13.4.
Tšekki–Suomi 2–1 (puolivälierä)
(0–1, 2–0, 0–0)
Laukaukset 22–42
Suomen kokoonpanossa ei ole tapahtunut muutoksia edellisen pelin jälkeen.
Vainikka 19:56 – Tulus A 26:25 – Yrjänen 12:56
Liikala 20:10 – Vanhanen 18:28 – Nieminen A 24:43
Sundelin 12:29 – Nylund 16:37 – Vesa 13:54
Antti-Roiko 2:10 – Rakkolainen 1:49 – Montonen 1:29
Havana 0:00 (13. hyökkääjä)
Hiirikoski C 29:57 – Laitinen 27:20
Savolainen 18:50 – Rantala 12:28
Karjalainen 6:47 – Parkkonen 11:13
Lindstedt 19:01
Keisala 20/22 – 90,9 % – 57:16
(Ahola)
YV 0/5 – 10:00
AV 3/4 – 05:30
Aloitukset
26–33 (44,1 %) Yhteensä
9–10 (47,4 %) Tulus (R)
2–6 (25,0 %) Vanhanen (L)
4–4 (50,0 %) Nylund (L)
1–1 (50,0 % ) Rakkolainen (L)
3–6 (33,3 %) Vainikka (L)
7–6 (53,9 %) Nieminen (L)
Naisleijonat aloitti tämänkin ottelun tahmeasti ja joutui heti alkuun puolustuskannalle. Ensimmäisen kympin aikana Suomi joutui tappamaan jäähynkin, mutta takaiskua ei kuitenkaan nähty. Suurimman kiitoksen siitä voinee antaa maalivahti Anni Keisalalle. Erän puolivälin jälkeen myös Naisleijonat alkoi saada hieman hyökkäyspelistä kiinni ja 15 minuutin jälkeen pyöritys hyökkäysalueella palkittiin maalin muodossa. Viivi Vainikka pääsi hyödyntämään maalin edestä Noora Tuluksen oivaltavan syötön. Erä lopulla Suomi pääsi vielä ylivoimalle, mutta lisäosumia ei syntynyt ennen erätaukoa.
Toisen erän Naisleijonat aloitti vahvemmin ja pääsi jälleen ylivoimalle. Tuo ei tuottanut maalia ja joitain minuutteja myöhemmin Suomi joutui itse alivoimalle. Jäähy oli ehkä pehmeä, mutta Ronja Savolainen otti joka tapauksessa turhan jäähyn estäessään kiekottoman hyökkääjän etenemisen poikittaisella mailalla. Tšekin ylivoima ei ollut häikäissyt alkulohkon peleissä, eikä nytkään nähty mitään maata mullistavaa, mutta maalin joukkue kuitenkin teki. Suomen puolustajat hävivät laitakamppailun maalin takana ja ylimääräisenä pelaajana kiekon napannut Natalie Mlynkova kiepautti kiekon vanhanaikaisella maaliin, kun Petra Niemisen ja tolpan väliin jäi liikaa tilaa kääntyä maalin eteen.
Alle minuutti myöhemmin Naisleijonien niskaan kaadettiin lisää kylmää vettä. Olemattomalle peliajalle jäänyt nelosketju joutui ottamaan takaiskun vastaan, kun Tšekki pelasi siniviivan ylittämisen jälkeen paikan toisessa aallosta luistelleelle Mrazovalle. Tulisen tarkka laukaus upposi kilpikäden puolelta patjan yli Keisalan taakse. Maali joka näytti hieman maalivahdin maalilta, mutta tuli kuitenkin nopeasti ja tarkasti maskin takaa. Naisleijonien johto olikin yhtäkkiä vaihtunut maalin takaa-ajoasetelmaksi. Toinen erä oli hieman ironisesti takaiskuja lukuunottamatta avauserää parempi esitys Naisleijonilta.
Kolmannessa erässä Naisleijonat aloitti kirin ja tasoituspaikkaa tarjottiin heti ensimmäisellä kympillä kolmen ylivoiman muodossa. Suomi ei näyttänyt samalla tavalla lamaantuneelta kuin viime elokuussa Tanskassa, mutta valitettavasti yhtä tehotonta takaa-ajo oli kuitenkin. Petra Nieminen johti kymmenellä laukauksella hurjaa yrittämistä, mutta paikoin laukauksia tuhlattiin matalan todennäköisyyden paikkoihinkin. Päävalmentaja Toivola otti maalivahdin pois hyvissä ajoin, kun erää oli jäljellä vielä yli kolme minuuttia. Tasoitusta ei kuitenkaan nähty ja ilman maalivahtia pelatessa Sanni Rantala joutui pysäyttämään viimeisellä minuutilla tšekkihyökkääjän etenemisen jäähyn arvoisesti. Näin ollen Naisleijonien kauden toinen ja eurooppalaisia vastaan ensimmäinen tappio oli tosiasia ja se tapahtui tietenkin MM-kisojen puolivälierässä.
* * *
Tappion jälkeen on mediassa ja somessa on tietysti reagoitu voimakkaasti ja osittain hieman epäreilustikin, mutta tämä ottelu tiedettiin kyllä etukäteenkin tiukaksi. Tšekki ei ole todellakaan huono joukkue. Siinä on taitavia oikeassa iässä olevia yksilöitä ja sen lisäksi joukkue pelaa myös hyvin yhteen. Suomella on noissa molemmissa asioissa haastavampi tilanne. Joukkueessa on paljon nuoria, joiden parhaat päivät ovat ehkä vielä edessä ja edelleen joitakin konkareita, joilla parhaat päivät ovat ehkä jo takana. Silti tämänkin pelin tavoin tiukassa paikassa valmennus ei ilmeisesti voi luottaa nuorukaisiin, vaan konkareiden ajatellaan edellen kantavan joukkueen menestykseen. Tässä pelissä hävittiin myös maalivahtipelissä, vaikka tappiota ei voikaan kaataa kaksi maalia päästäneen maalivahdin niskaan, jos itse onnistuu tekemään vain yhden maalin 42 laukauksella.
Muun muassa päävalmentaja Toivolan asemaa on kyseenalaistettu runsaasti. Itse en lähtisi tuohon vielä ainakaan kesken kisojen. Se on toki selvää, että näillä poikkeuksellisen huonoilla tuloksilla valmentajakaan ei seiso kovin tukevalla maaperällä. Siitäkään huolimatta, että maajoukkueen sukupolven vaihtuminen on ollut tiedossa jo oikeastaan 2019 kotikisojen jälkeen ja uuden sukupolven sisäänajon on tiedetty tuovan mukanaan myös kasvukipuja. Ne olisi tarkoitus kuitenkin kärsi nyt, jotta joukkue olisi taas iskukyvyssä kolmen vuoden päästä olympialaisissa.
Naisleijonissa on ilmeisesti elokuun MM-turnausta parempi tunnelma ja B-alkulohkon voittomarssi antoi joukkueelle runsaasti itseluottamusta. Heikommassa lohkossa pärjääminen ei välttämättä kuitenkaan valmista oikealla tavalla tällaiseen "kuolemanpeliin" ja onnistumiset saattavat valaa kokemattomaan joukkueeseen katteetontankin itseluottamusta. Toisaalta viime vuosilta on kokemusta siitäkin, että myös A-lohkon turpasaunat pohjoisamerikkalaisia vastaan asettavat haasteen joukkueen henkisen tilan hallinnalle ja puolivälierään valmistautumiselle. Varsinkin jos samaan aikaan mediassa pyörii vielä jokin tarpeeton kohu.
Mitalipelit jäivät nyt haaveeksi, mutta tämä tiukan puolivälierän häviäminen ei muuta omasta mielestäni turnauksen päätavoitetta eli A-lohkoon palaamista. Toivon, että joukkueessa on alusta asti ymmärretty tuo tavoite samalla tavalla, vaikka jotkut joukkueen jäsenet kisoja edeltävissä haastatteluissa sanoivatkin mitalin olevan minimitavoite. Toki nyt sen A-lohkopaikan saavuttaminen mutkistuu, kun yhden puolivälierän voittamisen sijaan täytyy voittaa kaksi sijoitusottelua. Tanskassa Naisleijonat eivät selvästikään toipuneet puolivälieräpettymyksestä missään vaiheessa, mutta nyt sellaiseen tehottomaan puskemiseen ei ole enää varaa, vaan pettymys täytyy pystyä ylittämään ja kaivamaan jostain mielen syövereistä taisteluasenne, jolla näennäinen hallinta muuttuu tulostaululla maaleiksi.
A-lohkoon palaaminen on siitäkin mielestä tärkeää, että siellä on isompi todennäköisyys päätyä parempaan sijoitukseen, joka näkyy lopulta vuodesta toiseen kumuloituvassa IIHF rankingissa. Nuo pisteet puolestaan vaikuttavat mm. olympiapaikan lunastamiseen. Vuoden 2022 olympialaisiin selvisi suoraan kuusi parasta maata vuoden 2020 IIHF rankingin perusteella. Kiina selvisi kisoihin tietysti järjestäjämaana ja loput osallistujamaat karsivat olympialaisiin vielä saman kauden syksyllä koronasta johtuen. Olympialaisiin selviäminen puolestaan on lajin uskottavuudenkin kannalta tärkeä asia ja jos Naisleijonat jäisi jostain syystä olympialaisten ulkopuolelle, niin se saattaisi vaikuttaa mm. niin yksittäisten pelaajien kuin yleisemminkin naisten jääkiekon tukiin olympiakomitean suunnasta. Eli kävisi samalla tavalla kuin Ruotsissa kävi. Negatiivinen kierre on vielä katkaistavissa, mutta olisi paljon turvallisempi olo rakentaa tulevaa, kun se A-lohkon paikka nyt vaan hoidettaisiin kotiin.
Tavallaan toivon yhtä aikaa, että pelaajat ja valmentajat ymmärtävät tilanteen vakavuuden, mutta samaan aikaan toivon, että nuorukaisilla ei ole siitä hajuakaan, koska tuollainen saattaa kipsata joukkuetta vieläkin enemmän.