Tuloksellisesti täysi ylikävely Predatorsia vastaan, pelillisesti... No ei ihan niin selkeästi.
Ilman Quickin käsittämättömiä pelastuksia tämäkin olisi voinut mennä turhan tiukille, ja puolustus oli taas paikoitellen todella kovilla. Etenkin Vaakanaisen ja Jonesin kohdalla ongelmana tuntuu olevan vähän jatkuvasti kamppailutaidon ja voiman puute, jonka johdosta ovat omalla alueella paikoitellen ihan lirissä, enkä muista kovinkaan montaa tilannetta nähneeni missä nämä pistäisivät hyökkääjiä seinille ja pinoon maalin edessä. Ollaan ikäänkuin jatkuvasti pari askelta perässä, vaikka Jonesin kohdalla ne vahvuudet toki muualla ovatkin. Vaakanaiselta haluaisin nähdä huomattavasti enemmän sellaista varmaa perusluutimista ja äijämäisyyttä, jota esimerkiksi ekan pelinsä pelannut de Haan ehti jo esittämään. Ei mitään erikoista, mutta juuri sitä mitä tarvitaan. Jännä nähdä mitä Rangers aikoo Vaakanaisen kanssa tehdä, sillä ainakaan tällä hetkellä en pistäisi lantteja likoon sen puolesta että tätä nähdään sinipaidassa ensi kaudellakin.
Samoin tuo ylivoima on edelleen melkoista hakemista, vaikka sieltä se yksi osuma tulikin. 1/5 Predatorsin tasoista jengiä vastaan on kuitenkin auttamattoman vähän, ja kyllähän nuo Foxin ja Kreiderin poissaolot tuossakin vaan näkyvät, sillä niin selkeästi tuo tietty viisikko on tottunut operoimaan.
Mutta se niistä miinuksista, ja olihan tuo hyökkäyssuuntaan muuten ihan onnistunut ilta. Miller-Ziba jatkoi tehoiluaan, ja saatiinhan ne Lafreniere ja Panarinkin pisteille, vaikka varsinkin ensinmainittu oli muuten edelleen aika näkymätön. Jospa tämä nyt vähän rentouttaisi tekemistä, ja sieltä alettaisiin saamaan tasaisemmin niitä tehoja minkä perään tässä on tullut monguttua viestistä toiseen. Ovat kuitenkin ihan elinehto kevättä ajatellen.
Alaketjujen osalta pelaajamateriaali on paperilla auttamattoman ohutta ja heikkoa, mutta toisaalta tykkään helvetisti tuosta energiasta mitä nämä nuoret jullit tuovat pöytään, nyt kun ovat isoihin valoihin ainakin hetkellisesti päässeet. Othmann, komean maalin tykittänyt Berard ja muiden jengien kannattajien ykkössuosikki Rempe jaksavat painaa vaihdosta toiseen melkoisella intensiteetillä, ja pistävät karvauksellaan painetta sinne vastustajan pakeille, ja Pärssiseltä juuri samanlaista tekemistä, vaikka pelin rikkonaisuus pitikin huolen siitä ettei tuntunut pääsevän ihan täysin pelin rytmiin vielä kiinni. Varovainen peukku kuitenkin myös tälle debytantille.
Aika härkäinen viikko jatkuu heti ensi yönä Islandersia vastaan, ja siitä parin päivän päästä divarin ykkönen. Viikonloppuun mahtuvat puolestaan ne pudotuspelihaaveiden kannalta täysin keskeiset pelit Blue Jacketsia ja Senatorsia vastaan. Ja niin, mahtuuhan se siirtotakarajakin tuonne sekaan. Isojen pelien ja isojen päätösten viikko.
Todettakoon vielä loppuun että jumalauta minä rakastan JT Milleriä. Jos saisin itse päättää, C ommeltaisiin rintaan ihan viimeistään kesällä.