Lapsena nämä tuli pyyhittyä sohvan sivureunaan, joka oli sopivasti pimeää nurkkaa kohti suunnattu. Häpeä oli melkoinen, kun äiti sai yhden "nyt täytyy vaihtaa huonekalujen paikkaa"-kohtauksistaan, ja uudessa järjestyksessä sohvasta jäikin näkyviin toinen reuna kuin ennen. Sinällään kyllä propsit pikku-Chambzalle, koska itse jynssäsin sen sohvan puhtaaksi, ja sen jälkeen opin myös pyyhkimään ne räät sohvan pohjaan, mistä ne eivät ketään ole tähän päivään mennessä häirinneet.
Näin aikuisempanakin sormi kyllä viihtyy nenässä, pakkohan se tosiaan on. Kuten valtaosa kanssaeläjistä, pyrin kuitenkin ajoittamaan tämän harrastuksen niihin yksinäisempiin hetkiin. On tosin sinällään viihdyttävää seurata töissä, miten välillä vaikkapa työkavereiden keskittyminen töihin on niin tehokasta, että tällaiset primäärit toiminnot pääsevät vahingossa esiin. Samaa ongelmaa voisi toki olla itsellänikin, mutta onneksi en töissä juurikaan keskity työntekoon.
