Kristallipalloni ilmoitti nimimerkkini mainitun, joten jouduin astelemaan norsunluutornistani tarkastamaan tilanteen. Perhana vieköön, "takavuosien aktiivit", eihän siitä ole kuin kuukausi viimeisistä kirjoituksistani, eihän tässä mitään naavaa vielä kasveta, heh he. No täytyy nyt mainita, että vuoden (eli juurikin NHL-kauden) kestävä putkiremontti on auttanut pysymään erittäin hyvin pois keskusteluista. Pelit on katseltu, mutta puhelimella ei oikein viitsi mitään kummempaa kirjoitella - eikä tulla valitettavasti kirjoittelemaankaan vielä toviin. Kiva kuitenkin huomata muidenkin "takavuosien aktiivien", sekä uusien naamojen kirjoitteluja. Eli siihen vaan Imaamille, että rohkeasti kaapista ulos ja suosikkijoukkueeksi Rauman lisäksi Rangers.
Mitäs joukkueesta. Otetaan nyt pikku katsaus vaikkapa viikontakaisesta aloittaen. Islanders-peli meni käytännön syistä harmittavasti kokonaan itseltäni ohi livenä sekä uusintana, joten highlightit olivat vain katsottava. Näin tuloksen ohimennen ennen, mutta Islandersin takoessa kymmenen tonnin vasaralla alkutahdit, luulin katsoneeni väärin. Ilman spoilaustani olisin luullut pelin päättyneen joku 10-0 Islandersille. Mutta niin vaan mentiin lopulta about vuorovedoin ja maalirikas paikalliskamppailu oli tosiasia. Tuli vähän 90-luku mieleen, kun tuntui että silloin noi paikalliset oli aina tollasia. Pääasia kuitenkin että se voitto Islandersista kairattiin, oli jo muodostunut aika "tampaksi" koko joukkue.
Vancouver-peli oli ihan hallussa, mutta niin vaan onnistuttiin sössimään toinen piste länteen kuitenkin. Derek Dorsett oli erittäin näkyvässä roolissa ja hiukan haikaillen katselin miehen menoa. Sitä vastoin Glassia yritin löytää Rangersin kokoonpanosta, penkillä lopulta kerran näin. Helvetti että ottaa päähän, kun vielä Dorsettilla oli sopimustakin jäljellä ja miehellä tehtiin vain tilaa palkkakattoon. Mille, Glassin kahden vuoden pestillekö...? Tässä ei voi kuin todeta, että tunnetusti Satherin akilleen kantapää on aina ollut nämä nelosketjun "goonit", joihin sitoudutaan ihan ihme sopimuksilla ja usein liian pitkäksi aikaa. Ja jos sattuu osumaan, niin kuitenkin katsellaan jo seuraavalle kaudelle uutta.
En ole muuten vähään aikaan ollut niin varma että Rangers häviää rankkarit kuin tuossa Vancouver-pelissä. Talbot räpiköi jo varsinaisella peliajalla muutamaan otteeseen siihen malliin maalillaan, että tuntui että miehellä on räpylän tilalla leipälapio. Ja tuntemus ei osoittautunut vääräksi, vaan Vancouver/Talbot hoiteli kahdella vedolla suoraan pisteet.
Jo etukäteen suunniteltu Mackenzie Skapskin peluuttaminen maalilla Buffalo-pelissä ei siis tullut sekuntiakaan väärään aikaan. Olihan Buffalo aika aseeton, kuten odottaa sopisikin. Jossain kakkoserän puolivälissä vedot olivat 26-8 Rangersille. Matt Moulson erottui edukseen Buffalon joukosta ja iskipä mies avausmaalinkin ennenkuin kaikki katsojat olivat ehtineet edes istua. Kovin vähän sai Skapskin tasosta käsitystä tuossa pelissä, joten ehkä sitten tulevaisuudessa. Mies on ainakin isokokoinen. Ja hyvä seisomaan, kun peli pyörii toisessa päädyssä.
Columbus-peli tuntui olevan jatkumoa Buffalo-pelille, kun Columbus tuntui olevan kiinnostumaton puolustamiseen ja ensimmäisessä Rangers-maalissa pakki peruuttelikin pois alta ja toisessa kukaan ei jaksanut pitää maalin edustaa. Hemmetti, ei tuollasia maaleja jokapäivä enää NHL:ssä näe! Kolmannessa vielä Columbuksen pelaajat eivät jaksaneet pitää St.Louisin hiippailua maalille. Muutenkin kiekko pomppi lähinnä Columbus-maalilla, joten voitto oli jo ruksittuna vahvasti kalenteriin. Mutta mitä vielä, Columbus paineli jollain ilveellä rinnalle, mm. hienon Anisimovin tahtomaalin säestämänä. Siinä oli sitä menoa, jota mieheltä halusinkin aina nähdä. Lisäksi Talbot käytännössä ohjasi omalla mailallaan yhden helpohkon vedon omiin. No kuitenkin rankkarit koittivat jälleen ja Talbotin edellisen vireen muistaen en uskaltanut toivoa kummempia. Kaksi ekaa Columbus-miestä pääsi käytännössä yrittämään kävelyä maaliin ja kolmannen tullessa ajattelin että on se nyt jumansviidu jos Talbot antaa tuon vielä kolmannen kerran tapahtua. Ja sieltä se käärmeenkielimaila tulla napsahti vastustajan mailaan ja voitto rankkareilla.
Tänään sitten Calgary vastassa. Nash poissa (niskakipuja, onko se nyt se CatGarfieldin aivotärähdys, koputtakaa puuta! Ensimmäinen kerta kuitenkin poissa) ja Oscar Lindberg nostettu sentteriksi. Sekä shokki-wauna Kevin Hayes leikannut fledan. Neljäntoista NHL-jengin tarkkailijat pelissä. Mutta kaipa se on tähän aikaa vuodesta vaan normaalia.
Rämö ottaa heti ottelun alussa yhden vapaa maali - hanska eteen -torjunnan ja mitätöi Rangersin ylivoimayrityksen. Ylivoima, joka btw. johtui Kreiderin vahvasta noususta maalille. Olen tällä kaudella alkanut pitää miehestä entistä enemmän, toivottavasti hänestä pikkuhiljaa kehittyy todellinen powerforward Rangersille.
Vastustajalla suomalaisista Rämön lisäksi nuorempi Granlund. Hemmetti että pidän miehen NHL-esiintymisistä jo sen takia, että vastoin yleisiä ja omia oletuksia mies näyttää että hänestä on NHL-tasolle. IFK-aikana ajattelin onko SM-liigakin hänelle liikaa, mutta ilmeisesti Granlundin pelityyli on enemmän Pohjois-Amerikkalaista.
Ensimmäinen erä kuitenkin nollilla. Eipä tarvi ihmetellä Calgaryn hyvää kautta, hyvää peliä pelaavat.
Toisesta erästä ei mainittavaa kuin pari todella nopeaa Rämön hanskatorjuntaa, sekä Millerin miesmäisen näköinen tappelu. Harmi että loppui ennen kunnon osumia. No, näyttävyys ennen kaikkea. Peli aaltoili mukavasti päätyjen välillä, mutta ei maaleja tässäkään erässä.
Kolmannessa alkoi tapahtua - tai no, tuli se ottelun ainoa maali, kun Brassard karvaa hienosti Calgaryn pakin löysän puolenvaihdon heidän sinisellä ja suojaamalla kiekkoa saa vielä järkättyä paikan Hayesille, joka ei erehdy, 1-0 taululle.
Erän lopun ylivoimalla (joka noin muuten oli täysin pskaa) Hayes meinaa veivata toisen maalinsa, mutta vain Calgaryn maaliviivamies pitää numerot samoina. Lopussa Calgaryn pelatessa ilman maalivahtiaan, molemmilla joukkueilla oli vielä kelpo tilanteet, mutta niin vain enempää maaleja ei nähdä ja 1-0 on lopputulos. Nollapeli Talbotille. Ihan vauhdikas peli, vaikkei maaleilla tänään juhlittukaan. Laitetaan kentät vielä loppuun. St. Louis oli kyllä todella näkymätön edellisiin peleihin verrattuna.
Kevin Hayes-Derick Brassard-Mats Zuccarello
Chris Kreider-Derek Stepan-Marty St. Louis
Carl Hagelin-Oscar Lindberg-J.T. Miller
Tanner Glass-Dominic Moore-Lee Stempniak
Ryan McDonagh-Dan Girardi
Marc Staal-Kevin Klein
Matt Hunwick-Dan Boyle
Cam Talbot
- - -
Mitä sitten muuta. CatGarfield tosiaan esittikin niitä mainitsemiaan vankkoja mielipiteitään. Sinänsä vielä lähelle omia tuntemuksia, että IFK on SM-liigassa opettanut kyyniseksi siellä puolen. Isosta osasta olen kuitenkin hiukan erimieltä, mutta mukava muitakin mielipiteitä on lukea. Ja nyt kun idän kärki alkaa olla iskuetäisyydellä on hyvä välillä palauttaakin jalkoja maahan, ettei Zamboni pääse keulimaan.
Jotain hajamietteitä, niin itse olen kyllä pääosin tyytyväinen organisaation tekemisiin, mukaanlukien GM Sather. Oikeastaan todella tyytyväinen. Hullutteluvuodet ovat ohitse ja palkkakatto tuli (organisaation) onneksi tuomaan vakautta hommaan, ettei rahalla voi enää mällätä. Ja siihen isoon muutokseen nähden hyvin on vanhat parrat oppineet uusia temppuja. Omia ukkoja on tuotu alhaalta kokoonpanoon hyvällä kyydillä ja ovat vieläpä olleet kelpo pelureita NHL:ään. Treidit ovat olleet ihan järkiperusteltuja, mitä nyt noi mainitut nelosketjulaiset siellä täällä. Amerikkalaisuus on joko tahallaan tai vahingossa ollut pohjana. Puolustus ja maalivahtipeli ovat ensiluokkaista. Etenkin toi veskapeli oli uskomatonta säätöä Richterin jälkeen. Bironin ajasta alkaen kakkosvekan roolikin on ollut omasta mielestäni todella mallillaan.
Muutenkin kaikenlainen puuhastelumeininki loistaa poissaolollaan, meininki jota en voi sietää urheilussa. Kaikki Clarksonille seitsemän vuotta -diilit ja tuuriveskareilla kauteen lähdöt ovat kiertäneet kaukaa. Toki ikinä kaikki ei mene ideaalisti, joten aina siellä jotain ryppyjä on jossain, mutta olen ihan fine niiden kanssa. Kingsillä on Richardsit jne jne. Meillä outo puolustuspalkkajakauma ja veskan kenties liian pitkä ja olematon kotikenttäalennus -sopimus. Mutta "näillä mennään" sopii mielestäni näihin erittäin osuvasti. Sentteriä itsekin odotan ja olen odottanut tovin - jo ihan rosterin syvyysperusteinkin, mutta en epäile etteikö Sather työstä tätäkin taustalla. Nyt toki ei mikään ns. kiire ole ollut kun peli kulkee mukavasti. Puolustukseen itse olen ihan tyytyväinen, kuten sanottua.
(palsta pakotti kirjoituksen kahteen osaan, joten jatkuu alla)
Viimeksi muokattu: