Vähän ihmetyttää joidenkin asenne ihmisiä kohtaan, jotka suhtautuvat seuraansa suurella intohimolla. Se, että Blues herättää jollakin itsessään häpeää, junttimaisuutta ja "ei oikein enää nappaa"-tunnetta niin tarkoita sitä, etteikö se olisi joillekkin arvokas. Todella monelle se on. Hämmentävää, että joku satunnaiskatsoja alkaa ohjeistamaan elämäntapakannattajaa, miten tulisi toimia. Aktiivikannattajien tekstit eivät ole kiukuttelua tai uhkailua. Ne ovat mielipiteitä rakkaudesta. Olisi aika huolestuttavaa, jos tällainen tilanne ei herättäisi kannattajissa huolta ja keskustelua. Kaikilla tässä ei ole kuitenkaan kyse pelkästään espoolaisen jääkiekon tukemisesta, vaan oman seuran, jos sitä ei tunne omakseen niin sitten ei voi mitään. Jotkut elävät jääkiekosta, jotkut seurasta. Mikäli Bluesin kanssa pelaisi samassa sarjassa toinen espoolainen joukkue niin pitäisikö sitäkin kannattaa, koska espoolainen jääkiekko?
Ymmärrän, että Kiekko-Espoo herättää tunteita niissä, jotka ovat sen ajan kokeneet. Eikä ole outoa, että sitä osa toivoo takaisin. Olisi kuitenkin kiva kuulla miten se muuttaa suhtautumista seuraan? Muuttuisiko oma toiminta aktiivisemmaksi seuran ympärillä? Itse olen 16 vuotta kulkenut Bluesin mukana ja sen suurempaa kosketuspintaa Kiekko-Espooseen ei ole, historian toki tunnen. Kun kaikki tunne ja työ kannattajatoiminnan/seuran eteen on sidottu Bluesiin niin kyllä se on aika kaukainen ajatus siirtää se johonkin muuhun. Jos hommassa ei ole sydän 100% mukana niin ei sitä reissaa kaudessa 10 000 kilometriä joukueen mukana, tee satoja tunteja vapaaehtosesti hommia sen eteen tai laula ääntä käheäksi siellä missä pelataankin. Rivikatsojana varmaan tulisi käytyä, mutta ei siitä ultrashenkiselle ihmiselle paljon käteen jää. Palava halu olisi olla kuitenkin nostamassa Bluesia takaisin kukoistukseen ja painaa duunia sen eteen.
Aika pitkään sai lukea ja kuulla, että Espoossa ei ole minkään maailman kulttuuria tai kannattajia. Aika hyvin tuo on saatu käännettyä, oikeastaan ihan päälaelleen. Ei se toiminta vieläkään mitään niin kovin suurta ole tai mistä kannattaisi liikaa henkseleitä paukutella, mutta suunta on hiton hyvä, että jonain päivänä se olisi todella kovaa kamaa. Ilman sitä näkyvää kannattajatoimintaa seura ei ole kuitenkaan kokonainen, siitä auttamatta puuttuu jotain. Se tekee seurasta vahvemman, uskottavamman, seksikkäämmän ja arvokkaamman. Espoo on todella haastava kaupunki synnyttää mitään kunnon yhteisöllisyyttä ja seurahenkeä, mutta nyt Bluesin kanssa on ollut aistittavissa, että jonkinlainen ote on saatu. Siihen on ollut pitkä matka, eikä se todellakaan synny omalla painolla. Minusta on sääli, jos tällaiset asiat sivuutetaan, eikä ymmärretä sitä arvoa. Kyllähän se seura tietysti ilmankin pyörii ja jos näin on niin ei auta kuin niellä se. Mitä nyt kanssakannattajiakin tunnen niin ei oman seuran jättämää tyhjiötä voi korvata millään muulla. Enkä sitä sano, etteikö jollain muulla nimellä voisi syntyä hyvää meininkiä. Varmasti Blueskannattajien duuni on avannut vähän lukkoja. Tässä olisi vaan todella hyvä pohja luotuna niin miksi ei jatkettaisi siitä?
Hienoa, että Jussi on lähtenyt pelastamaan kiekkopuolta, se antaa meillekkin toivoa, että jos se seisoisi sittenkin. Jokainen voi varmasti huomata, että aukkoja on urheilukulttuurin päälle ymmärtämisessä, mutta sekin hoituisi, kun avattaisiin sitä ovea. Ehkä se vielä tapahtuukin. Korjataan nyt vielä tuo hassu mielikuva, että aktiivit olisi pahoillaan kannattajakatsomon siirtämisestä aikoinaan. Kyllä sinne seisomatkatsomoon ihan itse haluttiin.