Oli kyllä vähän sellaista viime kausilta tuttua touhua, eli kun muu joukkue ei ole ihan terävimmillään, Igor joutuu pitämään porukkaa pystyssä siihen asti että muutkin heräilevät pelaamaan, jos heräävät. Nyt toisella erätauolla Laviolettella oli ollut selvästi asiaa, ja toki positiivista se että uusi vaihde pystyttiin lyömään silmään ja peli käännettiin väkisillä omiin nimiin, vaikka loppuluvut Rangersia mairittelevatkin, kuten myös Zibaa tosiaan nuo kolme pistettä. Ei missään nimessä mikään katastrofiesitys, mutta kaukana ollaan vielä siitä Mikan terävimmästä tekemisestä. Jospa nämä pinnat ja onnistumiset rentouttaisivat vähän pelaamista, ja Panarinkin tuntui tarjoavan sen viimeisen maalin vähän sillä asenteella että otappa poika tuosta niin vähän nuppi kirkastuu.
Itseäni Kakon peli ei erityisemmin huoleta, se on aikalailla sitä mitä kaverilta nykyään odottaa ja olen jo luopunut toivosta sen suhteen että hänestä tulisi joku 80 pinnan validi ykkösketjun pelaaja. Se on kuitenkin plussaa että on nykyisessä roolissaan todella hyvä, ja peli klikkaa Chytilin ja Cuyllen kanssa. Kaapon viimeistely on mitä ilmeisemmin samalla tasolla kuin aiemminkin eli ei osuttaisi navetan seinään edes sisältä ammuttaessa, mutta eivätköhän nuo ketjukaverit pistä paikoista ahkerammin sisään, eli kyllä niitä pinnoja sieltä tulee ropisemaan jos ketju jatkaa vaan samaan tapaan. Sähäkkää tekemistä.
Loppuviikosta päästään selvittelemään vielä vähän tarkemmin voimasuhteita Red Wingsin kanssa, ja toivottavasti silloin nähdään että tämä voitto ei ollut kiinni vain Igorista ja Panarinin kujeilusta. Mitä ilmeisemmin Lindgren on palaamassa tuolloin kokoonpanoon, joka tarkoittanee valitettavasti Mancinin matkaa Hartfordiin. Poika on ollut kyllä hyvä, ja onpahan näillä näkymin ensi kesänä yksi huoli vähemmän kun lähdetään etsimään paikkaajia lähtijöille.