Olipahan kausi, huhhei saatana. Pidän hämmentävänä lopputalven ja kevään formia - Everton jäi 27 pelin aikana 20 pistettä Newcastlesta ja heitä moni piti salettina top-10 jenginä. Peli-ilo ja rohkeus palasi vihdoin Tynesidelle. No more Brucen tai läskin tarjoilijan epäjalkapalloa. No more Mike Ashleyn rättikauppaa. Ei tuo uusi omistajakaan mikään haalean pesun kestävä tietysti ole, mutta usko ja rakkaus seuraan on palannut.
Vähän tuli kritisoitua tammikuun ikkunan joitain hakuja, niin nyt lakkia päästä ainakin Dan Burnin epäilykseni suhteen. Käsittämättömän hieno loppukausi ja muurasi sekoilleen puolustuksen timanttiseksi. Edes Kieran Trippierin paha loukkaantuminen ei hidastanut, vaan Emil Krafth kasvoi uudessa ympäristössä luottomieheksi. Mykistävää. Joelintonista ja Bruno G:stä on Mikko jo pajatson kevään aikana tyhjentänytkin.
Mitä tulevaisuudessa ? Kesän ikkunasta ei tarvita nähdäkseni määrää, vaan laatua. Yksi aivan timanttinen toppari sekä pohjan keskikenttämies ne tärkeimmät. Lisäksi toinen kunnollinen sentteri ja 1-2 laatumiestä laitahyökkääjiksi. Tuolla ollaan omaan silmään taistelemassa hyvinkin top-10 sijoituksista.
Haikein tai vähemmän haikein mielin hyvästellään myös moni entinen luottomies. Kiitos palveluksista, mutta nyt on uuden Newcastlen aika. Matka kohti europelejä alkoi tänä keväänä ja sitä kohti on katseet suunnattu.
Ensi kauden aikana lupaan tehdä sen pyhiinvaellusmatkan St.James Parkille. Nyt livematsit on jääneet Lontoon vieraspelien varaan, mutta onhan tuo pohjoisen ylpeys kotistadikalla nähtävä.