Kovin on murheellista todistaa niitä asioita, mitä edellisen kisan enteitä mietiskelin. Ruotsi pelaa jääkiekkoa ja Suomi on toistensa tiellä kentällä. Huonokuntoisempia, kiekollisesti alemman kastin kurvailijoita ja kun taso ei riitä hätäilevät ja hosuvat ne harvatkin paikkansa mitkä vastustaja lahjoittaa.
Vähän tosiaan pelkäsin, että sukellus johtaa taantumiseen ja pitkään sukellukseen ynnä muut osastoon ja näin näyttää käyneen.
Ruotsin eduksi on sanottava, että joukkueena osaavat käyttää vahvuuksiaan, eli valmennukselle kehut, Suomi taas ei tunnu olevan selvillä onko niitä vahvuuksia edes. Valmennuksen piikkiin tämä tietenkin.
Ikävintähän tietty on se, että oma tuotanto ei lähivuosiinkaan tuo talenttia jolla tasoa voisi riittävästi nostaa. No pysyypähän kiekkokulttuurissamme häpeäpilkku, jottei takki levällään ole palaa kenellekään kehua.
Ei kuitenkaan taideta pudota kun on pari vielä surkeampaa mukana.