Olemus ja pitkä potku on luonut itsellenikin tuon saman kuvan. On kuitenkin ollut tällä kaudella parempi mitä yleinen mielipide antaa ymmärtää. Johansenilla on hyvä laukaus ja maalimäärien lasku siitä kolmenkympin ylityksestä (en muista tarkkaa maalimäärää) selittyy laukausmäärien laskulla. Enemmän pelintekijän roolissa kuin uransa alkuvaiheesa. Siitä mahtava pelaaja, että jonkun peliä tekevän laiturin vierellä voisi helposti nakuttaa tuon 30 maalia uudestaankin. Nyt rinnalla vaan on sattunut olemaan Forsberia, Arvidssonia ja Nealia, jotka laukovat niin paljon, että on ollut jokkueen edun mukaista keskittyä playmakerin rooliin. Ehkä tämän roolin hyväksyminen (ja mahdollisesti kiitoksen saaminen?) on osaltaan myös tuonut hieman lisää eväitä kokonaisvaltaisempaan joukkuepelaamiseen. Ainakin puolustuspelaaminen on kehittynyt tällä kaudella kauden sisällä merkittävästi. Myös Forsbergin puolustuspelaamisessa on tapahtunut sellaisia kehitysaskelia, että voisi jopa epäillä joukkueen onnistunutta yhteen hitsautumista. Tai jotain sellaista, että tollaset mulkun oloiset Johansenitkin olisivat täysillä mukana tässä touhussa.Pakko sanoa, että sarja Hawksia vastaan reivasi hieman käsitystäni Johansenista. Olen aina pitänyt pullaposkena, jolla on talenttia, muttei riittävästi asennetta voittamiseen ja nousemiseen sille tasolle, mitä lahjat edellyttävät. Ehkä kuitenkin. Ainakin pudotuspeleissä tuntuu saavan itsestään hyvin irti. Ehkä jonain päivänä pelaa myös kokonaisen runkosarjakauden sillä tasolla, mitä kropasta ja päästä löytyy. Nuori poika kuitenkin.