Yksi Islandersien vaihtoehto on tietysti ostaa DiPietron sopimus ulos, joka on mahdollista seuraavan kerran ensi kesäkuussa, mikäli buyout-säännöt pysyvät päättyneen CBA:n kaltaisina.
Esimerkiksi ensi kesänä ulosostettu sopimus tiputtaisi caphitin jäljelle jäävien vuosien osalta 4,5 miljoonasta 1,5 miljoonaan. Kääntöpuolena olisi, että tuo 1,5 miljoonan caphit rasittaisi joukkueen budjettia toiset kahdeksan vuotta sopimuksen jälkeen aina kevääseen 2029 asti. DiPietro siis saisi tuohon samaan kevääseen 2029 asti 1,5 miljoonaa vuodessa, kun nykyisellä sopimuksella saisi 4,5 miljoonaa vuodessa kevääseen 2021 asti. Käytännössä Islanders maksaisi jäljellä olevasta sopimuksesta 2/3 eli DiPietro saisi 36 miljoonan sijasta vain 24 miljoonaa. Ennen tätä kautta DiPietro on jo tienannut 27 miljoonaa 67,5 miljoonan sopimuksestaan. Islandersin säästämän kolmasosan lisäksi palkanmaksu ja caphit leviäisivät 8 vuoden sijasta 16 vuoden ajalle.
Tällä hetkellä Islandersin pelaajabudjettia rasittaa Yashinin vuonna 2007 ostettu sopimus kevääseen 2015 asti 2,2 miljoonan edestä. Tosin Islandersilla on ollut jo monta vuotta putkeen NHL:n pienin pelaajabudjetti ja palkkakattoon on ollut vuodesta riippuen matkaa 15-19 miljoonaa dollaria. Huonoista sopimuksista ei ole siis joukkueen rakentamisen kannalta ollut haittaa. Tosin voisihan rahaa fiksumminkin käyttää varsinkin, jos budjetti on jo valmiiksi tiukka.
Uusi CBA voi tosin muuttaa näitä buyout-käytäntöjä ja jonkin verran on väläytelty mahdollisuutta jonkinlaisiin "amnesty buyouteihin", joissa joukkueet pääsisivät sopimuksista eroon ilman caphit-rangaistuksia. Sopimukseen kuuluva korvaus pitäisi pelaajalle kuitenkin maksaa.
Esimerkiksi ensi kesänä ulosostettu sopimus tiputtaisi caphitin jäljelle jäävien vuosien osalta 4,5 miljoonasta 1,5 miljoonaan. Kääntöpuolena olisi, että tuo 1,5 miljoonan caphit rasittaisi joukkueen budjettia toiset kahdeksan vuotta sopimuksen jälkeen aina kevääseen 2029 asti. DiPietro siis saisi tuohon samaan kevääseen 2029 asti 1,5 miljoonaa vuodessa, kun nykyisellä sopimuksella saisi 4,5 miljoonaa vuodessa kevääseen 2021 asti. Käytännössä Islanders maksaisi jäljellä olevasta sopimuksesta 2/3 eli DiPietro saisi 36 miljoonan sijasta vain 24 miljoonaa. Ennen tätä kautta DiPietro on jo tienannut 27 miljoonaa 67,5 miljoonan sopimuksestaan. Islandersin säästämän kolmasosan lisäksi palkanmaksu ja caphit leviäisivät 8 vuoden sijasta 16 vuoden ajalle.
Tällä hetkellä Islandersin pelaajabudjettia rasittaa Yashinin vuonna 2007 ostettu sopimus kevääseen 2015 asti 2,2 miljoonan edestä. Tosin Islandersilla on ollut jo monta vuotta putkeen NHL:n pienin pelaajabudjetti ja palkkakattoon on ollut vuodesta riippuen matkaa 15-19 miljoonaa dollaria. Huonoista sopimuksista ei ole siis joukkueen rakentamisen kannalta ollut haittaa. Tosin voisihan rahaa fiksumminkin käyttää varsinkin, jos budjetti on jo valmiiksi tiukka.
Uusi CBA voi tosin muuttaa näitä buyout-käytäntöjä ja jonkin verran on väläytelty mahdollisuutta jonkinlaisiin "amnesty buyouteihin", joissa joukkueet pääsisivät sopimuksista eroon ilman caphit-rangaistuksia. Sopimukseen kuuluva korvaus pitäisi pelaajalle kuitenkin maksaa.