Nyt kun viikonloppuna sentään näki kahdesta pelistä jo puolet, voi kai tännekin aktivoitua.
Pientä parannusta on ollut ilmassa peli-ilmeen suhteen vaikka puolustuspeli hajoaakin yhä edelleen. Hirveän tiivistä rintamaa ei näillä pakeilla vain taida saada muodostettua. Montoya sentään tarjoaa mahdollisuuden taistella kunhan hyökkäyspäässä tulee onnistumisia. Alempien ketjujen pitäisi vaan pystya ehjempään viisikkopeliin ja sen kautta myös onnistumisiin.
Tietenkin nyt ovat loukkaantumiset taas astuneet kuvioihin mukaan. Pandolfon saikku kuuluu "eipä paljon haittaa"-kategoriaan, sillä Ullström on paremmalla jalalla varustettu älykäs pelaaja kahden suunnan peliin. Nyt myös Grabner ja Nino ovat sivussa, mikä avannee pelipaikat Haleylle sekä tänään ylös kutsutulle Tim Wallacelle ja lähteestä riippuen myös DiBenedetto olisi kärkyllä. Grabner on vain day-to-day onneksi, mutta Ninosta ei tietoa vielä. Aika pihalla näytti olevan taklauksen jälkeen.
MacDonald oli kai jo löytämässä kuntoaan kunnes loukkaantui jälleen 2-4:ksi viikoksi. Jurcina sai kiekon jalkaansa edellisessä, mutta on ilmeisesti pelikuntoinen. Eaton on sivussa, mutta myös kaukana korvaamattomasta. Pakiston kohdalla sai olla huolissaan ilman loukkaantumisiakin, mutta nyt Mottaun lisäksi vielä Reesekin on rotaatiossa, joten huoli ei kun kasvaa. Voi kun Bridgen nuorista puolustajista joku vain kasvaisi mieheksi yhdessä yössä, niin ehkä tarjolla olisi kilpailua sekä liikkuvuuttakin alakertaan tälle kaudelle.
Nopeasti myös maalivahtihirviön kauloja on katkeillut siihen malliin, että Poulin pääsee Montoyan aisapariksi vuorostaan. Nabokov on sentään jo harjoitellut, mutta DP on nivusensa kanssa IR-listalla vaihteeksi. Niin kauan kun Montoya on kunnossa, ei tämäkään juuri haittaa. On oikeastaan hyväkin, että Poulin saa hieman piristystä vaikeaan kauteensa, sillä välillä on varmasti näyttänyt ettei koko kaudella uutta mahdollisuutta ole tulossa.
Ei tässä hirveän optimistisia skenaarioita vieläkään uskalla rakennella, mutta vieraskiertueen saldo onneksi antaa taas hieman syytä nostella päätä pensaasta. Vaikeuksista huolimatta wanhan mieltä lämmittää nähdä Matt Moulsonin kaltainen maalihaukka Isles-paidassa. Kunnon vanhan ajan sniper-lukemat on mies onnistunut 2009-10 kaudesta alkaen paukuttamaan: 188Gp 74G 46A ja noista 74:stä ei taida montaa higlight reel-maalia saada kaivettua, ellei kyse ole hienosta syötöstä MM:n lapaan. Mies vain kaapii maalit sisään oikeilta paikoilta. Vain 11 pelaajaa menee Moulsonin edelle maalimäärissä em. ajanjaksolla, toki hän pisteissä häviää vertailun, mutta puhtaana maalintekijänä kestää vertailun lähes kehen vaan nykypäivänä.
Tilasto Islandersin kotisivuilta.
Comeaun lähtö ei juuri kirpaissut, kun melkein tiesi tämän olevan hänen viimeinen kautensa Islesissa, mutta tietenkin odotin hänen omaavan edes jotain vaihtoarvoa lähtiessään. Onpa niitä käyttökelpoisia pelaajia ilmaiseksi tullutkin, joten sikäli ok, ja täysi turhakehan Comeau tällä kaudella Islandersille jo olikin.