Yleisesti ottaen silti väittäisin, että naiset ei osaa komiikkaa keskimäärin niin hyvin kuin miehet. Kenties miehillä on enemmän lupaa nolata itseään ja se ei ole niin vakavaa ja sitä kautta uskaltautuvat heittäytyä humoristeiksi naisia paremmin.
Voisiko olla, että tässä vaikuttaa isosti katsojan omat asenteet, eikä niinkään näyttelijäin ammattitaito? Voisiko ajatella, että esim. jos Joanna Lumley olisi nuorena vedellyt roiseja komediahahmoja, huomio olisi ainakin mieskatsojilla kiinnittynyt muuhun kuin näyttelijätyön sisältöön?
Naispuolisilla näyttelijöillä on muutoinkin kohtuullisen kivinen tie tehdä näyttelijän uraa, kun nuorena ulkonäkö (hyvä tai huono) sanelee roolit joita saa ja iäkkäämmille naisille kirjoitetaan paljon vähemmän hyviä ja merkittäviä rooleja, kuin kypsään ikään ehtineille miehille. Tässä taas palataan väkisinkin siihen asenteellisuuteen, joka rajaa ja kaventaa persoonia muutoinkin yhteiskunnassa.
Taitaa nää pohdinnat kuitenkin olla kokolailla väärässä paikassa, saattaa joku jalkansa alta menettänyt tuskastella, että paskaako niitä sieluja tänne sotkemaan, silmänruoka se tiellä pitää ja folosofit imeköön hernettä pimeässä nurkassa muita häiritsemättä.
Se kai toki on sanottava aihetta sivutenkin, että kaksiulotteinen maailma ei ole vielä tuottanut lähellekään jalkoja alta saavaa tunnetta, kyllä se vaatii enemmän. Valokuvassa kissanpentu hakkaa kaikki naisten kuvat mennen tullen, vaikka tosielämässä tilanne onkin toisin päin, kauneus on toki aina katsojan silmissä, joten se siitä ja niin pois päin.