Terveisin Todd Marchant, Anaheim Ducks.
Kuvailit king of the junglen viestissäsi. Samat vahvuudet ja heikkoudet poislukien taistelutahtoa. Välillä tulee nostettua selkä suoraksi ja pyörittyä ylimielisesti keskialueella kiekkoa odotellen (kyseessä siis todellakin ulkopelit ja jokainen voi miettiä kuinka noloa tuo on). Takatukka ei vielä ole Jaromirin entisissä mitoissa, mutta opiskelija kun olen niin parturireissun jätän ilomielin tsekkiläisen kauneuden takia tekemättä.
Luisteluni on hyvää luokkaa, tosin heikko kohta on, kun en osaa kunnolla sirklata takaperin oikealle enkä myöskään etuperin oikealle. Nopeus on valttia.
Kädet käyvät myös hyvin (salibandysta perua) ja syötöt "maagisia", mutta peliäly taas jotain toista maata. Melkeen kuin Crosby, muttei lähelläkään.
Rannelaukaus on tarkka ja yllättävän tulinen, mutta lämäri taasen avuton. Paikallisella kentällä on aina talvisin niitä vanhempia janttereita, jotka lämäävät mailalla kuin mailalla puolesta kentästä ylämummoon, mutta sitten kun pitäisi vähän pelata, niin hyvä kun pystyssä pysyvät. Itse olen aina ollut enemmän kikkailija ja usein sitä kavereiden kanssa heittelee syöttöjä ja kaikenlaisia vipuja. CCM Vector 8.0:n omistin ja ekan kerran kun lämäsi, niin sitähän tajusi olevansa kentän kovin lämääjä(kin?). Muutamat kerrat sillä meni, kunnes varsi päätti päättää suhteensa lapaan. Se siitä. Nykyisin sitä vetelee Eastonin vanhemmalla komposiitilla, jolla vedot nousevat kerran kymmenestä irti jäästä ja voimaa ole yhtään, joten tarkka-ampuja kun olen, niin längeistähän se Luongolle menisi.
Kovat kaverithan vetävät vaikka rautakangella sitä kiekkoa reppuun, mutta itse en kova kaveri ole, joten tyydyn tsekkiläiseen olemukseen ja leijumiseen kiekkourallani. 5 vuotta paikallisessa pilipalijengissä. Tyydynkin lopettamaan iskulauseeseen: "Mul on jalkavamma, ni sen takii lopetin pelaamisen. Muuten oisin varmaan Sm-liigassa ainaki."