En pysty varmuudella sanomaan totuutta, mutta jonkinlainen tiivistelmä omasta käsityksestäni joukkueiden lopettamiseen johtaneista tilanteista. Yleisesti rahan ja pelaajien puute on varmaan se yleisin syy.Mikä näissä joukkueiden lopettamisessa oli syynä Jyväskylässä, Vaasassa ja Raumalla?
Jyväskylässä JYP voitti Suomen mestaruuden keväällä 2016 häviämättä otteluakaan koko kaudella ja seuraavana syksynä samaa joukkuetta ei ollut enää olemassa. Joukkue oli täynnä maajoukkuepelaajia Jenni Hiirikoskesta, Riikka Välilään, Meeri Räisäseen, Rosa Lindstedtiin, Sanni Hakalaan, Tanja Niskaseen, Ella Viitasuohon jne. Ymmärtääkseni joukkue oli elänyt yli varojensa ja tarina loppui sen vuoksi. En tiedä johtuiko tuosta, mutta samaan aikaan moni joukkueen avainpelaaja siirtyi myös mm. Ruotsiin. Ymmärtääkseni mestaruuden voittaneen JYPin taustaorganisaatio oli sama, joka oli aiemmin pelannut JyHC:n ja Catsin nimellä. Tämän joukkueen lopetettua ja luovuttua pääsarjapaikasta, JYP aloitti Mestis-karsintojen kautta ja ymmärtääkseni taustaorganisaatio oli JYPin junioriyhdistys, joka oli pelannut jo aiemmin alemmalla sarjatasolla JYP Team -nimellä. Kyllähän Jyväskylässä oli edelleen pelaajia, mutta ei kuitenkaan enää maajoukkuetason pelaajia. Tuonkin joukkueen tarina päättyi tässä muutama vuosi sitten. Jyväskylässä on edelleenkin pelaajia JyKin riveissä, mutta kaupungin ykkösseura JYP näyttää luovuttaneen naisten jääkiekon suhteen. Siitä on muistona enää vain Riikka Niemisen/Välilän/Sallisen myös miesten joukkueessa jäädytetty pelinumero. En tiedä, onko naisten mestaruusviiriäkään enää minkään hallin katossa.
Kun Vaasassa lopulta noustiin pitkän tauon jälkeen pääsarjatasolle, siellä oltiin todella monta vuotta veitsenterällä sarjapaikan säilyttämisen suhteen. Moni Naisten Liigassa vieläkin esiintyvä pelaaja nousi pääsarjatasolle Vaasassa, mutta jatkoi pinnalle päästyään matkaa menestyvämpiin seuroihin. Sportin kohdalla tuntui loppuvan pelaajien lisäksi myös taustalla olevat tekijät. Kun pääsarjasta putoaminen lopulta tapahtui, koko korttitalo romahti. Minulla on kuitenkin kutina, että naisten SM-sarjan perustajiin kuulunut seura saattaa vielä jossain vaiheessa palata naisten kiekkokartalle, kunhan saavat rivit kasaan. Somen perusteella seurassa yritetään ainakin harrastetasolla pitää elossa naisten joukkuetta. Vaasalaisten harmiksi moni pelaaja on kotiutunut jo muualle todennäköisesti aika pysyvästi. Kyse kun ei ole pelkästään pelaamisesta, vaan myös kaukalon ulkopuolisen elämän järjestämisestä.
Raumalla oli osittain samanlainen tarina kuin Vaasassa. Paitsi, että siellä pudottiin ensiksi, mutta näytettiin tulevan yhden Mestis-kauden jälkeen entistä vahvempana ylös Naisten Liigaan. Raumallahan oli noustu SM-sarjaan, kun mestari-JYP luopui sarjapaikastaan kesällä 2016. Sitä ennen Mestistä hallinnut Lukko ei vaan ollut pystynyt selvittämään karsintakynnystä. Todella monessa muussa joukkueessa on edelleen pelaajia, jotka nousivat liigakartalle Lukossa. Pelaajakato on ollut jatkuvaa, vaikka alueella kasvaa jääkiekkoa ja ringetteä pelaavia tyttöjä. Lukon viimeiset kaudet pelattiin Eurajoella. Asia markkinoitiin niin, että naisten joukkue sai oman pukukopin, paremmin jääaikaa kuin Raumalla jne. mutta jotenkin tuntui silti lopun alulta, kun raumalaisjoukkue joutui pelaamaan kotiottelunsa 20 km päässä naapurikunnassa. Tuskin helpotti ainakaan katsojien ja sponsoreiden hankkimista.
KJT Haukat on yksi lopettanut seura, joka pelasi pääsarjasta pudottuaan useamman vuoden alemmalla sarjatasolla. Keravalla ehdittiin kuitenkin pelata jokseenkin merkittävä pätkä pääsarjatasolla ja paikkakunnalla oli hienot naiskiekkoperinteet mestaruuksia kahmineen Shakersin kasvattamilla juurilla. KJT ja sittemmin KJT Haukat keräsi Uudeltamaalta sekä pääkaupunkiseudulta pelaajia, jotka eivät mahtuneet mm. Bluesin dynastiaan. Kun lahjakas pelaaja ponnahti pinnalle Keravalla, todella monta kertaa hänet poimittiin Espoon "voittamisenkulttuurin" pariin tai Hämeenlinnaan tai Tampereelle jne. Myös HIFK:n aloittaessa omalla nimellä Mestiksen puolella, joitakin pelaajia siirtyi KJT Haukoista kilpipaitaan.
Tavallaan pelaajapula yhdistää jollain tavalla kaikkia lopettaneita joukkueita, mutta se on tuossa muodossaan liian yksinkertainen selitys. IIHF listaa nettisivuillaan, että Suomessa on 6 145 naispelaajaa. En tiedä, lasketaanko tuohon myös tyttöjuniorit, mutta kyllä noista nyt se noin 250 pelaajaa olettaisi ainakin löytyvän pääsarjatasolle ja noin 400 pelaajaa, jos kaikilla miesten liigaseuroilla olisi myös naisten joukkue. Nuo luvuthan menevät myös osin päällekkäin. Väitän, että Suomessa olisi kyllä pelaajia, mutta liian moni lopettaa urheilullisesta näkökulmasta uransa aivan liian aikaisin, koska yhtälö on vain liian vaativa taloudellisesti ja muuten.
Joukkueilla on ollut ja tietyllä tavalla on edelleen pula pelaajista, jotka haluavat sekä pystyvät maksamaan pelaamisesta, ovat valmiita uhraamaan kilpatoimintaan vaadittavan ajan elämästään ja ovat sen lisäksi riittävän hyviä pelaamaan korkealla tasolla, mielellään vielä myös kannattelemaan joukkuetta. Liian monta kertaa ne joukkuetta pelillisesti kannattelevat pelaajat kuitenkin houkutellaan muualle, jos muu elämäntilanne sen sallii. Ja kyllä minä sen houkutuksen ymmärrän pelaajan näkökulmasta. Jos joka tapauksessa pitää maksaa pelaamisesta, niin on paljon mielekkäämpää tehdä se joukkueessa, jossa voi myös menestyä. Kun laittaa kaikkensa peliin voidakseen pelata, niin voittaminen on keskimäärin mukavampaa kuin hävitä joka viikonloppu 10-0. Oma lukunsa on sitten joukkueet, joissa ei edes tarvitse maksaa pelaamisesta. Tottakai sellainen houkuttelee vielä enemmän.
Kannattaa katsella vaikka maajoukkuepelaajien ja Suomen mestaruuksia voittaneiden pelaajien uratilastoja. Todella monella pääsarjaura on alkanut sittemmin ehkä jo historiaan hävinneessä pienessä pääsarjajoukkueessa ja jatkunut toisissa menestyneemmissä seuroissa. Viime aikoina kehitys on näyttänyt menevän sitten siihen suuntaan, että joissain seuroissa pelaajia kerätään jopa kakkos- tai kolmosjoukkueisiin asti, kun taas toisaalla joudutaan pistämään pillit pussiin "pelaajapulan" vuoksi. Hieno tulevaisuus luvassa, kun vaikka HIFK ja HIFK Akatemia pelaavat keskenään Suomen mestaruudesta. Esimerkki on tietenkin tässä hetkessä kärjistetty, mutta kehitys on kuitenkin tuota kohti, eikä liitolla tunnu olevan edes mitään halua hillitä huolestuttavaa kehitystä.