Vähän valjuksihan ensimmäinen kohtaaminen jäi odotuksiin nähden, ja samaa voisi sanoa Rangersinkin otteista vielä erikseen. Sellaiseen intensiteettiin ja hekumalliseen vääntöön mitä tuli ennakkoon odoteltua ei kyllä päästy missään vaiheessa, mutta toisaalta molemmilta ihan fiksu valinta lähteä sarjaan harkitun tarkasti pelkän koohottamisen sijaan. Tkachukin salakavalan maalin jälkeen Panthers tyytyi hyydyttämään peliä parhaansa mukaan, ja teki tuon kyllä hyvin. Pelin nopeus tapettiin tehokkaasti eikä Rangers saanut sen koommin painetta kuin paikkojakaan, kunnes kolmannessa Panthersin pakkaa alettiin repimään väkisillä auki, ja olihan tuossa pitkin peliä tonttia lyödä peli tasoihin. Edes toinen läpiajoista ja usemmasta tolpasta sisään niin oltaisiin puhuttu ihan erilaisesta pallopelistä, mutta jossittelu on jossittelua, ja olihan Bobrovski kyllä erittäin terävän ja varman oloinen. Myös Shestyorkin otti isoja koppeja, mutta valitettavasti mukaan mahtui myös tuo kommunikaatiokatkos ja sähläys kiekon kanssa, joka päättyi Lafrenieren omaan maaliin ja samalla katkesi Rangersin selkärankakin, ja takaa-ajo jäi piippuun. Eka maali meni nähdäkseni Foxin jalan kautta sisään, joten siitä pieni synninpäästö Igorille. Saattoi olla Tkachukilta toki pirun harkittu vetokin juuri sieltä pakin jaloista.
Panthersilta vakuuttavaa puolustamista ja fiksua pelaamista, mutta ei omaan silmään mikään ylivoimaisen dominoiva esitys. Aktiivisemmalla ja huolellisemmalla pelaamisella tuo porukka on kaadettavissa siinä missä muutkin, mutta se vaatii sitä että selkä on kyyryssä joka jätkällä ekasta erästä lähtien, ja tekeminen on kaikinpuolin sähäkämpää. Nyt jäätiin pikkuisen telineisiin, mutta ei muuta kuin tästä viisastuneena kakkospeliin ja sarja tasoihin.