NakkiFakiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Charlestown Chiefs
Pakkovoitto Sabresista otettiin kuten pitääkin, mutta tässä tilanteessa tuo lämmittää yhtä paljon kuin kylmässä saunassa istuminen. Olihan siinä joo tonttia lyödä taululle isommatkin lukemat ja Luukkonen otti nipun kriittisiä torjuntoja, mutta sitten taas toisaalta pelin aikana ei tullut missään vaiheessa fiilistä että nyt hallitaan selkeästi tätä liigan pohjalle valahtanutta porukkaa, joka oli jo valmiiksi seitsemän pelin tappioputkessa. Vähemmän yllättäen bottom six oli taas työteliäintä ryhmää ja etenkin nelonen joka hankki ties kuinka monta ylivoimaa, eikä voi kuin haaveilla mitä Kreider ja Ziba saisivat aikaiseksi jos näiltä nähtäisiin edes välillä samanlaista työntekoa kuin Carrickilta ja Berardilta. Mika on kyllä osoittanut viime peleissä jonkinlaisia elonmerkkejä, mutta se on vielä kovin vähän se kun mietitään missä roolissa tämän pitäisi olla. Ei riitä lähellekään.
Myös Panarinin neppailu alkaa pikkuhiljaa kyrsiä, vaikka onkin toki halutessaan edelleen suorastaan dominoiva pelaaja. Jotenkin tällaisissa tiukoissa peleissä ei vaan jaksaisi katsella niitä täysin tyhjänpäiväisiä yrityksiä joissa koitetaan heittää poikki kentän jotain spin-o-ramasta lähteviä rystylättyjä jotka vastustaja lukee pois kerran kerrasta, ja peli kääntyy aina noiden perään päin omaa päätyä. Moiset ja vastaavat temput näyttäytyvät vain laiskanpulskeana kikkailuna kun ei oikein huvittaisi painaa ihan täysiä niitä hommia vaan luotetaan että taidot riittävät, ja vähän huolestuttavasti sama mentaliteetti näyttää pesiytyneen vähän Lafreniereen. Turhat taikatemput pois ja peliin suoraviivaisuutta, röyhkeyttä ja sitä paljonpuhuttua kyrpää niin alkaa tämäkin ketju taas tuottamaan jotain.
Starat saivat hyökkäyspäässä tällä kertaa aikaiseksi yhden osuman ja senkin vain ylivoimalla, mutta muuten tuloksenteko on kyllä tällä hetkellä hirveän haastavan näköistä. Kahdessä viime pelissä liigan heikoimpia joukkueita vastaan on saatu aikaiseksi tasan yksi maali 5 vs 5-pelissä, ja sekin vasta melkoisen onnekkaan pomputtelun jälkeen, josta Smith sai lopulta tilastomerkinnän tässä yön pelissä. Eka oli tuo Ziban YV-maali ja voittomaali sitten lopulta tyhjiin kun Fox nakkasi omasta päästä kauden ensimmäisensä. Tuskaista on.
Aikamoinen HMV-esitys kaikenkaikkiaan, eikä herätä kyllä minkäänlaista luottamusta tuon loppukuun melko kovan otteluohjelman suhteen. Igor oli peruskallio, ja Miller pelasi parhainta peliään miesmuistiin, mutta kuin kohtalon ivana tämäkin loukkaantui toisessa erässä eikä palannut enää kolmanteen. Siinäpä se.
Tämmöistä tämä nyt tällä hetkellä vähän on. Thompsonin maali oli kyllä raudan kilahdusta myöten aivan upea.
Myös Panarinin neppailu alkaa pikkuhiljaa kyrsiä, vaikka onkin toki halutessaan edelleen suorastaan dominoiva pelaaja. Jotenkin tällaisissa tiukoissa peleissä ei vaan jaksaisi katsella niitä täysin tyhjänpäiväisiä yrityksiä joissa koitetaan heittää poikki kentän jotain spin-o-ramasta lähteviä rystylättyjä jotka vastustaja lukee pois kerran kerrasta, ja peli kääntyy aina noiden perään päin omaa päätyä. Moiset ja vastaavat temput näyttäytyvät vain laiskanpulskeana kikkailuna kun ei oikein huvittaisi painaa ihan täysiä niitä hommia vaan luotetaan että taidot riittävät, ja vähän huolestuttavasti sama mentaliteetti näyttää pesiytyneen vähän Lafreniereen. Turhat taikatemput pois ja peliin suoraviivaisuutta, röyhkeyttä ja sitä paljonpuhuttua kyrpää niin alkaa tämäkin ketju taas tuottamaan jotain.
Starat saivat hyökkäyspäässä tällä kertaa aikaiseksi yhden osuman ja senkin vain ylivoimalla, mutta muuten tuloksenteko on kyllä tällä hetkellä hirveän haastavan näköistä. Kahdessä viime pelissä liigan heikoimpia joukkueita vastaan on saatu aikaiseksi tasan yksi maali 5 vs 5-pelissä, ja sekin vasta melkoisen onnekkaan pomputtelun jälkeen, josta Smith sai lopulta tilastomerkinnän tässä yön pelissä. Eka oli tuo Ziban YV-maali ja voittomaali sitten lopulta tyhjiin kun Fox nakkasi omasta päästä kauden ensimmäisensä. Tuskaista on.
Aikamoinen HMV-esitys kaikenkaikkiaan, eikä herätä kyllä minkäänlaista luottamusta tuon loppukuun melko kovan otteluohjelman suhteen. Igor oli peruskallio, ja Miller pelasi parhainta peliään miesmuistiin, mutta kuin kohtalon ivana tämäkin loukkaantui toisessa erässä eikä palannut enää kolmanteen. Siinäpä se.
Tämmöistä tämä nyt tällä hetkellä vähän on. Thompsonin maali oli kyllä raudan kilahdusta myöten aivan upea.