Keskisen divisioonan, läntisen divisioonan ja koko NHL:n ykkönen Nashville Predators kohtaa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella divisioonanelosen ja huonomman villi kortti -joukkueen Colorado Avalanchen.
Viime vuosina koko NHL:n suurimmaksi ennakkosuosikiksi hiljalleen noussut Predators pääsi viime vuonna historiansa ensimmäisen kerran Stanley Cup -finaaleihin asti, mutta tällä kaudella joukkueelta odotetaan myös finaalien voittamista. Alla on Predatorsin ensimmäinen President’s Trophy ja seurahistorian paras runkosarja.
Avalanche eteni pudotuspeleihin neljän vuoden tauon jälkeen ja nousu koko NHL:n pohjilta pudotuspeleihin on jo niin kova saavutus, joten toisin kuin Predatorsilla, Avalanchella on jo nyt varmasti plusmerkkinen kausi. Yhteensä tämä on kahdeksaan kauteen vasta toinen pudotuspelikevät Avalanchelle.
Maalivahdit:
Predators:
Pekka Rinne
Juuse Saros
Avalanche:
Jonathan Bernier
Andrew Hammond
(IR: Semyon Varlamov)
Maalivahdeissa ero on valtaisa. Rinne oli koko runkosarjan paras maalivahti ja voittanee Vezina Trophyn sen kunniaksi. Rinne on myös kokenut ja pelannut ennenkin kovia pudotuspelisarjoja, joten häneen voi Predators luottaa todella. Avalanchen ykkösmaalivahti Varlamov pelasi vaihteeksi taas selkeästi paremman kauden, mutta huilaa loppukauden loukkaantumisen takia. Bernier oli hyvä hankinta tälle kaudelle ja haastoi Varlamovin vahvasti, mutta loppukausi oli pahasti rikkonainen päävamman vuoksi ja on lähtökohtaisesti suuresti Rinnettä perässä. Saroskin on parempi kuin Bernier.
Puolustajat:
Predators:
Roman Josi (C) - Ryan Ellis
Mattias Ekholm - P.K. Subban
Alexei Emelin - Matt Irwin
Avalanche:
Nikita Zadorov - Tyson Barrie
Patrik Nemeth - Samuel Girard
Mark Barberio - Mark Alt
(IR: Erik Johnson)
Jos maalivahdeissa ero on valtaisa, puolustuksessa se on vielä vähän isompi. Vastakkain on NHL:n paras ja kenties huonoin puolustuskalusto, varsinkin kun Avalanchelta puuttuu ykköspakki Johnson. Predatorsin kärkinelikko on erittäin tasainen ja laadukas, oikeastaan kaikki voisi olla kovia nimiä parhaan puolustajan palkinnon saajaksi, mutta syövät toistensa mahdollisuuksia pystiin. Kolmospari Emelin-Irwin ei ole erikoinen, mutta ei tarvitsekaan olla.
Avalanchen puolustuksen ykkösnimi on Johnsonin puuttuessa Barrie, joka pystyy vastaamaan kiekollisesti kelle tahansa Predatorsin pakeista, mutta toisaalta on omaan päähän NHL-puolustajaksi huono. Pelasi kuitenkin uransa tehokkaimman runkosarjan loukkaantumisesta huolimatta ja Johnsonin puuttuessa pelaa yli 25 minuutin keskiarvolla. Pakkipari Zadorov voitti NHL:n taklauspörssin, mutta voi olla vikkelien Predators-hyökkääjien kanssa pulassa. Barrien tavoin Predatorsista kesken kauden tullut Girard tuo nopeutta, mutta samalla lisää ongelmia omiin. Nemeth ja Barberio on ihan kivoja NHL-pakkeja, mutta ei sateentekijöitä ja Alt on AHL-tasoa.
Hyökkääjät:
Predators:
Filip Forsberg - Ryan Johansen - Viktor Arvidsson
Kevin Fiala - Kyle Turris - Craig Smith
Colton Sisson - Nick Bonino - Ryan Hartman
Miikka Salomäki - Mike Fisher - Austin Watson
(IR: Calle Järnkrok)
Avalanche:
Gabriel Landeskog (C) - Nathan MacKinnon - Mikko Rantanen
Sven Andrighetto - Tyson Jost - Alexander Kerfoot
Matt Nieto - Carl Söderberg - Blake Comeau
Gabriel Bourque - J.T. Compher - Colin Wilson
Hyökkäyskin menee Predatorsille, vaikka sentään yksilönä paras pelaaja löytyykin Avalanchen puolelta eli ykkössentteri MacKinnon, joka loppukauden pienen hyytymisen takia jäi sadasta pisteestä, mutta pelasi silti huippukauden ja on ehdokas Hart Trophyn voittajaksi. MacKinnonille nämä on toiset pudotuspelit ja edellisellä kerralla paukutti varsin kovaa tulosta. Avalanchen hyökkäys on muutoinkin paljon MacKinnonin ketjun varassa. Tutkapari Rantanen painoi kovat tehot myös ja Landeskog kovaa duunia illasta toiseen sekä johtaa joukkuetta muutoin. Kakkosketju Kerfootin johdolla paransi loppukautta kohden, mutta secondary scoring ei ole kuitenkaan tasaista, eikä täten riittävä pitkässä juoksussa.
Predatorsin top-6 on erittäin tasainen ja vaikkei sieltä ketään erotukaan selkeästi, kuten Avalanchella, on se kakkosketjuvertailun vuoksi Avalanchea parempi ja vaikka ykkösketju jäisikin tehottomasti, Predators ei ole ongelmissa toisin kuin Avalanche. Predatorsin runkosarjan ykköstykit Forsberg (64 pistettä) ja Arvidsson (61 pistettä) eivät korkealla pistepörsissä olleet, mutta Forsberg jäi niukasti piste per peli -tahdista.
Predatorsin alaketjuista ei mitään hirveää kiekollista tykitystä puutu ja Järnkrokin loukkaantuminen tekee pienen loven sinne. Toki Järnkrokin odotetaan palaavan heti pudotuspelien alussa. Järnkrokin lisäksi muita alaketjun miehiä ei yli 30 pisteen päässyt, mutta Predatorsin alaketju ei kuitenkaan ihan kädetön ole ja erityisesti sinne löytyy laajutta katsomosta asti ja se pystyy horjuttamaan vastustajaa fyysisyydellään.
Avalanchen kolmosketju Söderbergin johdolla kestää vertailun Predatorsin vastaavaan. Söderberg palasi takaisin tasolleen umpisurkean viime kauden jälkeen ja iski yli 30 pistettä, kuten myös Comeau. Nelosketjussa pelaa pari Predatorsista tuttua duunaria sekä tulevaisuudessa isompaan rooliin nouseva Compher.
Maalivahdit ja puolustus menee Predatorsille varsin selkeästi, mutta hyökkäyskalustot ovat tasaisia, mutta Predatorsilla silti parempi. Molemmilla joukkueilla on erittäin nopea ja taitava joukkue, mutta silti fyysinen, joten tuloksen takana mielenkiintoiseen pudotuspelikiekkoon on eväät, vaikka tasoero olisikin suuri.
Runkosarjassa Predators esitti jo season sweepin 4-0. Vuoden 2017 puolella Predators otti kaksi varsin helppoa voittoa kotonaan, mutta vuoden 2018 puolella Avalanche haastoi Denverissä paremmin, vaikkei voittanutkaan. Yksi piste kuitenkin tuli, kun kolmas kohtaaminen meni Forsbergin maalilla Predatorsille vasta jatkoajalla. Yhteensä maalit meni Predatorsille 17-8. Ja noita lukemia katsoessa lienee selvää, että tehokkaimmat pelaajat löytyvät Predatorsilta. Forsberg keräsi tehot 3+3, Arvidsson 2+3, Sissons 4+1 sekä Smith ja Josi 1+4. Avalanchen tehokkain oli yllättäen MacKinnon tehoin 2+1. Predatorsilla oli 12 vähintään kahden pisteen miestä ja yhteensä 16 pelaajaa pääsi pisteille. Avalanchen vastaavat lukemat olivat kuusi ja 13.
Lähtökohdat sarjaa ovat, että yksikin voitto Avalanchelle olisi yllätys. Runkosarjassa Predators voitti 4-0 ja todennäköisesti myös tässä pudotuspelisarjassa. Avalanchen eväät yllätykseen ovat Bernierin jossain uskomattomassa pudotuspelimoodissa ja jos MacKinnon äityy yhtä hurjaan vireeseen kuin runkosarjassa parhaimmillaan. Siis tehoviressä pitäisi olla myös vieraissa ja Predatorsin puolustusta vastaan.
Eli 4-0 Predatorsille, ellei Avalanche nappaa jonkun jatkoaikavoiton kotiyleisön edessä kolmannessa tai neljännessä kohtaamisessa.
Viime vuosina koko NHL:n suurimmaksi ennakkosuosikiksi hiljalleen noussut Predators pääsi viime vuonna historiansa ensimmäisen kerran Stanley Cup -finaaleihin asti, mutta tällä kaudella joukkueelta odotetaan myös finaalien voittamista. Alla on Predatorsin ensimmäinen President’s Trophy ja seurahistorian paras runkosarja.
Avalanche eteni pudotuspeleihin neljän vuoden tauon jälkeen ja nousu koko NHL:n pohjilta pudotuspeleihin on jo niin kova saavutus, joten toisin kuin Predatorsilla, Avalanchella on jo nyt varmasti plusmerkkinen kausi. Yhteensä tämä on kahdeksaan kauteen vasta toinen pudotuspelikevät Avalanchelle.
Maalivahdit:
Predators:
Pekka Rinne
Juuse Saros
Avalanche:
Jonathan Bernier
Andrew Hammond
(IR: Semyon Varlamov)
Maalivahdeissa ero on valtaisa. Rinne oli koko runkosarjan paras maalivahti ja voittanee Vezina Trophyn sen kunniaksi. Rinne on myös kokenut ja pelannut ennenkin kovia pudotuspelisarjoja, joten häneen voi Predators luottaa todella. Avalanchen ykkösmaalivahti Varlamov pelasi vaihteeksi taas selkeästi paremman kauden, mutta huilaa loppukauden loukkaantumisen takia. Bernier oli hyvä hankinta tälle kaudelle ja haastoi Varlamovin vahvasti, mutta loppukausi oli pahasti rikkonainen päävamman vuoksi ja on lähtökohtaisesti suuresti Rinnettä perässä. Saroskin on parempi kuin Bernier.
Puolustajat:
Predators:
Roman Josi (C) - Ryan Ellis
Mattias Ekholm - P.K. Subban
Alexei Emelin - Matt Irwin
Avalanche:
Nikita Zadorov - Tyson Barrie
Patrik Nemeth - Samuel Girard
Mark Barberio - Mark Alt
(IR: Erik Johnson)
Jos maalivahdeissa ero on valtaisa, puolustuksessa se on vielä vähän isompi. Vastakkain on NHL:n paras ja kenties huonoin puolustuskalusto, varsinkin kun Avalanchelta puuttuu ykköspakki Johnson. Predatorsin kärkinelikko on erittäin tasainen ja laadukas, oikeastaan kaikki voisi olla kovia nimiä parhaan puolustajan palkinnon saajaksi, mutta syövät toistensa mahdollisuuksia pystiin. Kolmospari Emelin-Irwin ei ole erikoinen, mutta ei tarvitsekaan olla.
Avalanchen puolustuksen ykkösnimi on Johnsonin puuttuessa Barrie, joka pystyy vastaamaan kiekollisesti kelle tahansa Predatorsin pakeista, mutta toisaalta on omaan päähän NHL-puolustajaksi huono. Pelasi kuitenkin uransa tehokkaimman runkosarjan loukkaantumisesta huolimatta ja Johnsonin puuttuessa pelaa yli 25 minuutin keskiarvolla. Pakkipari Zadorov voitti NHL:n taklauspörssin, mutta voi olla vikkelien Predators-hyökkääjien kanssa pulassa. Barrien tavoin Predatorsista kesken kauden tullut Girard tuo nopeutta, mutta samalla lisää ongelmia omiin. Nemeth ja Barberio on ihan kivoja NHL-pakkeja, mutta ei sateentekijöitä ja Alt on AHL-tasoa.
Hyökkääjät:
Predators:
Filip Forsberg - Ryan Johansen - Viktor Arvidsson
Kevin Fiala - Kyle Turris - Craig Smith
Colton Sisson - Nick Bonino - Ryan Hartman
Miikka Salomäki - Mike Fisher - Austin Watson
(IR: Calle Järnkrok)
Avalanche:
Gabriel Landeskog (C) - Nathan MacKinnon - Mikko Rantanen
Sven Andrighetto - Tyson Jost - Alexander Kerfoot
Matt Nieto - Carl Söderberg - Blake Comeau
Gabriel Bourque - J.T. Compher - Colin Wilson
Hyökkäyskin menee Predatorsille, vaikka sentään yksilönä paras pelaaja löytyykin Avalanchen puolelta eli ykkössentteri MacKinnon, joka loppukauden pienen hyytymisen takia jäi sadasta pisteestä, mutta pelasi silti huippukauden ja on ehdokas Hart Trophyn voittajaksi. MacKinnonille nämä on toiset pudotuspelit ja edellisellä kerralla paukutti varsin kovaa tulosta. Avalanchen hyökkäys on muutoinkin paljon MacKinnonin ketjun varassa. Tutkapari Rantanen painoi kovat tehot myös ja Landeskog kovaa duunia illasta toiseen sekä johtaa joukkuetta muutoin. Kakkosketju Kerfootin johdolla paransi loppukautta kohden, mutta secondary scoring ei ole kuitenkaan tasaista, eikä täten riittävä pitkässä juoksussa.
Predatorsin top-6 on erittäin tasainen ja vaikkei sieltä ketään erotukaan selkeästi, kuten Avalanchella, on se kakkosketjuvertailun vuoksi Avalanchea parempi ja vaikka ykkösketju jäisikin tehottomasti, Predators ei ole ongelmissa toisin kuin Avalanche. Predatorsin runkosarjan ykköstykit Forsberg (64 pistettä) ja Arvidsson (61 pistettä) eivät korkealla pistepörsissä olleet, mutta Forsberg jäi niukasti piste per peli -tahdista.
Predatorsin alaketjuista ei mitään hirveää kiekollista tykitystä puutu ja Järnkrokin loukkaantuminen tekee pienen loven sinne. Toki Järnkrokin odotetaan palaavan heti pudotuspelien alussa. Järnkrokin lisäksi muita alaketjun miehiä ei yli 30 pisteen päässyt, mutta Predatorsin alaketju ei kuitenkaan ihan kädetön ole ja erityisesti sinne löytyy laajutta katsomosta asti ja se pystyy horjuttamaan vastustajaa fyysisyydellään.
Avalanchen kolmosketju Söderbergin johdolla kestää vertailun Predatorsin vastaavaan. Söderberg palasi takaisin tasolleen umpisurkean viime kauden jälkeen ja iski yli 30 pistettä, kuten myös Comeau. Nelosketjussa pelaa pari Predatorsista tuttua duunaria sekä tulevaisuudessa isompaan rooliin nouseva Compher.
Maalivahdit ja puolustus menee Predatorsille varsin selkeästi, mutta hyökkäyskalustot ovat tasaisia, mutta Predatorsilla silti parempi. Molemmilla joukkueilla on erittäin nopea ja taitava joukkue, mutta silti fyysinen, joten tuloksen takana mielenkiintoiseen pudotuspelikiekkoon on eväät, vaikka tasoero olisikin suuri.
Runkosarjassa Predators esitti jo season sweepin 4-0. Vuoden 2017 puolella Predators otti kaksi varsin helppoa voittoa kotonaan, mutta vuoden 2018 puolella Avalanche haastoi Denverissä paremmin, vaikkei voittanutkaan. Yksi piste kuitenkin tuli, kun kolmas kohtaaminen meni Forsbergin maalilla Predatorsille vasta jatkoajalla. Yhteensä maalit meni Predatorsille 17-8. Ja noita lukemia katsoessa lienee selvää, että tehokkaimmat pelaajat löytyvät Predatorsilta. Forsberg keräsi tehot 3+3, Arvidsson 2+3, Sissons 4+1 sekä Smith ja Josi 1+4. Avalanchen tehokkain oli yllättäen MacKinnon tehoin 2+1. Predatorsilla oli 12 vähintään kahden pisteen miestä ja yhteensä 16 pelaajaa pääsi pisteille. Avalanchen vastaavat lukemat olivat kuusi ja 13.
Lähtökohdat sarjaa ovat, että yksikin voitto Avalanchelle olisi yllätys. Runkosarjassa Predators voitti 4-0 ja todennäköisesti myös tässä pudotuspelisarjassa. Avalanchen eväät yllätykseen ovat Bernierin jossain uskomattomassa pudotuspelimoodissa ja jos MacKinnon äityy yhtä hurjaan vireeseen kuin runkosarjassa parhaimmillaan. Siis tehoviressä pitäisi olla myös vieraissa ja Predatorsin puolustusta vastaan.
Eli 4-0 Predatorsille, ellei Avalanche nappaa jonkun jatkoaikavoiton kotiyleisön edessä kolmannessa tai neljännessä kohtaamisessa.