Blues: Mulla ei ole Bluesista mitään pahaa sanottavaa, paitsi että Santeri Heiskanen pelaa siellä. Pääkaupunkiseudun kolmesta joukkueesta ehdottomasti sympaattisin. Toki sekin harmitti kun nappasivat Lampun riveihinsä, mutta tuskinpa tuo olisi muutenkaan Lukossa jatkanut.
HIFK: Iso ja paha HIFK on ehdottomasti kolmesta pk-seudun porukasta ärsyttävin. Positiivisella tavalla kuitenkin, sillä HIFKin peleissä aika usein sattuu ja tapahtuu. Otti tavakseen 70- ja 80-luvuilla ryövätä Lukosta parhaat pelaajat, ja Ilkka Heikkisen siirto HIFKiin (vaikkei Lukon paras pelaaja ollutkaan) herätti tämänkin vanhan kaunan henkiin. Play off-sarja keväällä 2005 on hyvin muistissa, samoin parin vuoden takainen Lundell vs. Vehanen-väittely.
HPK: Menee oikeastaan JYPin ja KalPan kanssa samaan lootaan eli ei suuria tunteita puolesta eikä vastaan. Vaikka Ässien puolella olinkin, niin mestaruus 2006 oli piristys jollaista en olisi uskonut näkeväni, että mestaruus menee jonnekin muualle kuin Ouluun, Helsinkiin, Tampereelle tai Turkuun. Tähän tosin pätee sama kuin sittemmin JYPiinkin eli se ottaa aivoon kun ei Lukko mitään koskaan voita.
HPK:sta tulee mieleen kevään 1996 pronssiottelu Äijänsuolla: minun porukallani oli koko pelin ajan sanaharkkaa takanamme olleiden HPK:n kannattajien kanssa. Pelin loputtua ja Lukon voitettua 2-1 löimme jo kättä päälle, kunnes kuulutettiin että TPS oli voittanut 1. finaalin Jokereita vastaan. Minua rupesi armottomasti vituttamaan (lue kommenttini TPS:ta alapuolelta), kirosin ääneen koko Tepsin ja Turun meren pohjaan ja yhtäkkiä huomasin olevani ainoa joka oli Jokereiden puolta sillä niin nämä HPK:n miehet kuin oma seurueenikin olivat kaikki TPS:n puolella. Höh. Sanaharkka alkoi uudelleen, minä yksin seitsemää Tepsiä kannattavaa vastaan...
Ilves: No Raipe tietysti. Arvostan kovasti häntä pelaajana. Toinen samanlainen arvostamani ex-pelaaja on Timo Peltomaa. Mutta muuten en joukkueesta pidä. 90-luvun puolivälin tienolla Ipa oli täynnä "hipaisusta kaatuvia kaukalopalloilijoita", kuten Tapparan pelaajat sanoivat.
Oli monta vuotta minulle ihan yhdentekevä porukka, mutta Rautakorven tulo Lukkoon ja siitä alkanut ihmeellinen Ilveksen kannattajien vittuilu sai aikaan samanlaisen vastareaktion eikä tuo ole vieläkään laantunut, viimeksi Perttu Lindgrenin loikka Lukkoon vuosi sitten sytytti taas hiipumassa olleen liekin täyteen loimuunsa. Vieläkin naurattaa se kun Rauno Mokka totesi että "kyllä me Pertusta mielellään maksettaisiin Ilvekselle, jos olisi joku syy minkä takia maksetaan". Jälkiviisaana voi tietysti sanoa että niinpä, kunpa olisikin ollut joku syy maksaa...
Jokerit: No joo, ei tästäkään oikeastaan mitään pahaa sanottavaa ole. Kovia pelejä pelasivat Lukon kanssa 90-luvun puolivälin tienoilla ja 2000-luvun alussa. Pääkaupunkiseudun joukkueista selkeä kakkonen omalla suosikkilistallani. Otakar Janeckyn potku kohti Kuusiston rintaa, ja Sean Gagnonin toilailut tulevat aina mieleen kun Jokereista puhutaan, muistissa on hyvin myös kova play off-sarja keväältä 2000.
JYP: Ei minulla ole JYPistäkään mitään pahaa sanottavaa, jos ei nyt niin paljon hyvääkään. Toisaalta on hienoa että voittivat mestaruuden viime keväänä, toisaalta se otti päähän kun ei Lukkokaan mitään koskaan voita vaikka polttaa rahaa moninkertaisesti JYPiin nähden.
KalPa: Vähän samanlainen porukka kuin JYPikin. Ei juuri herätä tunteita puolesta eikä vastaan. Tosin se on sanottavat että hienon nousun tekivät viime keväänä eikä tuolle nosteelle ainakaan kovin äkkiä ole loppua luvassa, luulisin.
Kärpät: Vaikka menestystä on tullutkin, niin ei se ainakaan minua ole vielä ruvennut vituttamaan. Olen tykännyt enemmän tai vähemmän Kärpistä siitä saakka kun 70-luvulla nousivat liigaan. Mestiksessä pelatessaan seurasin huuli pyöreänä Kärppien yleisömääriä. Pelaajavirta on taas vaihteeksi kääntynyt Raumalta Ouluun päin. Oulu on paha paikka aina Lukolle, tiedä sitten johtuuko pitkästä matkasta vai siitä että Kärpillä on yleensä noin viisi kertaa laadukkaampia pelaajia kuin Lukolla.
Pelicans: Syntymäkaupunkini joukkue, mutta eipä sitten juuri muuta. SaiPan ja Lukon ohella joukkue, joka ei menesty. IS:n toimittajan pöljät kirjoitukset työsulkukauden 2004-05 alussa tekivät tosin sen että tunsin suurta mielihyvää joka kerta kun Pelicans voitti, sittemmin on taas vaipunut melko mitäänsanomattomaksi joukkueeksi. Mika Toivola valmentajana herättää tällä kaudella hiukan mielenkiintoa.
SaiPa: Takavuosien suosikkimaalivahtini (Kaupinsalon jälkeen) Hannu Kamppuri siirtyi SaiPaan ja samalla silmänräpäyksellä SaiPasta tuli kakkossuosikkini. Toki jo 80-luvun alussa Ralph Coxin tehdessä tuhojaan tykkäsin SaiPan räväkästä pelityylistä. Vieläkin tunnen suurta sympatiaa SaiPaa kohtaan, vaikka viime keväänä pistivätkin Lukon kuseen.
Tappara: Ehdottomasti parempi Tampereen joukkueista. Oli joskus pikkupoikana monta vuotta kakkossuosikkini johtuen siitä etten muita joukkueita tiennyt kuin Lukon ja Tapparan. Kuten Kallu Numminen ja Sulppi Luostarinen ovat sanoneet, niin Lukko ja Tappara ovat aina olleet toisilleen paljon läheisempiä kuin Ässät ja Tappara. Minulle tuo toimii niin että koen Tampereen joukkueista Tapparan itselleni läheisemmäksi.
TPS: Toinen paikallisvastustaja Ässien jälkeen. Nykyään ihan symppis seura, mutta toisin oli 90-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina. Tepsin voittaessa mestaruuden 1989 olin iloinen sillä TPS jos mikä oli sen ansainnut yritettyään vuosikaudet sitä turhaan. Mal Davisin pukukoppitappelu Matti Forssin kanssa palasi mieleen 90-luvun puolivälissä, kun tuntui siltä että TPS haalii porukkaansa kaikki Suomen mielenvikaiset jääkiekonpelaajat kuten Hannes Hyvönen, lommoposkinen Kari Harila, Antti Aalto, Sami Mettovaara ja Lasse Pirjetä, ja sen lisäksi kävivät vielä vuosittain tekemässä Raumalle attentaatin joissa mukaan tarttui junnujen kerma kuten Kimmo Rintanen, Tuomas Grönman ja Kalle Sahlstedt.
Ässät: Mulla on jotenkin sekopäinen suhde Ässiin. Toisaalta seuraan niiden touhuja lehden välityksellä suurella mielenkiinnolla ja näin jääkiekkokauden aikana tulee Satakunnan Radiostakin jonkun verran jääkiekkoaiheista ohjelmaa joten sieltä kuulee myös niiden tekemisistä. Ainahan se mieltä lämmittää kun Ässät häviää, mutta toisaalta keväällä 2006 niiden huimaa liitoa seuratessa aloin pakostakin ja osin tahtomattanikin symppaamaan joukkuetta, kuitenkin niin etten miksikään glory hunteriksi itseäni mieltänyt enkä tuntenut. Ja taas viime keväänä kun näytti siltä että ne putoavat ihan väkisin Mestikseen, olin ihan aidosti Ässien puolella karsintasarjassa. Voisi sanoa niin, että kaikki on hyvin niin kauan kun pysyvät Lukon alapuolella taulukossa.