Uuden kausiketjun avaamisesta jo toukokuun alussa on tullut ikävä perinne. Toivottavasti en pilannut kenenkään muun suunnitelmia uuden kausiketjun avaamisesta.
Devilsin painolasti on olla pienenä tekijänä tiukasti kilpaillun New Yorkin urheilumarkkinoilla. Joukkueen on oltava vuodesta toiseen kilpailukykyinen ja se määrittää myös tämän kesäsesongin haasteet. Tulevana kesänä on muutenkin isoja kysymyksiä ratkottavana, kun katkolla on läjä kuluneiden kausien avainpelaajien sopimuksia ja toisaalta nuoria pitää samaan aikaan ajaa sisään. Onneksi laivan peräsimessä on Lou Lamoriello. Luotto on kova siihen, että hän löytää oikeat ratkaisut siihen, miten jälleenrakennusta ylläpidetään ilman, että joukkue kauppaa avainpelaajansa toisaalle.
Devilsin taustoissa on tapahtunut kauden mittaan muutoksia ja myös Don Lamoriellon työnkuva on mitä ilmeisimmin keskittymässä jääkiekkopuoleen. Omistaja Jeff Vanderbeek palkkasi viime vuonna joukkueelle ihkaoikean pr-konsultin ja viimeisimpänä uudistuksena on, että Devilsin kotiareenan, Prudential Centerin, markkinointi ulkoistetaan. Hakusessa ovat luonnollisesti nykyistä muhkeammat tulot. Lisää luettavissa täältä. Tarkemmin kuviot selvinnevät kesän mittaan, joten seurataan nyt tätäkin kuviota, kunhan jotain konkreettista ilmenee.
Joukkueen puutteet ovat selviä: Tänäkin vuonna Devils kaipaa vahvistukseksi eturivin puolustajaa ja mielellään yhtä pätevää sentteriä. Mulle kelpaisi esimerkiksi se, että pelastattaisiin Steve Reinprecht Phoenixista. Ja ensisijaisesti se ykkösparin pakki, kiitos.
Julkisuudessa on spekuloitu toistuvasti Brent Sutterin koti-ikävästä ja siitä, miten hän tahtoo lähteä takaisin kotiseudulleen Red Deeriin. Sutterin tilanteesta ei ole mitään satavarmaa tietoa eikä hän ole vihjannut sanallakaan, että hän suunnittelee paluuta kotiinsa.
Sutterin nuorimmainen on pian muuttamassa pois kotoa, joten senkin puolesta painavia syitä muuttoon on yksi vähemmän. Ja johan Sutter on lähtiessään tiennyt, että ikävä voi iskeä. Ehkä 18 vuotta pelaajana NHL:ssä opetti jotain kiekkoammattilaisen arjesta. Tilanne on kutakuinkin sama kuin vuosi sitten, jolloin Sutter linjasi, että hän tarkastelee tilannettaan vuosi kerrallaan. Olisi karua, että Sutterin kokonaisuutena hyvä työ loppuisi näin happamissa tunnelmissa.
Sopimustilanne 28.1.2010
Lähteet: nhlnumbers.com, capgeek.com, newjerseydevils.com, nhlscap.com ja nhlpa.com. Lisäillään pelaajia ja soppareiden kestoja kera cap hitin sitä mukaa, kun sulkakynät paperilla viuhuvat. Farmista mukaan ponkaisevat nuorukaiset lisätään sitten tilanteen mukaan syssymmällä.
Sitten pari sanaa pelaajista.
Don Lamoriello toteaa Tom Gulittin blogissa, ettei Devils pysty kiinnittämään kaikkia vapaita agenttejaan. Cap-tila tuskin kasvaa ja esimerkiksi Travis Zajac ja Johnny Oduya ovat palkankorotuksia vailla.
Travis Zajacin jatkosoppari on kesän ykkösprioriteetti ja sen jälkeen pohditaan Johnny Oduyan, Brian Giontan ja Mike Ruppin jatkoa. Niclas Hävelid on lähdössä Ruotsiin, kuten jo kauden aikana ennakoitiin. Muista lähtijöistä todennäköisin on Bobby Holik. Brendan Shanahanin jatko on kysymysmerkki.
RFA-pelaajista Petr Vrana on todennäköinen lähtijä. En usko, että hän enää pelaa yhtään ottelua AHL:ssä, vaan hakee vauhtia Euroopasta. Greene ja Leblond voivat puolestani jatkaa. He ovat hyviä vaihtoehtoja pieniin rooleihin.
Sitten pari sanaa John Maddenista. On nähdäkseni tultu sen eteen, että puristetaan kättä ja sanotaan: Kiitos kaikesta.
Kuluneella kaudella Madden oli pieniä väläyksiä lukuunottamatta koko runkosarjan ajan varjo entisestään. Playoffeissa konkari syttyi vanhaan roihuunsa ja näytti jälleen siltä Maddenilta, joka viimeiset kymmenen vuotta on piinannut vastustajiaan. Mutta, kun joukkuetta on edelleen pakko uudistaa eikä jarrukenttä ole enää entisen veroinen ase, on hyvä hetki lähteä eri teille. Maddenille on edelleen käyttöä NHL:ssä. Esimerkiksi herran kotikylän joukkue Toronto voisi olla aika hyvä osoite konkarille.
Toisaalta, yhden vuoden jatkosoppari menettelee puolestani, jos cap-tilaa jää käyttöön. Pidempiaikainen ratkaisu hän ei missään nimessä ole.
Jos katsoo Devilsin sentterikalustoa, niin Zajac (?) ja Zubrus ovat varmat tapaukset ja nelosessa voidaan peluuttaa esimerkiksi Rod Pelleytä tai jokerikorttina Vladimir Zharkovia, joka pelasi hyvän rookiekauden Lowellissa. Kolmosen sentteriksi voidaan täten asettaa Rolston tai Zubrus, jos Elias hyppää taas keskelle. Mutta, kuten edellisistä lauseista voidaan päätellä, kuviot ovat kovin avoinna vielä tässä vaiheessa. Säästetään enempi lottoaminen heinäkuun helteisiin.
Toinen suuri kysymys on Brian Giontan jatko. Gio itse on halukas jatkamaan, mutta tässä tilanteessa arvioitavana on myös se, onko hän halukas jatkamaan mahdollisesti nykyistä pienemmällä palkalla. Gionta esiintyi pudotuspeleissä edukseen, mutta oli runkosarjassa aivan liian ailahteleva, jotta neljän miljoonan palkka olisi tienattu kiitoksen kanssa. Giontan tilanne haiskahtaa vähän samalta kuin Brian Rafalskin keissi pari vuotta sitten: Jatkohaluja on, mutta jokin muu joukkue tarjoaa paljon muhkeamman sopparin kuin Devils.
Nicklas Bergfors ja tervehtynyt Brian Rolston tarjoavat vaihtoehtoja ensi kaudeksi ykkösketjuun, joten Gion lähtö ei olisi samanlainen suonenisku kuin Rafalskin lähtö.
Kolmas iso kysymys on luonnollisesti Johnny Oduyan jatko. Hän oli viime kaudella todella hyvä pelaaja hinta-laatusuhteeltaan. Devils tullee tarjoamaan varmaan jotain 2,5-3 miljoonan välistä. Mutta on hyvin mahdollista, että Johnnyn eteen tulee isompiakin tarjouksia, jos kerran Jeff Fingerkin sai 3,5 miljoonaa.
Sitten pari sanaa Lowellin tarjokkaista. Moneen otteeseen hehkuttamani Nicklas Bergfors pelasi vahvan lopukauden AHL:ssä ja hänelle tarjoutuu nyt tai ei koskaan -tilaisuus ottaa paikka pelaavasta kokoonpanosta.
Sentteri Rod Pelley tehnee paluun NHL-joukkueen rinkiin. Samettikätinen Pierre-Luc Letourneau-Leblond ja sentteri Vladimir Zharkov ovat myös potentiaalisia nimiä NHL-duuniin.
Oikea laitahyökkääjä Matt Halischuk on harjoitusleirin musta hevonen. Halischuk muistuttaa monelta osin Zach Parisea, joskin Parise on aavistuksen taitavampi näistä kahdesta. Molempia kuvaa pelaajina poikkeuksellinen peräänantamattomuus, voittamisen tahto ja kyky hallita ratkaisuhetkillä hermonsa ja sitä kautta onnistua viimeistelemään tärkeitä maaleja.
Puolustuksessa avoinna on parikin paikkaa. On mielenkiintoista nähdä, miten Lou aikoo ratkaista ilmeisen ykkösparin pakin puutteen. Lähdetäänkö kaupoille, vai mennäänkö samalla sapluunalla ja odotetaan nykyiseltä porukalta kasvua vielä suurempiin saappaisiin? Itse toivon Loun luopuvan jääräpäisyydestään realiteettien edessä ja todella hakevan suurta kalaa, koska Devilsillä on ihan riittämiin 4-7-paikan pakkeja.
Ja nähtiinhän se jo viime kaudella, mihin tilanne päätyy, jos ainoa potentiaalinen ykköspakki Paul Martin loukkaantuu. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, ettei Devilsillä ole franchise-puolustajaa, mutta loputtomiin ei myöskään mennä tällä nykyisellä puolustuksella, joka pelaa toistuvasti taitojensa äärirajoilla. Mike Mottau tuskin kehittyy kolmekymppisenä enää ylivoiman primus motoriksi. Hänen paikkansa on kutakuinkin nelos-vitospakkina.
Nuorisosta Matt Corrente ja Tyler Eckford ovat voimakkaimmin tyrkyllä pelaavaan kokoonpanoon. Uskon, että Corrente saa tänä vuonna tilaisuuden näyttää osaamistaan myös NHL:ssä. Hän on ollut lähellä paikkaa pariin otteeseen ja nyt, kun takana on kokonainen kausi aikuisten sarjoissa, on aika ottaa seuraava askel. Correnten puolesta puhuu myös se, että tuo pakisto huutaa oikeakätistä pakkia ja Correntella on juuri sopiva kätisyys ratkaisemaan tätä ongelmaa.
Nyt pelaajilla on myös mahdollisuus parannella vammojaan. Weeksie ja Salvador kärsivät polven sivusidevammasta, mutta toipuvat ilman leikkausta. Jamie Langenbrunner pelasi playoffeissa leikatulla polvella. Hän kävi polvileikkauksessa pudotuspelien alla. Se selittää myös hänen muutaman pelin mittaisen poissaolonsa pudotuspeleissä, kun polvi kipeytyi uudelleen (eikä siis nivunen, kuten menin playoff-ketjussa arvioimaan).
Sellaista nyt alkuun.
Devilsin painolasti on olla pienenä tekijänä tiukasti kilpaillun New Yorkin urheilumarkkinoilla. Joukkueen on oltava vuodesta toiseen kilpailukykyinen ja se määrittää myös tämän kesäsesongin haasteet. Tulevana kesänä on muutenkin isoja kysymyksiä ratkottavana, kun katkolla on läjä kuluneiden kausien avainpelaajien sopimuksia ja toisaalta nuoria pitää samaan aikaan ajaa sisään. Onneksi laivan peräsimessä on Lou Lamoriello. Luotto on kova siihen, että hän löytää oikeat ratkaisut siihen, miten jälleenrakennusta ylläpidetään ilman, että joukkue kauppaa avainpelaajansa toisaalle.
Devilsin taustoissa on tapahtunut kauden mittaan muutoksia ja myös Don Lamoriellon työnkuva on mitä ilmeisimmin keskittymässä jääkiekkopuoleen. Omistaja Jeff Vanderbeek palkkasi viime vuonna joukkueelle ihkaoikean pr-konsultin ja viimeisimpänä uudistuksena on, että Devilsin kotiareenan, Prudential Centerin, markkinointi ulkoistetaan. Hakusessa ovat luonnollisesti nykyistä muhkeammat tulot. Lisää luettavissa täältä. Tarkemmin kuviot selvinnevät kesän mittaan, joten seurataan nyt tätäkin kuviota, kunhan jotain konkreettista ilmenee.
Joukkueen puutteet ovat selviä: Tänäkin vuonna Devils kaipaa vahvistukseksi eturivin puolustajaa ja mielellään yhtä pätevää sentteriä. Mulle kelpaisi esimerkiksi se, että pelastattaisiin Steve Reinprecht Phoenixista. Ja ensisijaisesti se ykkösparin pakki, kiitos.
Julkisuudessa on spekuloitu toistuvasti Brent Sutterin koti-ikävästä ja siitä, miten hän tahtoo lähteä takaisin kotiseudulleen Red Deeriin. Sutterin tilanteesta ei ole mitään satavarmaa tietoa eikä hän ole vihjannut sanallakaan, että hän suunnittelee paluuta kotiinsa.
Sutterin nuorimmainen on pian muuttamassa pois kotoa, joten senkin puolesta painavia syitä muuttoon on yksi vähemmän. Ja johan Sutter on lähtiessään tiennyt, että ikävä voi iskeä. Ehkä 18 vuotta pelaajana NHL:ssä opetti jotain kiekkoammattilaisen arjesta. Tilanne on kutakuinkin sama kuin vuosi sitten, jolloin Sutter linjasi, että hän tarkastelee tilannettaan vuosi kerrallaan. Olisi karua, että Sutterin kokonaisuutena hyvä työ loppuisi näin happamissa tunnelmissa.
Sopimustilanne 28.1.2010
Lähteet: nhlnumbers.com, capgeek.com, newjerseydevils.com, nhlscap.com ja nhlpa.com. Lisäillään pelaajia ja soppareiden kestoja kera cap hitin sitä mukaa, kun sulkakynät paperilla viuhuvat. Farmista mukaan ponkaisevat nuorukaiset lisätään sitten tilanteen mukaan syssymmällä.
Koodi:
[B]Maalivahdit[/B]
Martin Brodeur, 2012, $5,5M
Yann Danis, 2010, $0,5M
[B]Puolustajat[/B]
Paul Martin, 2010, 3,83M
Johnny Oduya, 2012, 3,5M
Colin White, 2012, $3M
Bryce Salvador, 2012, $2,9M
Mike Mottau, 2010, $0,75M
Andy Greene, 2011, $0,735M
Cory Murphy, 2010, $0,5M
[B]Hyökkääjät[/B]
LW/C Patrik Elias, 2013, $6M
W/C Brian Rolston, 2012, $5,06M
C Travis Zajac, 2013, $3,89M
C/W Dainius Zubrus, 2013, $3,3M
LW/C Zach Parise, 2011, $3,125M
RW Jamie Langenbrunner, 2011, $2,8M
LW Jay Pandolfo, 2011, $2,5M
C/RW Rob Niedermayer, 2010, $1M
RW David Clarkson, 2010, $0,83M
RW Nicklas Bergfors, 2010, $0,82M
C Rod Pelley, 2010, $0,55M
LW Pierre-Luc Letourneau-Leblond, 2012, $0,53M
RW Andrew Peters, 2011, $0,5M
LW/RW Dean McAmmond, 2010, $0,5M
Poistuvat vahvuudesta:
Niclas Hävelid ---> Mamma, jag ska åka hem!
Bobby Holik ---> Siirtyy Wyomingin-farmilleen nauttimaan eläkepäivistä.
Petr Vrana ---> Vitkoviceen hakemaan uutta nostetta uralle.
Scott Clemmensen ----> Floridaan.
Mike Rupp ---> Frakki päälle ja näkemiin.
John Madden ---> Chicagoon.
Brian Gionta ---> Montrealiiin.
Barry Tallackson ---> St. Louisiin.
Kevin Weekes ---> Toisaalle
Brendan Shanahan --> Tuli, oli, lähti.
Jay Leach ---> Re-entry waiversin kautta Montrealiin
Ilkka Pikkarainen --> Venäjälle.Sitten pari sanaa pelaajista.
Don Lamoriello toteaa Tom Gulittin blogissa, ettei Devils pysty kiinnittämään kaikkia vapaita agenttejaan. Cap-tila tuskin kasvaa ja esimerkiksi Travis Zajac ja Johnny Oduya ovat palkankorotuksia vailla.
Travis Zajacin jatkosoppari on kesän ykkösprioriteetti ja sen jälkeen pohditaan Johnny Oduyan, Brian Giontan ja Mike Ruppin jatkoa. Niclas Hävelid on lähdössä Ruotsiin, kuten jo kauden aikana ennakoitiin. Muista lähtijöistä todennäköisin on Bobby Holik. Brendan Shanahanin jatko on kysymysmerkki.
RFA-pelaajista Petr Vrana on todennäköinen lähtijä. En usko, että hän enää pelaa yhtään ottelua AHL:ssä, vaan hakee vauhtia Euroopasta. Greene ja Leblond voivat puolestani jatkaa. He ovat hyviä vaihtoehtoja pieniin rooleihin.
Sitten pari sanaa John Maddenista. On nähdäkseni tultu sen eteen, että puristetaan kättä ja sanotaan: Kiitos kaikesta.
Kuluneella kaudella Madden oli pieniä väläyksiä lukuunottamatta koko runkosarjan ajan varjo entisestään. Playoffeissa konkari syttyi vanhaan roihuunsa ja näytti jälleen siltä Maddenilta, joka viimeiset kymmenen vuotta on piinannut vastustajiaan. Mutta, kun joukkuetta on edelleen pakko uudistaa eikä jarrukenttä ole enää entisen veroinen ase, on hyvä hetki lähteä eri teille. Maddenille on edelleen käyttöä NHL:ssä. Esimerkiksi herran kotikylän joukkue Toronto voisi olla aika hyvä osoite konkarille.
Toisaalta, yhden vuoden jatkosoppari menettelee puolestani, jos cap-tilaa jää käyttöön. Pidempiaikainen ratkaisu hän ei missään nimessä ole.
Jos katsoo Devilsin sentterikalustoa, niin Zajac (?) ja Zubrus ovat varmat tapaukset ja nelosessa voidaan peluuttaa esimerkiksi Rod Pelleytä tai jokerikorttina Vladimir Zharkovia, joka pelasi hyvän rookiekauden Lowellissa. Kolmosen sentteriksi voidaan täten asettaa Rolston tai Zubrus, jos Elias hyppää taas keskelle. Mutta, kuten edellisistä lauseista voidaan päätellä, kuviot ovat kovin avoinna vielä tässä vaiheessa. Säästetään enempi lottoaminen heinäkuun helteisiin.
Toinen suuri kysymys on Brian Giontan jatko. Gio itse on halukas jatkamaan, mutta tässä tilanteessa arvioitavana on myös se, onko hän halukas jatkamaan mahdollisesti nykyistä pienemmällä palkalla. Gionta esiintyi pudotuspeleissä edukseen, mutta oli runkosarjassa aivan liian ailahteleva, jotta neljän miljoonan palkka olisi tienattu kiitoksen kanssa. Giontan tilanne haiskahtaa vähän samalta kuin Brian Rafalskin keissi pari vuotta sitten: Jatkohaluja on, mutta jokin muu joukkue tarjoaa paljon muhkeamman sopparin kuin Devils.
Nicklas Bergfors ja tervehtynyt Brian Rolston tarjoavat vaihtoehtoja ensi kaudeksi ykkösketjuun, joten Gion lähtö ei olisi samanlainen suonenisku kuin Rafalskin lähtö.
Kolmas iso kysymys on luonnollisesti Johnny Oduyan jatko. Hän oli viime kaudella todella hyvä pelaaja hinta-laatusuhteeltaan. Devils tullee tarjoamaan varmaan jotain 2,5-3 miljoonan välistä. Mutta on hyvin mahdollista, että Johnnyn eteen tulee isompiakin tarjouksia, jos kerran Jeff Fingerkin sai 3,5 miljoonaa.
Sitten pari sanaa Lowellin tarjokkaista. Moneen otteeseen hehkuttamani Nicklas Bergfors pelasi vahvan lopukauden AHL:ssä ja hänelle tarjoutuu nyt tai ei koskaan -tilaisuus ottaa paikka pelaavasta kokoonpanosta.
Sentteri Rod Pelley tehnee paluun NHL-joukkueen rinkiin. Samettikätinen Pierre-Luc Letourneau-Leblond ja sentteri Vladimir Zharkov ovat myös potentiaalisia nimiä NHL-duuniin.
Oikea laitahyökkääjä Matt Halischuk on harjoitusleirin musta hevonen. Halischuk muistuttaa monelta osin Zach Parisea, joskin Parise on aavistuksen taitavampi näistä kahdesta. Molempia kuvaa pelaajina poikkeuksellinen peräänantamattomuus, voittamisen tahto ja kyky hallita ratkaisuhetkillä hermonsa ja sitä kautta onnistua viimeistelemään tärkeitä maaleja.
Puolustuksessa avoinna on parikin paikkaa. On mielenkiintoista nähdä, miten Lou aikoo ratkaista ilmeisen ykkösparin pakin puutteen. Lähdetäänkö kaupoille, vai mennäänkö samalla sapluunalla ja odotetaan nykyiseltä porukalta kasvua vielä suurempiin saappaisiin? Itse toivon Loun luopuvan jääräpäisyydestään realiteettien edessä ja todella hakevan suurta kalaa, koska Devilsillä on ihan riittämiin 4-7-paikan pakkeja.
Ja nähtiinhän se jo viime kaudella, mihin tilanne päätyy, jos ainoa potentiaalinen ykköspakki Paul Martin loukkaantuu. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, ettei Devilsillä ole franchise-puolustajaa, mutta loputtomiin ei myöskään mennä tällä nykyisellä puolustuksella, joka pelaa toistuvasti taitojensa äärirajoilla. Mike Mottau tuskin kehittyy kolmekymppisenä enää ylivoiman primus motoriksi. Hänen paikkansa on kutakuinkin nelos-vitospakkina.
Nuorisosta Matt Corrente ja Tyler Eckford ovat voimakkaimmin tyrkyllä pelaavaan kokoonpanoon. Uskon, että Corrente saa tänä vuonna tilaisuuden näyttää osaamistaan myös NHL:ssä. Hän on ollut lähellä paikkaa pariin otteeseen ja nyt, kun takana on kokonainen kausi aikuisten sarjoissa, on aika ottaa seuraava askel. Correnten puolesta puhuu myös se, että tuo pakisto huutaa oikeakätistä pakkia ja Correntella on juuri sopiva kätisyys ratkaisemaan tätä ongelmaa.
Nyt pelaajilla on myös mahdollisuus parannella vammojaan. Weeksie ja Salvador kärsivät polven sivusidevammasta, mutta toipuvat ilman leikkausta. Jamie Langenbrunner pelasi playoffeissa leikatulla polvella. Hän kävi polvileikkauksessa pudotuspelien alla. Se selittää myös hänen muutaman pelin mittaisen poissaolonsa pudotuspeleissä, kun polvi kipeytyi uudelleen (eikä siis nivunen, kuten menin playoff-ketjussa arvioimaan).
Sellaista nyt alkuun.
Viimeksi muokattu: