Olen hieman eri mieltä
@Saul Goodman -nimimerkin kanssa muutamista asioista. En ota kantaa nyt mihinkään pelaajavertailuihin: oma kantani on se, että LeBron James ja Michael Jordan olisivat olleet supertähtiä millä tahansa aikakaudella sen aikakauden konteksti huomoiden ihan niin kuin Tom Hanks ja Marlon Brando olisivat olleet huippunäyttelijöitä minä tahansa aikakautena. Mutta kilpailun yleisestä koventumisesta haluan sanoa pari poikkipuolista sanaa.
1) 90-luvulla pelaajapalkkioiden kokonaissumma oli huomattavasti pienempi. Kaikkein kovimmille tähdille maksettiin silloinkin todella kovia palkkoja, mutta joku perus rotaatiopelaaja ei voinut edes haaveilla sellaisista summista mitä nykypäivänä vastaavan roolin pelaaja tienaisi. Näin ollen rivipelaajilla oli paljon isommat paineet pärjätä ja nousta hierarkiassa ylemmäs tai ainakin pysyä remmissä mukana siinä missä nykyään tarvitsee pelata vain muutama kausi penkkimiehenä ja on jo varaa huviloihin Kaliforniassa. Esim. PGA-golfissa on vähän sama tilanne. Takavuosina pelkkä kohtuullinen menestys PGA-tourilla ei tarkoittanut vielä isoja rikkauksia. Nykyään taas sellainen hyvin mutta ei loistavasti pärjäävä pro joka voittaa keskimäärin yhden turnauksen vuodessa tienaa jo aivan vitusti. Näin ollen nyky-golfari voi pelata vähemmän turnauksia ja levätä enemmän sen sijaan että pitäisi koko ajan grindata hyvän elintason takaamiseksi, saatika että haluaisi oikein kunnolla rikastua.
2) On totta, että 90-luvulla oli enemmän läskejä pelaajia kuin tänä päivänä vaikka ihan hyvin se Big Baby Davis onkin pärjännyt. Mutta vastaavasti 90-luvulla ei tulisi kuuloonkaan, että vain 190-paunainen pelaaja (Curry) valittaisiin kahdesti peräkkäin MVP:ksi. Peli on yksinkertaisesti muuttunut ja vaatii erilaista fysiikkaa. Se, että miehellä on vähän läskiä ei tarkoita etteikö mies voisi olla hyvinkin vahva. Nykyään taas aerobinen kunto korostuu, jolloin sitä läskiä pitää välttää tarvittaessa lihasmassankin kustannuksella. Nykypelaajat ovat varmasti kovemmassa aerobisessa kunnossa kuin 90-luvun pelaajat mutta esimerkiksi penkkipunnerruksessa uskon nykypelaajien olevan kaikkea muuta kuin ylivertaisia 90-luvun pelaajiin verrattuna. Ihannetilanteessa pelaaja on tietenkin sekä lihaksikas ja vahva että todella hyvässä aerobisessa kunnossa (LeBron), mutta se ei millään onnistu kaikilta.
3) Nykytähtien apuna on nykypäivän lääketiede, nykypäivän fysioterapia uusine hoitomenetelmineen, nykypäivän tietotekniikka, nykypäivän kehittynyt valmennustietous, nykypäivän olosuhteet, nykypäivän varusteet, nykypäivän ravintotietous ja lisäravinteet, nykypäivän henkinen valmennus ja kyky hoitaa mahdollisia mentaalipuolen ongelmia... Tottakai he ovat sen takia parempia, mutta ihan yhtä lailla ne vanhat tähdet olisivat parempia jos heillä olisi käytössä kaikki ym. asiat. Tämän takia kaikki pitää suhteuttaa ajalliseen kontekstiin. Oli kova asia dominoida 90-luvulla 90-luvun ympäristössä, vaikka 90-luvun pelaaja sellaisenaan ei nykypäivänä pärjäisikään ilman niitä etuja, jotka nykypelaajalla ovat käytössään.
4) Koripallo oli harrastajamääriltään iso laji Yhdysvalloissa ja muuallakin jo takavuosikymmeninä, ja NBA oli esim. tv-katsojamäärien perusteella 90-luvun huippuvuosina jopa suositumpaa kuin nykyään. Jo silloin piti kulkea valtavan tiukan seulan läpi jos halusi päästä edes yliopistopelaajaksi ja vielä tiukemman seulan läpi jos halusi ammattilaiseksi ja vielä sitäkin tiukemman seulan läpi jos halusi NBA-supertähdeksi. "Kilpailun valtava koventuminen" tarkoittaisi nähdäkseni tilannetta, jossa kunnianhimoisia harrastajia olisi valtavasti enemmän suhteessa siihen kuinka moni pääsee ammattilaiseksi (tai esim. saa yliopistostipendin). Jonkin verran tällaista koventumista on varmasti tapahtunut ja onhan NBA kansainvälistynyt, mutta en näe mitään dramaattista muutosta siinä miten helppoa tai vaikeaa sinne huipulle nouseminen on. Tai sanotaanko niin päin, että oli 80-luvulla kova juttu päästä Yaleen lukemaan lakia ja se on sitä edelleen, ja sama pätee siihen että koripalloilija kehittyy NBA-tähdeksi.
5) 90-luvun lahjakkaimmatkin pelaajat olivat pelanneet monta vuotta yliopistokorista ennen NBA:han tuloa. Näin ollen he saapuivat NBA:han fyysisesti ja henkisesti aikuisina miehinä ja valmiina pelaajina ja olivat melkein alusta asti valmiita tarjoamaan kunnon vastuksen kokeneille huipuille. Nykyisellä one-and-done -aikakaudella taas monet pelaajat tulevat NBA:han täysin rääpäleinä, joita LeBronin kaltaiset starat riepottelevat vielä parin ekan kauden aikana ihan mennen tullen, koska 19-vuotias on vielä joka mielessä kaukana valmiista pelaajasta tai valmiista miehestä.
6) Jordanin aikakaudella hand-checkingiä ei ollut vielä kielletty, joten tähtipelaajia ja varsinkin pallonkäsittelijöitä oli paljon helpompi puolustaa. Muutenkin tuomarilinjaa ja sääntöjä on muutettu tarkoituksella siten, että hyökkääminen olisi helpompaa eikä peli olisi liian fyysistä ja puolustusvoittoista. Ylipäätään otteluissa syntyi paljon vähemmän pisteitä kuin nykyään. Näin ollen on absurdia väittää, että LeBronin PPG nousisi dramaattisesti jos hänet siirrettäisiin 90-luvulle ja Jordanin laskisi jos hänet siirrettäisiin 2010-luvulle.
