Huoh, Lebronin ylikorostus ei varmaan lopu koskaan. Tai oikeastaan päätynee siihen Kobe-tasolle jossain vaiheessa, jossa Lebronin tekoja puolustetaan "because people needs heroes".
Todellinen uberpelaaja tällä kaudella on tosiaan ollut Ray Allen, nyt piakkoin 10 matsia pelattuna ja kolmoset taitavat olla yhä >60%....se on heittotaitoa se. Tälläkin hetkellä Phillyä vastaan 6/9 (ei helvetti, ensin se oli 3/5 ja pidin jo sitä kovana, nyt se on 6/9 ja se on jo sairasta. Ota tuosta oppia Lebron, niin sinustakin voi joskus tulla jotain todella suurta). Ja merkityksellisemmäksi tuon prosentin tekee se, että Allen tosiaan vielä ottaa heittoja. Saa vain nähdä kauanko käsi pysyy kuumana.
Aika heikko pelaaja Allen muuten on, eikä mies muissa tilastoissa loistakaan, mutta Pejan koomatessa NBA:n kolmoskuninkaan paikka ei tällä hetkellä ole epäselvä. Pejaan nähden Allenin huono puoli on koko, yli 10 cm pidempi Peja pystyy heittämään paljon vapaammin, mutta toisaalta atleettisuudellaan Allen saa luotua paikkoja itselleenkin.
Sinänsä on kuitenkin ilo seurata Allenin uraa, koska huolimatta donkkitaidoistakin, hän on ensisijaisesti heittäjä ja saattaa hyvinkin nousta 90/2000-luvun heittäjälegendaksi R. Millerin, Richmondin ja Kerrin joukkoon...ellei sitten ole jo sitä. Vielä kun jostain saisi mestaruuden pelattua Allenille.
Mutta sitten ihan huvin vuoksi muihin asioihin. Koska Änäri ei ota alkaakseen niin keskustelkaamme sitten vaikkapa sellaisista suorituksista, jotka ovat jääneet mieleen OMAN koripallofanin uran ajalta. Ei siis tarkastella Bob Cousyn heittoja vuoden 55 finaaleissa, vaan pysykäämme nyt ihan 80/90-lukujen kieppeillä.
Aloittakaamme sitten vaikkapa donkeista.
Vaikka itse arvostan heittotaitoa yli kaiken niin donkeissa kuitenkin on sitä jotain, on vaikea kuvailla sitä momentumia, jonka kova donkkia kovaan paikkaan saa aikaan. Vaikka kolmonen toki hyödyttää joukkuetta pisteellisesti enemmän, on silti pelitilannedonkin vaikutus henkiseen puoleen joskus paljon merkittävämpi.
Donkki on myös siinä mielessä veikeä suoritus, että se on monen fyysisen voimansuorituksen äärimmäinen voimannäyttö.
Myös se fakta, että luultavasti yli 95% ihmisistä ei koskaan kykene donkkaamaan isoon koriin, tekee suorituksesta jotain sellaista, mitä jalkapallossa tai jääkiekossa ei löydy.
Jokainen pystyy potkaisemaan tuurilla vaparin 30 metristä sisään, tai vetämään kovan lämärin ylämummoon. Pallon tai kiekon nopeus ei nouse satoihin kilometreihin tunnissa, mutta suoritus itsessään onnistuu.
Donkki taasen on puhtaasti mahdoton suoritus varsin monelle jo itsessään, puhumattakaan sitten alan erikoistempuista.
Siispä, arvon jatkiksen koripallofanaatikot, listatkaamme nyt vaikkapa 3. kovinta, lontoonkielellä ehkä "sickest" olisi sopivin sana, pelitilannedonkkia jotka olette itse nähneet tehtävän oman faniuranne aikana.
Perusteluitakin saa heittää.
1. Vince Carter - v2000 Olympiafinaali Ranskaa vastaan
- Tiukan Liettuavoiton jälkeen USA kohtasi selkeästi heikomman Ranskan ja peli oli monessa mielessä selvä alusta lähtien. Kuitenkin jossain vaiheessa (hitto kun en enää muista aikaa) USA:n epäonnistunut heitto päätyy ranskalaisten käsiin ja Ranska iskee nopealla hyökkäyksellä. Juuri ennen puoltakenttää Carter kuitenkin riistää pallon Ranskan takamieheltä ja lähtee korillepäin.
Ranskan hyökkäys oli sen verran nopea ettei Ranskan sentteri, 7'2 pitkä (~220 cm) Weiss ollut vielä ehtinyt mukaan vaan huomasi hetken kuluttua olevansa alin puolustaja kun Carter tulee oikealta sivustalta ja Kevin Garnett keskeltä.
Carter näkee Weissin, näkee keskellä etenevän Garnettin, mutta päättää ottaa oman ratkaisunsa. Loppu onkin historiaa, Carter ottaa hieman vauhtia ja ponnistaa kahden jalan hypyn suoraan Weissin yli (munat naamaan, kirjaimellisesti) ja donkkaa yhdellä kädellä pallon koriin.
Toki Weiss hieman kyyristyy, mutta olennaisesti kyse on tuollaisessa jo alistumisesta. Ranska on lopullisesti lyöty ja Weiss ei tuossa pelissä enää juurikaan loistanut.
Totaalinen dominointi ja ehdottomasti kovin pelitilannedonkki, mitä on ikinä tehty. Sitä saattaa hieman mietityttää mitä tapahtui, kun olet 220 senttiä ja hetken kuluttua musta mies työntää sukukalleuksiaan suuhusi (nohnoh, pelihuosujen alla toki, ei nyt ruveta pervoilemaan). Carter on sittemmin loukkaantumisten myötä menettänyt paljon "ilmastaan" ja nykyään donkkailee hyvin harvoin, kuitenkin kyseinen donkki tullaan luultavasti muistamaan ikuisesti.
2.Michael Jordan Karl Malonea päin Utahia vastaan NBA-finaaleissa...hmm vuosi on unohtunut.
- Ensin Jordan donkkaa normaalidonkin John Stocktonin yli (tai oikeastaan edestä, siinä missä Carter konkreettisesti meni Weissin yli, Jordan lähinnä vain hyppäsi Stocktonin edestä ja Stockton joutui perääntymään) ja Karl Malone huutaa Jordanille jotain "omankokoistensa kiusaamisesta" (jälkikäteen selvinnyt asia). Seuraavassa vaihdossa Jordan tekee parit harhautukset ja pamauttaa yhden käden donkin Malonen naamalle.
Ottelusarjat sitten päätyivätkin lopulta Bullsien voittoon, mutta henkisesti Jazz lyötiin pääasiassa Jordanin suoritusten avulla (tosin sarjassa merkittävämmäksi nousi Jordanin viimehetken kolmonen).
3. Shaq O'Neal Orlandon paidassa vuonna joskus
- Shaq saa syötön paintin reunassa ja ottaa askeleet korin alle, edessä seisoo vielä vastustajan sentteri. Shaq vetäisee ruuhkassa kahden käden powerslamin ja jää roikkumaan korirautaan, tuloksena se että korikin alistuu Big Daddyn valtaan ja romahtaa alas. Koko koriteline sortuu alas ja hyökkäyskello miltei tappaa Shaqin (jos se nyt on mahdollista). Vaikka kyse olikin vain normaalipelistä niin kyseinen donkki monessa mielessä kulminoitui Shaqin pelitapaan, Dominointiin isolla Deellä. Sanoma puolustajille on varsin selkeä, älä tule tielle tai jäät alle.
Siinäpä nuo, muitakin hienoja donkkeja on tullut nähtyä, mutta nuo ovat jääneet erityisesti mieleen.
Toki myös viimekeväinen Oliver "ei se kyllä lihasta ole" Millerin donkki voisi kuulua tähän kategoriaan :)
