Blues: Pääkaupunkiseudun pieni joukkue, jolla ei niinkään mitään perinteitä ole. Kaikki toiminta on perustunut rikkaiden omistajien mielitekoihin. Nimen vaihdos myöskin kertoo siitä, että identiteetti ei voi olla kovinkaan suuri. Viime kausi kuitenkin positiivinen muistutus siitä, että pienemmätkin seurat voivat mitaleita voittaa, kunhan palaset vaan loksahtavat kohdalleen joka osa-alueella. Kuuluu myös siihen sarjaan, että oman suosikkijoukkueen kuuluisi tämä joukkue aina voittaa.
HIFK: Brändiä ja perinteitä täynnä oleva joukkue, jonka pitäisi ilmeisesti olla aina mestari, mutta 2000-luku ainakin on mennyt pahasti alakanttiin. Tapahtumia seuran ympärillä tulee seurattua yllättävänkin suurella mielenkiinnolla, vaikka joukkue johdosta pelaajiin on siis alisuorittanut jo monta vuotta peräkkäin.
HPK: Ry, jonka olen aina mieltänyt joukkueeksi, jossa pelaajien jalat liikkuvat vikkelään, ja sitä kautta saadaan sekasortoa vastustajalle aikaiseksi. Myös onnistuneet pelaajahankinnat, etenkin ulkomaalaisten suhteen, ovat kuuluneet aina HPK:n vahvuuksiin.
Ilves: Perinteitä jo vuodesta miekka ja kilpi. Puhdas taitokiekkojoukkue varustettuna hyvällä maalivahdilla. Oma juniorityö kovassa arvossa. Ikoni Helminen kuuluu seuraan yhtä paljon, kuin siniristilippu Suomelle.
Jokerit: Rahalla rakennettu seura vailla perinteitä, jossa menestystä on aina haettu hinnalla millä hyvänsä. Jonkin verran sitä on tullutkin, mutta aivan viime aikoina mestaruus on väistänyt seuraa merkillisesti. Faniporukka tuntuu olevan selvästi naapuria nuorempaa, mutta sen ymmärtää. Pelillisellä puolella puhutaan usein taitokiekosta, ainakin fanien kesken, mutta totuus ei suinkaan ole tämä, näin ulkopuolisen silmin.
Jyp: Keski-Suomen pikkuseura, johon harvemmin on haalittu mukaan mitään nimimiehiä, muutamia tosin mukaan mahtuu. Omilla pojilla on yritetty tulla aina toimeen, mutta menestystä ei ole tullut juuri nimeksikään viimeisen 15 vuoden aikana. Enemmänkin taitokiekkoa, kuin fyysisyyttä. Vaikea vastustaja omalle suosikkijoukkueelle monasti, vaikka syytä siihen on vaikea keksiä.
KalPa: Edelleen pikkuseura, jonka toimintaa on aina leimannut amatöörien puuhastelu esim. vuosituhannen lopun konkurssin takia. Kuuluu myös siihen sarjaan, että mielletään enemmänkin taitokiekkojoukkueeksi.
Kärpät: Aiemmasta divisioonaporukasta on kasvanut oikea dynastia, kun it-alan huippu osui juuri oikeaan kohtaan Oulua ajatellen. Nykyisin lähes voittamaton porukka, jonka jokainen siirto ja tekeminen on tarkasti mietitty. Nopeutta ja taitoa täynnä oleva ryhmä 2000-luvulla. Matti Alatalo on tällä hetkellä vaikeammassa paikassa, kuin kukaan muu suomalainen, joka jääkiekon kanssa on tekemisissä.
Pelicans: Pikkuseura, jonka johtaminen on ollut todella vaikeaa puuhaa suurempien välittömässä puristuksessa. Nimeä on vaihdettu useammin, kuin minkään muun seuran, mutta sama taaperrus on jatkunut siitäkin huolimatta. Nykyisin Aravirran aikana jo hieman asiallisempaa touhua myös seuran johdolta. Frank Neal oli se puolustaja, joka saatiin hommattua joskus kauan sitten Lahteen, ja siitä hatun nosto seuralle.
Tappara: Perinteikäs seura, joka oranssihouhuissa on saavuttanut paljon kultaa ja kunniaa. Voittamisen kulttuuri mielestäni yksi Suomen parhaista, vaikka joukkue ei aina siltä paperilla näyttäisikään. Meillekin liian vahva seura vuoden -88 keväällä, vaikka kuinka pistettiin hanttiin.
TPS: Myöskin paljon perinteitä ja mestaruuksia kerännyt seura, joka kuitenkin ajettiin melkein konkurssiin ylettömän rahan käytön takia. Mahtiseura kuitenkin edelleen, ja nousu takaisin elittiin ei yllättäisi ainakaan minua, koska rahaa kaupungissa on, vaikka TuTo kilpaileekin samoilla kulmilla. Hieno areena, josta näkee peliä jokaisesta paikasta. Hyvät valmentajat ovat aina kuuluneet TPS:n vahvuuteen.
SaiPa: Taas pikkuseura kaukana idässä, jonka tekemisiä tulee seurattua ehkä liiankin vähän. Pitäisi varmaan joskus tehdä muutaman päivän matka Lappeenrantaan, että saisi paremman käsityksen siitä, kuinka tärkeä joukkue on kaupungilaisille.
Ässät: Nykyisin hitsarien temmellyskenttänä, josta on ammattimainen tekeminen todella kaukana. Aiemmin menestystä tuli lähes vuosittain, mutta niistä ajoista on jo todella paljon aikaa. Välillä divisioonastakin on vauhtia haettu, mutta paluu tapahtui heti seuraavana vuonna. Kevät 2006 oli kyllä jotain erikoista suomalaisessa kiekossa, ja kiitos Erkki Rajamäen, että ajoi Kärppien veskarin sairaslomalle, jotta sekin hulluus päästiin näkemään ja kokemaan oikein kongreettisesti. Lempivastustaja, joka täydellistä nöyryyttämistä toivoo jokaisessa kohtaamisessa, mutta siltikin saisivat pysyä liigassa mukana. Saas nähdä, kuinka tulevana keväänä käy.