Parintuhannen keskiarvo on varmasti ihan realistinen tavoite, jos hommassa onnistutaan tavoittamaan junnut + näiden perheet ja jos kokonaisuutta ei ylihinnoitella. Pelkkä pääsylippojen hintojen asettaminen maltilliselle tasolle ei riitä, vaan myös esimerkiksi pysäköinnin ja oheismyynnin hinnoittelua on syytä tarkastaa siten, että asiakkaat pitävät hinnoittelua kokonaisuudessaan kohtuullisena.
Oheismyynnissä olisi toivottavaa, että voitto pyrittäisiin tekemään myynnin määrällä sen sijaan, että yksittäisestä (paskasta) hodarista pyritään saamaan maksimaalinen voitto. Voihan olla, että tällä saavutetaan yksittäisessä ottelutapahtumassa maksimaalinen voitto, mutta seuraavalla kerralla vanhemmat eivät osta muksuilleen sitä ylikallista nakkisämpylää, vaan matsiin tullaan eväiden kanssa tai ruokapöydän kautta. Eivätkä muuten osta itselleenkään mitään, koska muuten pennut alkavat naukua mikseivät he saa. Epistä. Niin huvittavalta kuin se saattaakin kuulostaa, tällaisetkin seikat vaikuttavat potentiaalisten asiakkaiden (erityisesti niiden junnujen) innokkuuteen lähteä hallille.
Huomionarvoista yleisötavoitteita aseteltaessa vielä kuitenkin seuraava itsestäänselvyys: jotta kiekkoilijanalut mieltäisivät kyseessä olevan joukkueen olevan nimenomaan heidän seuransa edustusjoukkue, jonka edesottamukset kiinnostavat myös Mestiksessä, olisi tärkeää, että niin pienet kuin isotkin pelaisivat samalla nimellä. Mikäli nimi on mikä tahansa muu kuin Blues, vähin mitä Jussi voi tehdä, on teettää kangastarrana joka junnulle koti- ja vieraspaitaan uuden jengin logo vaikkapa olkavarteen ja toivoa sormet ja varpaat ristissä, että porukat kokisivat jotakin yhteenkuuluvuutta tähän uuteen logoon ja uuteen seuraan.
Edit: kielentarkistusta...