Negatiivinen uutisointi ja sen vaikutukset elämään

[Jalkamies]

Toivottavasti tästä aiheesta ei ole jo ketjua palstallamme.

Jo pidemmän aikaa olen pistänyt merkille, kuinka uutisia lukemalla ei voi välttyä huomaamasta trendiä: sensaatiot, katastrofit, rikokset, kriisit ja muut vastaavat kiinnostavat ihmisiä ja kattavat valtaosan lehtien uutistarjonnasta. Ja tämä ei koske pelkästään iltapäivälehtiä, vaan arvostettuja medioita kuten HS ja YLE. Taas tänään töiden lounastauolla avasin HS:n sovelluksen ja pääuutiset olivat kovin negatiivissävytteisiä: rikoksia, skandaaleja, uhkia ja kriisejä. Huomasin, että kevyt perjantaipäivän mieliala synkistyi siinä samassa.

Olen jo useamman vuoden ajan lopettanut iltapäivälehtien lukemisen ja hankkinut uutiseni HS:n, YLEn ja ulkomaalaisten päivälehtien sivuilta. Nautin erityisesti HS:n sisällöstä, koska lehti julkaisee useita mielenkiintoisia ja artikkeleita, joiden taustatyö on laadukasta. Näitä artikkeleita lukeakseen on kuitenkin päivittäin kahlattava ainakin otsikkotasolla kymmeniä synkkiä uutisia, joiden olen huomannut vaikuttavan mielialaani.

Looginen ratkaisu olisi, että jos uutisten lukeminen tuottaa enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia, ei uutisia kannata seurata ollenkaan. En kuitenkaan haluaisi menettää kokonaan mielenkiintoisten artikkeleiden tuomaa iloa ja joidenkin ajankohtaisten asioiden seuraamista. Ajankohtaisista asioista perillä olo hyödyttää useassa tilanteessa niin töissä kuin vapaa-ajalla, mutta pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että niistä koituva "hinta" on kasvamassa entistä suuremmaksi. Olen kuitenkin perusluonteeltani optimisti ja tiedän, että usealla mittarilla maailmassa asiat ovat paremmin kuin koskaan aiemmin historiassa. Samaan aikaan kuitenkin informaatio liikkuu nopeammin kuin koskaan ja medioiden tekemistä ohjaa vahvasti kaupallisuus ja uutisointi asioista, jotka ihmisiä kiinnostavat. Harva klikkaa otsikkoa, jossa kerrotaan absoluuttisen köyhyyden olevan alimmillaan kuin koskaan aiemmin. Sen sijaan moni haluaa lukea uutisia rikoksista ja kriiseistä, koska ne säväyttävät.

Tällä alustuksella avaisin keskustelun aiheesta, oletko huomannut samaa ilmiötä ja kuinka uutisointi vaikuttaa elämääsi? Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia ja kuulisin mielelläni myös vinkkejä tilanteeseeni. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen lopettamaan uutisten aktiivisen seurannan ja täytän nämä hetket päivässä esim. hyvän kirjan parissa, mikä ei sinäänsä varmasti ole huono vaihtoehto. Voi toki olla, että asialleni on myös joku muu ratkaisu, mutta en ole sitä vielä löytänyt..

 

[dana77]

Minä ainakin olen jo vuosia sitten tehnyt päätöksen, etten lue rikosuutisointeja ollenkaan ellei niillä ole laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Erityisesti lapsiin kohdistuvat rikokset, itsemurhat tai henkirikokset ovat sellaisia, joista tulee vaan paha mieli eikä se tuota minulle mitään lisäarvoa että mässäilisin yksityiskohdilla tai pyrkisin eläytymään tapahtuneisiin asioihin. Sitten taas tapaukset joissa vanha mies varastaa askin norttia, pikkupoika pihistää pikku kiikarin tai kassaneiti kavaltaa 30 miljonaa eivät kiinnosta.

Minulle on aina ollut selvää, että ip-lehtien otsikoinnista ei muodostu edustavaa kuvaa kokonaisuudesta eikä siten minkäänlaista todellista pohjaa tehdä oto-profilointeja erilaisten ryhmien tekemisistä tai ominaisuuksista, vaan päinvastoin sinne valikoituu tietynlaisia tapahtumia, joten niiden seuraamisella tulee vaan harhaisia käsityksiä.

 

[kiwipilot]

Erinomainen ja tarpeellinen avaus joka sopii tähän Joulu on päin vittua ja viimeistään kahden viikon kuluttua rysähtää -aikaan kuin nyrkki silmään. Valitettavasti negatiivisuus myy ja se näkyy ihan kaikessa uutisoinnissa. Ikävää on se, että nyt myös Yle ja Hesari ovat lähteneet mukaan tähän Iltapaskojen peliin.

 

[Tadu]

Ikävää on se, että nyt myös Yle ja Hesari ovat lähteneet mukaan tähän Iltapaskojen peliin.

Tämä on kyllä erikoinen juttu. Kai Ylelläkin on sitten työntekijöilleen jotkut tulospalkkiot, että mitä enemmän klikkejä, sitä paremmin tienaa.

 

[Cobol]

Tällä alustuksella avaisin keskustelun aiheesta, oletko huomannut samaa ilmiötä ja kuinka uutisointi vaikuttaa elämääsi? Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia ja kuulisin mielelläni myös vinkkejä tilanteeseeni. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen lopettamaan uutisten aktiivisen seurannan ja täytän nämä hetket päivässä esim. hyvän kirjan parissa, mikä ei sinäänsä varmasti ole huono vaihtoehto. Voi toki olla, että asialleni on myös joku muu ratkaisu, mutta en ole sitä vielä löytänyt..

Uutissisältöjä voi rajata itselleen sopiviksi mainitsemiesi YLE:n ja HIS:n sivuilla. YLE:n osalta voi tilata vaikka uutiskirjeen haluamastaan asiasta. Helsingin Sanomat näyttää sisältöä kohdennetusti "seuraamani aiheet". Esimerkiksi mulla aiheissa on pelkästään positiivisia aiheita koronasta: nämä suomalaisyritykset käänsivät koronan voitokseen... Muita koronauutisia ei ole seuratuissa, mutta luen ne muuten.

Mielestäni jos on halua, HS:n ja osin YLE:n uutistarjonnan voi saada pitkälti kiinnostuksensa mukaiseksi ja hyvin vähän on mitään negatiivista. Ne saa taas esille normaalista valinnasta, jos haluaa. Itse käyttelen molempia ja seuraamissani aiheissa on erilainen tutkimus, kansanedustajani toimet, taidearvostelut ym. Politiikka rajastusti, koska seuraan sitä enemmän Euroopasta ja USA:sta.

Eli vastaukseni on, en ole huomannut ilmiötä eikä se vaikuta elämääni, jos sellainen ilmiö ylipäätään on olemassa, jossa laatumedia myy aiempaa enemmän negalla juttujaan. Negaankin suhtaudun neutraalisti, sillä esimerkiksi ilmastonmuutos on myös negatiivinen asia. Niinpä siitä kertovat artikkelit ovat tärkeitä negasta huolimatta.

Kyse on myös siitä, miten asiat kokee. Onko tänään HS:n osuva narkkarijuttu negatiivinen - vai onko se kiitettävä, koska se on realistinen? Minusta jälkimmäinen.

Lopuksi, olisiko meillä oltava parempi kyky ymmärtää negatiivisia uutisia?

 

[MikGo]

Olen aikaisemmin jo avautunut tästä johonkin ketjuun. Iltapäivälehtiä en lue ollenkaan. Uutisointi arvo on lähempänä nollaa. Maikkaria joskus vielä luin, mutta sielläkin mennyt uutisoinnin laatu jo monta vuotta alaspäin.

Yleen luotan vielä ja toivottavasti sen taso pysyy hyvänä eikä lähdetä klikkiotsikko kikkailuun.

Vähän kauhistuttaa semmoiset ihmiset joiden ainoa tietolähde on iltapäivälehtien uutisanti. Muistan kyllä kun muutama vuosi sitten lietsottiin venäjän pelkoa oikein urakalla iltapäivälehdissä. Yksi vanhempi työkaveri tuli kertomaan huuli väpättäen, että "Nyt se Venäjä sitten hyökkää Suomeen".

 

[Tadu]

Muistan kyllä kun muutama vuosi sitten lietsottiin venäjän pelkoa oikein urakalla iltapäivälehdissä. Yksi vanhempi työkaveri tuli kertomaan huuli väpättäen, että "Nyt se Venäjä sitten hyökkää Suomeen".

Venäjästä voi olla vähän hankalampi uutisoida positiivisesti kun tuppaavat sotimaan naapuriensa kanssa, ampumaan alas hollantilaisia matkustajalentokoneita sekä tasaisin väliajoin muistuttavat Suomen keksityistä sotarikoksista, jotta kansa siellä saadaan suomivastaiseksi.

 

[Cobol]

Muistan kyllä kun muutama vuosi sitten lietsottiin venäjän pelkoa oikein urakalla iltapäivälehdissä.

Itse seuraan eurooppalaisessa, venäläisessä ja suomalaisessa mediassa teemaa "Venäjä" useilla eri tavoilla. Tätä en muista lainkaan. Nopealla hakutoiminnolla ei myöskään löytynyt Iltalehdestä tai Ilta-Sanomista.

 

[Cobol]

Venäjästä voi olla vähän hankalampi uutisoida positiivisesti kun tuppaavat sotimaan naapuriensa kanssa, ampumaan alas hollantilaisia matkustajalentokoneita sekä tasaisin väliajoin muistuttavat Suomen keksityistä sotarikoksista, jotta kansa siellä saadaan suomivastaiseksi.

Tämä todellisuus sen sijaan oli haullakin helposti löydettävissä.

Ja toki Tiedonantajassa on parin viime vuoden ajaltakin kirjoituksia russofobiasta, jonka avulla Suomi on siirretty USA:n käsikassaraksi osana valheellista Venäjän vastaista politiikkaa... Tiedonantaja kertoo myös sen, että Ilta-Sanomissa vuoden 2017 aikana julkaistujen Venäjä-aiheisten otsikoiden tarkoituksena oli antaa valheelinen ja vihamielinen kuva Venäjästä.

Kun muistaa, mitä kaikkia vuonna 2016-2017 oli menossa Venäjällä ja Venäjän toimesta muualla - valheelliset kiistämiset huomioiden aiemmista tapahtumista - suomalaismedian otsikointi ja jutut olivat varsin neutraaleja.

Helsingin Sanomat, YLE ja Suomen Kuvalehti tekivät myös erittäin hyviä juttuja vuosina 2104-2020 Venäjästä. YLE oli aluksi poikkeus, kun kirjeenvaihtaja veteli Putinin nuottien mukaan. Hänet vaihdettiin ja päästiin neutraaliin tasoon.

Tämä Venäjästä osaltani.

 

[MikGo]

Itse seuraan eurooppalaisessa, venäläisessä ja suomalaisessa mediassa teemaa "Venäjä" useilla eri tavoilla. Tätä en muista lainkaan. Nopealla hakutoiminnolla ei myöskään löytynyt Iltalehdestä tai Ilta-Sanomista.

Jutussa kerrottiin siitä kun Venäjällä jossakin sotilasparaatissa olivat jotkut huudelleet, että "Antakaa meille Puola ja Suomi" ja tästä oli iltapäivälehdet revitellyt isot otsikot.

Toki ymmärrän, että Venäjästä on välillä vaikeaa kirjoittaa positiivisia juttuja. Mutta joku tolkku otsikoinnissa ja jutun sisällöissä pitäisi säilyttää. Putin oli sanonut aikoinaan jossakin haastattelussa, että heillä ei ole mitään syytä hyökätä suomeen. Tästä yritin etsiä iltapäivälehdistä jutttua, mutta yllättäen siitä ei ollut minkänlaista uutisointia. Pelko myy.

EDIT: Tässä juttu. Linkki vie Iltalehden uutiseen ”Haluamme seuraavaksi Suomen!”

 

[Petri1981]

Selaan uutisia paljon, mutta kohtalaisen harvaa artikkelia päädyn klikkaamaan. Koskaan en klikkaa mitään pedofiliatapauksia tai murhakeissejä, ellei kyseessä nyt ole joku 9/11. Politiikka ja talous on aiheita joita tulee käytännössä vain kulutettua. Näitäkin tulee luettua samalla asenteella mitä jatkoajan keskustelupalstaa; ihminen sielläkin kirjoittaa koneellaan asioita. Mielialaan ei uutiset juurikaan vaikuta, vaikka poikkeuksia tässäkin on.

 

[Cobol]

Jutussa kerrottiin siitä kun Venäjällä jossakin sotilasparaatissa olivat jotkut huudelleet, että "Antakaa meille Puola ja Suomi" ja tästä oli iltapäivälehdet revitellyt isot otsikot.

Toki ymmärrän, että Venäjästä on välillä vaikeaa kirjoittaa positiivisia juttuja. Mutta joku tolkku otsikoinnissa ja jutun sisällöissä pitäisi säilyttää. Putin oli sanonut aikoinaan jossakin haastattelussa, että heillä ei ole mitään syytä hyökätä suomeen. Tästä yritin etsiä iltapäivälehdistä jutttua, mutta yllättäen siitä ei ollut minkänlaista uutisointia. Pelko myy.

Linkittämässäsi uutisessa luki:

"Emme puhu vain maa-alueesta (Krim) – oli se sitten kuinka strategisesti merkittävä. Puhumme miljoonista venäläisistä, veljistämme, jotka tarvitsevat meidän apuamme ja tukeamme, Putin puhui.

RBK-kanava raportoi ihmisten jopa huutaneen absurdisti: ”Olé! Olé-olé-olé! Krim on meidän! Antakaa meille seuraavaksi Puola ja Suomi! Haluamme Puolan ja Suomen!"

Jos meni noin, hyvä että Suomessa reagoitiin median toimesta. Minusta median ei tule vaieta, kun Putinin puhetilaisuudessa iso väkijoukko haluaa seuraavaksi Suomen tai Putinin suorassa alaisuudessa toimiva tutkintakomitea aloitti tutkinnan Suomesta kansanmurhasta epäiltynä. Vastaavia esimerkkejä löytyy useita aivan viime vuosilta.

 

[MikGo]

Linkittämässäsi uutisessa luki:



Jos meni noin, hyvä että Suomessa reagoitiin median toimesta. Minusta median ei tule vaieta, kun Putinin puhetilaisuudessa iso väkijoukko haluaa seuraavaksi Suomen tai Putinin suorassa alaisuudessa toimiva tutkintakomitea aloitti tutkinnan Suomesta kansanmurhasta epäiltynä. Vastaavia esimerkkejä löytyy useita aivan viime vuosilta.

Tästä kyseisestä uutisesta löytyy aika paljon juttua netistä, jos jaksaa kaivella. Esimerkiksi se, että missään ei sanota, että iso väkijoukko olisi huutanut. Kyseessä voi olla toimittajan vieressä seissyt muutama henkilö. Toki hän raportoi sen minkä kuulee, mutta jos keskittyy pelkkään otsikkoon niin voi kuvitella, että itse Putin on näin sanonut. Siksi kritisoin tätä uutista.

Osa ihmisistä ei jaksa lukea kuin otsikon ja sitten sitä jaetaan Facebookissa totuutena eteenpäin. Iltapäivälehdet osaavat tämän klikkiotsikoinnin.

 

[Cobol]

mutta jos keskittyy pelkkään otsikkoon niin voi kuvitella, että itse Putin on näin sanonut. Siksi kritisoin tätä uutista.

Kyllä vain, näin voi kuvitella.

On siis löydetty Suomessa kolmen vuoden ajalta yksi otsikointi, joka ei ehkä täysin vastaa Venäjän tekemisiä. Voi kunpa Venäjä ottaisi tästä mallia - edes pienen osan ja saisi yhden otsikon kolmeen vuoteen, joka jossain määrin vastaisi EU:n ja Suomen toimia.

Ironiaan olikin hyvä lopettaa OT.

 

[npc]

Ylellä olikin tässä just juttua rikosuutisoinnista ja miten se mahdollisesti luo harhaa niitä aktiivisesti seuraaville. Mitä rikosuutisista pitäisi ajatella? – “Aktiivisesti niitä lukeva luulee rikollisuuden olevan yleisempää kuin se onkaan”

Poisoppiminen tällaisesta ihmiselle luontaisesta asioiden yhdistelystä on ehkä sama kun nyt alkaisin opetella kirjoittamaan vasemmalla kädellä tai pelaamaan rightillä leftin sijaan. Aika vaikeaa ja tuskaista ja varmaan helpompi antaa aivoilleen haluamaansa ruokaa tai sitten pidättäytyä juuri lukemasta ankeuksia jos se vaikuttaa elämän laatuun kielteisesti. Minullakin on muutama aihepiiri joita olen tietoisesti vältellyt lukemasta kun ei psyyke enää kestä.

 

[Timbit]

Kun suomalainen lehti tai nettisivusto uutisoi jonkin kaupungin hankkeesta, niin jutun pääpaino on siinä, kuinka paljon se maksaa ja kuinka kauan rakentaminen vie aikaa. Samoin muistetaan kertoa, miten ikävästi se haittaa liikennettä ja todennäköisesti pitää räjäytellä kalliota, eli pöly lentää kauas. Kyytipojaksi kerrotaan muutamasta vastaavasta hankkeesta muissa kaupungeissa, jotka meni todella pahasti mönkään, maksoi arvioitua enemmän ja aikaa kului tolkuttomasti.

Hyödyt kerrotaan muutamalla virkkeellä, jos kerrotaan.

 

[Ollakseni]

Eipä tuo juurikaan haittaa, kun ei niitä uutisia ole pakko lukea. Sen lisäksi kun tietää maailman suunnan yleisesti niin on helppo ohittaa jotkut "Raiskaako tummaihoinen nuoriso joka viikonloppu 10 000 lasta" uutiset. Tai "Covid-19 leviää ennennäkemättömällä tavalla- tällä niksillä voit välttyä tartunnalta: 'Tärkeintä on'"

 

[Yläpesä]

Olen jo useamman vuoden ajan lopettanut iltapäivälehtien lukemisen ja hankkinut uutiseni HS:n, YLEn ja ulkomaalaisten päivälehtien sivuilta.

Kotimainen kaupallinen media on vaatinut EU:lta että YLE ei saisi enää jatkossa tuottaa mitään mainitsemiasi syvällisiä reportaaseja, siis tekstimuodossa verkkosivuillaan tai mobiilisovelluksessa. Se kuulemma kilpailee epäreilusti heidän omien yhtä hienojen ja asiantuntevien sanomalehtianalyysiensä kanssa - ja verovaroin eli "ilmaiseksi" mikä häiritsee kilpailua.

Suomi aikoo rajata Ylen toimintaa EU:n toiveiden mukaan, mutta toteutus ja hyödyt askarruttavat vähän kaikkia - Journalisti

www.journalisti.fi

 

[Reverent]

Jutussa kerrottiin siitä kun Venäjällä jossakin sotilasparaatissa olivat jotkut huudelleet, että "Antakaa meille Puola ja Suomi" ja tästä oli iltapäivälehdet revitellyt isot otsikot.

Toki ymmärrän, että Venäjästä on välillä vaikeaa kirjoittaa positiivisia juttuja. Mutta joku tolkku otsikoinnissa ja jutun sisällöissä pitäisi säilyttää. Putin oli sanonut aikoinaan jossakin haastattelussa, että heillä ei ole mitään syytä hyökätä suomeen. Tästä yritin etsiä iltapäivälehdistä jutttua, mutta yllättäen siitä ei ollut minkänlaista uutisointia. Pelko myy.

EDIT: Tässä juttu. Linkki vie Iltalehden uutiseen ”Haluamme seuraavaksi Suomen!”

No jos itse Putin on sanonut, ettei heillä ole syytä hyökätä Suomeen, niin eihän tässä mitään hätää ole. En väitä, että olisivat jotain interventiota siellä suunnittelemassa, mutta valitettavasti en hirveästi luota venäläisten sanomisiin. Ne kun tuppaavat yleensä olemaan aika pahasti ristiriidassa tekemisten kanssa.

 

[adolf]

Tein jo monta vuotta sitten päätöksen, että lopetan kokonaan iltalehden ja ilta-sanomien lukemisen. Saatan joskus satunnaisesti kyllä availla jotain netissä vastaan tulevia linkkejä, mutta en ikinä selaa sen enempää heidän nettisivujaan. En ole varmaan useampaan vuoteen kertaakaan kirjoittanut kummankaan lehden nettiosoitetta tuonne osoiteriville. Paperista versiota jommastakummasta luen ehkä max. 5 kertaa vuodessa. Tiedän kyllä, että iltasanomissa ja iltalehdessä on paljon hyviäkin toimittajia ja kirjoituksia, mutta sitten siellä on sitä roskaa niin paljon seassa, että en vaan halua tukea kyseisiä lehtiä sen vuoksi.

Seiskaa ja muita vastaavia luen ehkä yhden jutun vuodessa. Tämän vuoksi olen useimmiten täysin ulapalla, jos vaikka työpaikalla keskustellaan jonkun julkkiksen uusimmista tempauksista. En ajattele, että minä nyt yhtään sen parempi olisin, kuin noita lukevat ihmiset, mutta minua ei vaan yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa jonkun missin tai muun julkkiksen elämä. Se Nykäsen "luottotoimittajan" jeesustelu oli taas loistava esimerkki siitä, miksi en lue noita lehtiä. Vittu kehtasi vielä ruveta tituuleeraamaan itseään jonkinlaiseksi luottotoimittajaksi, vaikka oli vuosikaudet Nykästä hyväksikäyttämällä tienannut itselleen leivän.

Luen aika paljon uutisia päivittäin, ja se tapahtuu oikeastaan ainoastaan HS:n, YLEn ja paikallisen Kymen Sanomien kautta. Noissa sentään journalismi on vielä enimmiltä osin ihan oikeiden journalistien käsissä.

 

[knttrtknkn1]

Eipä nuo negatiiviset uutiset omaa mieltä hetkauta. Yksi iltapäivälehtien tapa kuitenkin ärsyttää suht reippaasti. Jutut terveydestä ja etenkin vakavista sairauksista joissa kerrotaan että jotkut epämääräiset oireet saattavat kieliä vakavasta sairaudesta. Täysin edesvastuutonta "uutisointia".

Kirjoitetaan jotain,

"Oletko joskus pyyhkinyt huonosti pers.., takapuolen ja jonkun aikaa tämän jälkeen peräreiän seutua kutittaa. Tämä voi kieliä paksusuolen syövästä."

Näitä on ihan jatkuvalla syötöllä, kerrotaan jotain epämääräisiä oireita jostain pistelystä tai kutinasta ja sitten sanotaan että se voi olla jotain todella vakavaa.Varsinkin tällaisena korona-aikana kun ihmisillä on muutenkin huolia terveydestä tällaiset pitäisi lopettaa kokonaan.

(Vähän tuli toistoa tuohon, en jaksa korjata. =)

 

[Bunder]

@knttrtknkn1 Juurikin näin. Tässä jokunen aamu heräsin ja katsoin, että jaaha näköjään joku pikku mustelma kädessä.
Sitten menin kauppaan ja siellä oli Iltalehdessä suurella otsikko kuinka "mustelma oli syöpä. :D

 

[Walrus21]

Ei vaikuta juuri mitenkään. Tosin oma katsantokantani yhteiskunnallisiin asioihin on aika kyyninen; katson, että politiikkaan liittyy aina konflikteja, eikä niitä kuulukaan peitellä. Ihmiset, jotka välttelevät valtataisteluita, konflikteja ja ristiriitoja, tuskin ovat muutenkaan hirveän innostuneita politiikasta.

Irtisanoin viikko sitten HS-tilaukseni. Syy tähän oli siinä, että huomasin sivuuttavani suurimman osan päivittäisistä uutisjutuista. En yksinkertaisesti koe, että pääkirjoitukset, kolumnit tai puolueanalyysit toisivat enää mitään uutta tietoa. Suomi on niin pieni markkina-alue, että täällä on mahdotonta ylläpitää lehteä, joka tarjoaisi päivittäin syvällistä tietoa. Niinpä aamun Hesari täytetään poliitikoiden haastatteluilla, toimittajien fiiliksillä ja itsestäänselvyyksillä. Maailmaa tarkastellaan enimmäkseen negatiivisten ilmiöiden kautta.

Pidin Hesarissa eniten pitkistä artikkeleista, joista näki, että toimittaja on käyttänyt aidosti aikaa perehtyäkseen aiheeseen. Esseen kirjoittaminen ei moista vaadi.

Iltalehtiin suhtaudun - ehkä vähän paradoksaalisestikin - aika neutraalisti. Jos maailmassa tapahtuu jotain, saatan avata Iltalehden ja katsoa, mistä on kyse. Mielestäni iltapulujen raflaava uutisointityyli ei ole lähdekriittiselle lukijalle mikään ongelma.

Sen sijaan on huolestuttavaa, miten moni ihminen perehtyy asioihin vain pintapuoleisesti. Jos esimerkiksi uutisoidaan, että jokin tutkimus on päätynyt johtopäätökseen Y, niin sitä ei älytä haastaa. Kysymättä jää: Onko tutkimus luotettava? Mihin sillä on pyritty, eli mitä tutkimuksellisia valintoja on tehty? Entä miten löydökset suhteututuvat aiempiin tutkimuksiin? Yleensä negatiivisilla tunteilla saadaan lukijan huomio, mutta harva jää selvittelemään, mistä on kokonaisuudessaan kyse.

Negatiivisuus on valitettavasti hyvä myyntivaltti. Vaikka siis pidänkin hyväksyttävänä, että uutisvirrassa korostuu elämän pimeät puolet, toivoisin ihmisten olevan uteliaita myös tylsiä ja tavanomaisia asioita kohtaan. Ne kun tuppaavat olemaan usein myönteisiä. Elämänsä voi viettää vellomatta ikävissä ajatuksissa, mutta on myös hyvä tiedostaa, miten meitä kaikkia koskevia päätöksiä tehdään ja mitä motiiveja siellä on taustalla. Sitä tarkoitusta varten on lehdistöllä paikkansa.

 

[Osmo Rapeli]

Ei vaikuta juuri mitenkään. Tosin oma katsantokantani yhteiskunnallisiin asioihin on aika kyyninen; katson, että politiikkaan liittyy aina konflikteja, eikä niitä kuulukaan peitellä. Ihmiset, jotka välttelevät valtataisteluita, konflikteja ja ristiriitoja, tuskin ovat muutenkaan hirveän innostuneita politiikasta.

Irtisanoin viikko sitten HS-tilaukseni. Syy tähän oli siinä, että huomasin sivuuttavani suurimman osan päivittäisistä uutisjutuista. En yksinkertaisesti koe, että pääkirjoitukset, kolumnit tai puolueanalyysit toisivat enää mitään uutta tietoa. Suomi on niin pieni markkina-alue, että täällä on mahdotonta ylläpitää lehteä, joka tarjoaisi päivittäin syvällistä tietoa. Niinpä aamun Hesari täytetään poliitikoiden haastatteluilla, toimittajien fiiliksillä ja itsestäänselvyyksillä. Maailmaa tarkastellaan enimmäkseen negatiivisten ilmiöiden kautta.

Pidin Hesarissa eniten pitkistä artikkeleista, joista näki, että toimittaja on käyttänyt aidosti aikaa perehtyäkseen aiheeseen. Esseen kirjoittaminen ei moista vaadi.

Iltalehtiin suhtaudun - ehkä vähän paradoksaalisestikin - aika neutraalisti. Jos maailmassa tapahtuu jotain, saatan avata Iltalehden ja katsoa, mistä on kyse. Mielestäni iltapulujen raflaava uutisointityyli ei ole lähdekriittiselle lukijalle mikään ongelma.

Sen sijaan on huolestuttavaa, miten moni ihminen perehtyy asioihin vain pintapuoleisesti. Jos esimerkiksi uutisoidaan, että jokin tutkimus on päätynyt johtopäätökseen Y, niin sitä ei älytä haastaa. Kysymättä jää: Onko tutkimus luotettava? Mihin sillä on pyritty, eli mitä tutkimuksellisia valintoja on tehty? Entä miten löydökset suhteututuvat aiempiin tutkimuksiin? Yleensä negatiivisilla tunteilla saadaan lukijan huomio, mutta harva jää selvittelemään, mistä on kokonaisuudessaan kyse.

Negatiivisuus on valitettavasti hyvä myyntivaltti. Vaikka siis pidänkin hyväksyttävänä, että uutisvirrassa korostuu elämän pimeät puolet, toivoisin ihmisten olevan uteliaita myös tylsiä ja tavanomaisia asioita kohtaan. Ne kun tuppaavat olemaan usein myönteisiä. Elämänsä voi viettää vellomatta ikävissä ajatuksissa, mutta on myös hyvä tiedostaa, miten meitä kaikkia koskevia päätöksiä tehdään ja mitä motiiveja siellä on taustalla. Sitä tarkoitusta varten on lehdistöllä paikkansa.

Hesari paperiversiona toimi ennen, kun hyvin toimitettuja kulttuuri- ja kaupunkiuutisiakin luki mielellään. Vaikkei aina aihe edes kiinnostanut. Kai ne ovat siellä vieläkin, mutta kun lukee digiä ja ei aina tilaa, ei tule samaa olotilaa kuin paperin kanssa kannesta kanteen kahvihetkellä.

Hyvin toimitettujen artikkelien ystäville jenkkien isoilla lehdillä on huikaisevan halpoja tarjouksia välillä. NYT esimerkiksi, eivätkä aiheet rajoitu Yhdysvaltoihin, vaan Euroopastakin vaikka mitä.

Aion joulukuussa kokeilla myös ensimmäisen kerran Mac and Cheesen valmistusta. Tosin reseptin juusto ei ollut Oltermannia, mikä aiheuttaa lisävaivaa. Kulttuurierot. Ihanan bosia silti!

 

[red.machine]

Ylellä olikin tässä just juttua rikosuutisoinnista ja miten se mahdollisesti luo harhaa niitä aktiivisesti seuraaville. Mitä rikosuutisista pitäisi ajatella? – “Aktiivisesti niitä lukeva luulee rikollisuuden olevan yleisempää kuin se onkaan”

Tähän voisi vielä lisätä, että media tykkää revitellä sellaisilla rikoksilla, jotka poikkeavat massasta. Esimerkiksi nuorten tyttöjen rikoksia koskevasta uutisoinnista voisi päätellä, että kyseessä on merkittäväkin ongelma, vaikka näin ei ole. Ongelmallisinta on kuitenkin mielestäni tällainen "Tällaisessa lukaalissa Niko Ranta-aho asui - katso kuvat!" -tyyppinen uutisointi. Voinee olla vahingollista etenkin nuorempien ikäryhmien edustajille. Ranta-ahon ja Tranbergin kaltaisille elämäntaparikollisille ei tule antaa millimetriäkään positiivista palstatilaa.