Idän runkosarjan ykköspaikalla suurimman osan kaudesta majaillut, ja ensimmäisen divisioonavoittonsa mestaruusvuoden jälkeen ottanut, New York Rangers kohtaa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella hieman yllättäen viime hetkillä sijalle 8 tippuneen Ottawa Senatorsin.
Runkosarjan loppu ei kummaltakaan joukkueelta ollut kauden loisteliainta aikaa: Rangers on hermoillut, tehnyt virheitä, tuhlaillut maalipaikkoja ja hävinnyt tavallista enemmän otteluita helmikuun puolestä välistä lähtien, kun taas Senatorsin kaksi viimeistä viikkoa maksoi sille seitsemännen sijan sekä mahdollisuuden hastaa Boston divisioonan kärjessä.
Joukkueiden väliset runkosarjakohtaamiset Ottawa vei voitoin 3-1 ja maalein 14-8, Rangersin joko kaaduttua Craig Andersoniin tai typeriin virheisiin. Kokonaisuudessaan Rangersin kausi on ollut huikea menestys, eikä idän ja ehkä koko liigan kovimman divisioonan, Atlantin kärkipaikkaa voi pitää nyrjähdyksenä.
Runkosarjalla tätä sarjaa ei pidä kuitenkaan liikaa pohjustaa. Keskityn loppuviestissäni Rangersiin, joku muu voi hoitaa Ottawan esittelyn
NYR
Rangers:n sanotaan pelanneen pudotuspelikiekkoa koko kauden. Raastavan sekä peräänantamattoman taistelun lisäksi joukkuetta kuvaa parhaiten idän paras puolustuspäänpeli.
Henrik Lundqvist on ollut huikea, kuten on ollut koko tähän astisen Rangers-uransa. Pudotuspeleissä King Henrikiin profiloituva joukkue on kuitenkin tähän asti ollut altavastaajana, ja ottanut järjestään mestariehdokkailta turpaan. Lundqvist on näissä sarjoissa antanut mahdollisuuden, mutta loppujen lopuksi vain voitot lasketaan. En kuitenkaan jaksa epäillä, että Blueshirtsien mestaruusjuna jäisi asemalle ruotsalaistähden takia. Tänä vuonna hänen pitäisi olla myös levänneempi kuin kertaakaan aikaisemmin, kakkosvahti Martin Bironin pelattua ehjän kauden luukulla.
Joukkueen puolustava pyhäkolminaisuus McDonagh-Girardi-Staal on ollut betoninen. Nämä kolme all-around pakkia Lundqvistin kanssa tekevät Rangersista juuri niin hyvän kuin se nyt on. Lisäksi Michael Del Zotto "palasi" tasolleen ollen ainoa todella hyökkäysorientoitunut Rangers-pakki.
Pakiston heikkous on sen kokemattomuus. Kärkinelikkosta Staal ja Girardi ovat toki pelanneet jo useamman kauden liigaa ja saaneet mm. kutsun All-Stars karkeloihin, mutta pudotus- tai mestaruuspeleistä ei suuria kokemuksia juuri löydy. Nuoren kuusikon täydentävät Anton Stralman sekä Stu Bickel (Mike Sauer sekä Steve Eminger toistaiseksi vielä sivussa).
Hyökkäyspeli on ollut heikkous, mutta ei niin iso sellainen kuin viime kausina. Marian Gaborik, Derek Stepan pelasivat hienot kaudet, kapteeni Ryan Callahanilla oli ns. career-year ja on Rangersin pelin sydän jos Lundqvist ja mainittu pakkikolmikko sen sielu. Tulokas Carl Hagelin pelasi myös hienosti. Suurhankinta Brad Richardsin runkosarja oli hieman ristiriitainen, toisaalta hän toi kaivattua syvyyttä maalintekoon, mutta niitä pisteitä olisi saanut tulla enemmänkin. Sarjan loppupuoliskolla Gaborik ja Richards tosin alkoivat löytää toisiaan enenemissä määrin. Tämän yhteispelin on onnistuttava ainakin ylivoimalla jos Rangers tosissaan aikoo taistella mestaruudesta. Brandon Dubinsky, Artem Anisimovin sekä Brian Boylen taas on nostettava peliään runkosarjasta, jotta Rangers saa kaivattua syvyyttä hyökkäyspeliinsä. Brandon Prust, Ruslan Fedotenko, John Mitchell sekä Mike Rupp täydentävät kokoonpanon.
Runkosarjan parhaat pistemiehet:
Gaborik: 41+35=76
Richards: 25+41=66
Callahan: 29+25=54
Stepan: 17+34=51
Del Zotto: 10+31=41
Keskeiset kysymykset?
- Osaako Rangersin nuori runko voittaa pudotuspeleissä? Ketkä nousevat nyt esiin?
- Saadaanko ylivoimapeli vihdoin kuntoon?
- Pystyykö joukkue palaamaan keskitalven vakuuttavan kokonaisvaltaiseen peliin, vai tekeekö se yhtä paljon virheitä keskialueella ja hyökkäyspäädyssä kuin viimeisellä neljänneksellä?
Kaiken kaikkiaan uskon, että Ottawa on hoidettavissa. Väittäisin, että jos Rangers tästä sarjasta tippuu on se sen omien virheiden ja huonon pelin, kuin Ottawan hyvyyden ansiota. Senatorsilla on toki omat vahvuutensa (Karlsson, Spezza, Michalek, Alfredsson), mutta arvioisin, että Rangers jatkaa toiselle kierrokselle voitoin 4-2. Jatkakaa!
Runkosarjan loppu ei kummaltakaan joukkueelta ollut kauden loisteliainta aikaa: Rangers on hermoillut, tehnyt virheitä, tuhlaillut maalipaikkoja ja hävinnyt tavallista enemmän otteluita helmikuun puolestä välistä lähtien, kun taas Senatorsin kaksi viimeistä viikkoa maksoi sille seitsemännen sijan sekä mahdollisuuden hastaa Boston divisioonan kärjessä.
Joukkueiden väliset runkosarjakohtaamiset Ottawa vei voitoin 3-1 ja maalein 14-8, Rangersin joko kaaduttua Craig Andersoniin tai typeriin virheisiin. Kokonaisuudessaan Rangersin kausi on ollut huikea menestys, eikä idän ja ehkä koko liigan kovimman divisioonan, Atlantin kärkipaikkaa voi pitää nyrjähdyksenä.
Runkosarjalla tätä sarjaa ei pidä kuitenkaan liikaa pohjustaa. Keskityn loppuviestissäni Rangersiin, joku muu voi hoitaa Ottawan esittelyn
NYR
Rangers:n sanotaan pelanneen pudotuspelikiekkoa koko kauden. Raastavan sekä peräänantamattoman taistelun lisäksi joukkuetta kuvaa parhaiten idän paras puolustuspäänpeli.
Henrik Lundqvist on ollut huikea, kuten on ollut koko tähän astisen Rangers-uransa. Pudotuspeleissä King Henrikiin profiloituva joukkue on kuitenkin tähän asti ollut altavastaajana, ja ottanut järjestään mestariehdokkailta turpaan. Lundqvist on näissä sarjoissa antanut mahdollisuuden, mutta loppujen lopuksi vain voitot lasketaan. En kuitenkaan jaksa epäillä, että Blueshirtsien mestaruusjuna jäisi asemalle ruotsalaistähden takia. Tänä vuonna hänen pitäisi olla myös levänneempi kuin kertaakaan aikaisemmin, kakkosvahti Martin Bironin pelattua ehjän kauden luukulla.
Joukkueen puolustava pyhäkolminaisuus McDonagh-Girardi-Staal on ollut betoninen. Nämä kolme all-around pakkia Lundqvistin kanssa tekevät Rangersista juuri niin hyvän kuin se nyt on. Lisäksi Michael Del Zotto "palasi" tasolleen ollen ainoa todella hyökkäysorientoitunut Rangers-pakki.
Pakiston heikkous on sen kokemattomuus. Kärkinelikkosta Staal ja Girardi ovat toki pelanneet jo useamman kauden liigaa ja saaneet mm. kutsun All-Stars karkeloihin, mutta pudotus- tai mestaruuspeleistä ei suuria kokemuksia juuri löydy. Nuoren kuusikon täydentävät Anton Stralman sekä Stu Bickel (Mike Sauer sekä Steve Eminger toistaiseksi vielä sivussa).
Hyökkäyspeli on ollut heikkous, mutta ei niin iso sellainen kuin viime kausina. Marian Gaborik, Derek Stepan pelasivat hienot kaudet, kapteeni Ryan Callahanilla oli ns. career-year ja on Rangersin pelin sydän jos Lundqvist ja mainittu pakkikolmikko sen sielu. Tulokas Carl Hagelin pelasi myös hienosti. Suurhankinta Brad Richardsin runkosarja oli hieman ristiriitainen, toisaalta hän toi kaivattua syvyyttä maalintekoon, mutta niitä pisteitä olisi saanut tulla enemmänkin. Sarjan loppupuoliskolla Gaborik ja Richards tosin alkoivat löytää toisiaan enenemissä määrin. Tämän yhteispelin on onnistuttava ainakin ylivoimalla jos Rangers tosissaan aikoo taistella mestaruudesta. Brandon Dubinsky, Artem Anisimovin sekä Brian Boylen taas on nostettava peliään runkosarjasta, jotta Rangers saa kaivattua syvyyttä hyökkäyspeliinsä. Brandon Prust, Ruslan Fedotenko, John Mitchell sekä Mike Rupp täydentävät kokoonpanon.
Runkosarjan parhaat pistemiehet:
Gaborik: 41+35=76
Richards: 25+41=66
Callahan: 29+25=54
Stepan: 17+34=51
Del Zotto: 10+31=41
Keskeiset kysymykset?
- Osaako Rangersin nuori runko voittaa pudotuspeleissä? Ketkä nousevat nyt esiin?
- Saadaanko ylivoimapeli vihdoin kuntoon?
- Pystyykö joukkue palaamaan keskitalven vakuuttavan kokonaisvaltaiseen peliin, vai tekeekö se yhtä paljon virheitä keskialueella ja hyökkäyspäädyssä kuin viimeisellä neljänneksellä?
Kaiken kaikkiaan uskon, että Ottawa on hoidettavissa. Väittäisin, että jos Rangers tästä sarjasta tippuu on se sen omien virheiden ja huonon pelin, kuin Ottawan hyvyyden ansiota. Senatorsilla on toki omat vahvuutensa (Karlsson, Spezza, Michalek, Alfredsson), mutta arvioisin, että Rangers jatkaa toiselle kierrokselle voitoin 4-2. Jatkakaa!
Viimeksi muokattu: