisuutena, sitä mihin se perustuu, mitä se pyrkii saavuttamaan, ja mihin Gronkin ja Hernandezin iso rooli perustuu.
Tämän tarkastelu on minusta hyvä aloittaa palaamalla hiukan ajassa taaksepäin. Tarkemmin sanottuna vuoteen 2007. Vuosi tullaan Patsien kohdalla muistamaan lähes täydellisestä kaudesta, Spygatesta ja ennätyksiä murskanneesta hyökkäyksestä. Tämän kauden New Englandin hyökkäys oli NFL:n historian ensimmäinen kunnolla "pass-first-spread"-hyökkäyksen mitat täyttänyt hyökkäys. Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että hyökkäys perustui kolmeen asiaan. Ensimmäisenä se, että Brady toimi pääsääntöisesti shot-gunista käsin ja teki muutti peli kutsua tarvittaessa ennen snäppia. Toinen asia oli se, että hyökkäyksellä oli pääsääntöisesti 3 WR:ää kentällä ja lyhyiden heittopelien avulla hyökkäys piti ketjut liikkeessä. Lyhyet heittopelit siis korvasivat osan juoksepeleistä. Kolmantena se uhka, jonka Randy Moss loi syvien heittokuvioiden kohdalla. NFL:ssä mikään ei kuitenkaan ole ikuista ja pikku hiljaa DC:t rupesivat oppimaan kuinka New Englandin hyökkäystä vastaan tulisi puolustaa. Viimeistään Super Bowl osoitti tämän. Jätän vuoden 2008 käsittelemättä Bradyn loukkaantumisen takia, joten siirryn suoraan kauteen 2009. Tämän kauden New Englannin hyökkäys perustui samoihin asioihin kuin kauden 07 hyökkäys - Moss outside, Welker slotissa -, mutta AFC Eastissa puhalsivat uudet tuulet. Rex Ryanista oli tullut Jetsien päävalmentajaksi ja hänen tavoitteenaan oli pysäyttää New Englandin hyökkäys. Tietyssä mielessä Rex onnistuikin tässä tavoitteessa. Rexin ideana oli hyökätä Bradyn pass protectioniin, ja samalla estää tehokas juoksupelaaminen. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoitti sitä, että puolustus blitzasi paljon, erityisesti käyttämällä over-load-blitzejä. Tällöinhän Bradyn piti päästä eroon pallosta aikaisemmin kuin free rusher kolaisi hänet matalaksi. Tämän seurauksena New Englannin lähes pysäyttämätön hyökkäys oli muuttunut ennalta arvattavaksi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi BB draftasi Gronkin ja Hernandezin.
Hyvä vertaus Hernandezille on minusta iso kokoinen slot-rissu, ja hänen arvonsa joukkueelle minusta piilee siinä, että hän luo match-up ongelmia puolustukselle. Eli toisin sanoen kysymys on siitä, että miten puolustus reagoi, jos esimerkiksi Hernandez pelaa ns. normaalia TE:n paikkaa (hyökkäyksen linjan päässä), niin vastaako puolustus laittamalla LB:n vai DB:n vartioimaan häntä. Tapauksesta riippuen joko heitto- tai juoksupeli on parempi vaihtoehto NE:n kannalta. Entäs jos Hernanadez on RB:n paikalla ja RB outside, tai jos Hernandez slotissa ja Welker outside, miten puolustus reagoi. Tämän reagoinnin perusteella Brady pystyy tunnistamaan ennen snäppiä puolustuksen heikon kohdan tai NE:n kannalta hyvän match-upin, ja iskemään tähän heikkouteen. Hernandezin arvo siis perustuu hänen kykyynsä pelata eri pelipaikkaa, ja usein vielä varsin hyvällä tasolla. Sitten Gronkista. Periaatteessa seuraava tilasto osoittaa, miksi Gronk on ansainnut kaikkien aikojen isoimman TE sopparin. 43:ssa runkorsarjamatsissa 38 TD:tä(+ 1 rush TD). Parempaa redzone kohdettaa viimesen kolmen kauden ajalta on tuskun mahdollista löytää. Eikä Gronkin muutkaan tilastot ole huonoja. Gronkin hyvyys perustuu minusta kolmeen asiaan. Ensimmäisenä edellä mainittu redzone tuotanto/TD tilasto. NE:n päästessä vastustajan 30 jaardin viivan sisäpuolle, Patsien hyökkäys yrittää luoda tilanteen, jossa Gronk juoksee ns. ”seam-routen”, jossa safety tai LB yrittää puolustaa häntä yksi vastaan yksi tilanteessa. On varmaan selvää mihinkä Bradyn heitto lähtee tässä tilanteessa. Toisena asiana heittopelit muutenkin. NFL:stä ei löydy kovinkaan montaa LB:tä tai DB:tä, jotiden fyysiset lahjat/ominaisuudet riittävät puolustamaan Gronkia yksi vastaan yksi tilanteessa. Yleisesti ottaen LB:t ovat liian hitaita ja DB:t liian pieniä. Kolmantena asia, jonka ihmiset yleensä aliarvioivat Gronkin kohdalla. Hän yksi liigan parhaista, ellei jopa paras TE blokkaamaan. Edellä on lueteltu asioita, jotka tekevät Gronkista ja Hernandezista arvokkaita pelaajia NE:n hyökkäyssysteemin kannalta, mutta en ole vielä antanut ratkaisua Rex Ryanin aiheuttamiin ongelmiin. Laittamalla Gronkin ja Hernandezin kentälle Ryanin eksoottisten blitzien teho häviää, eikä hän voi enää hyödyntää hänen isänsä Buddy Ryanin yksinkertaista, mutta tehokasta ideaa hänen pelikirjastaan: ”Pelinrakentaja ei ole koskaan onnistunut heittämään kiinniotettua heittoja, kun hän makaa se selällään maassa.” Syynä tähän on se, että usean puolustajan täytyy pitää silmällä Hernandezia ja erityisesti Gronkia, jolloin Ryanin blitzien teho häviää. Lisäksi Gronk ja Hernandez tekevät NE:n hyökkäyksestä ei-ennakoitavan. Heidän ollessa kentällä on vaikea sanoa onko kyseessä heitto- vai juoksupeli? Mihin suuntaan? Jääkö toinen blokkaaman vai juoksevatko molemmat esimerkiksi syvän ”post-reitin”? Puolustus ei siis voi olla varma, mitä he tulevat tekemään, mikä taas pakottaa puolustuksen tekemään asiat yksinkertaisemmin. Samaan asiaan oikeastaan perustuu zone-readin ja pistolin teho. Puolustus ei voi olla varma onko tulossa heitto- vai juoksupeli, tai kuka saa pallon juoksupelien kohdalla, mikä pakottaa puolustuksen pelaamaan yksinkertaisemmin ja kurinalaisesti. <jatkuu>